Torstai 26.8.

Sumussa taas mentiin ulos merelle. Heti kun tuuli vähän kasvoi, otimme kryssin länttä kohti. Käännyttiin kuitenkin takaisin ja suunnattiin Aveiron satamaan. Juuri vähän ennen satama tai oikeammin joen suuta tuli sumu taas vastaan ja tällä kertaa niin sakeana, ettei montaa metriä eteenpäin nähnyt. Siinä vaiheessa vähän hirvitti, kun tiesimme, että kyseessä oli ihan ”oikea” satama, jossa liikkui isoja aluksia. Ennen aallonmurtajan aukkoa kuulimme Port Controllin kutsuvan meitä VHF:llä. Ystävällisesti hän kysyi veneen nimen ja mihin olimme menossa. Kun kerroimme, että haluamme ankkurointipaikalle joen yläjuoksulle, hän kertoi, että satama on sumussa ja kaksi kalastusalusta on tulossa sisään. Meitä ei kiellettty tulemasta, vaan käskettiin kuunnella VHF:ää kahdella eri kanavalla. Me siis jatkoimme matkaa, Manu ajoi ja minä luin karttaa sisältä ja annoin ohjeita ja samalla kuuntelin puhelinta. Myöhemmin kysyttiin vielä, montako meitä on ja kauanko viivymme. Sitten ääni lupasi vielä seurata meidän matkaa loppuun asti. Löytyihän se ankkuripaikka ja sitten sumukin hälveni. Tämä oli varmaan meidän kaikkein hankalin sumussa satamaan ajo, mutta opettavainen. Aina vain vähemmän jännittää myös nuo VHF-keskustelut viranomaisten kanssa. Olen myös oppinut, että aina kannattaa pyytää toistamaan, jos ei jotain ole ymmärtänyt tai kuullut.