15.2.2013 – 27.3.2013 Takaisin Uuteen Seelantiin

15.2.2013 – 27.3.2013   Takaisin Uuteen Seelantiin

 

 

 

Verden veneily jatkuu taas.  Miehistö on sama vanha, eli  kapteenina on Manu ja miehistön jäsenenä Tarja, jota myös Laivakoiraksi kutsutaan.

Parin kuukauden joululoma Suomessa vietettiin sopivissa pakkasissa ja lumisissa maisemissa. Kylmyyskin tuntui mukavalta pitkän helteessä olemisen jälkeen. Lentomatka Istanbulin ja Bangkokin kautta Aucklandiin ja vielä perään muutaman tunnin bussimatka Opualle kestivät yhteensä kolme vuorokautta. Kun päästiin Opuassa odottavaan Verdeen ja saatiin nukuttua pois matkan ja aikaeron aiheuttama väsymys, oli mukava olla taas tälläkin puolella maapalloa.

Vene oli paikallaan ja oli säilynyt hyvässä kunnossa. Muutama päivä viivyttiin vielä  Opualla,  jotta saatiin vene bunkrattua lähtökuntoon. Aluksi tutustuimme lähiympäristöön eli  Bay of Islandsiin, josta löytyi hienoja ja suojaisia ankkurilahtia. Teimme muutaman patikkaretken saaren sisäosiin, hienot maisemat huipulta palkitsivat rankan kiipeämisen. Veneitä oli runsaasti, mutta niin oli myös hyviä ankkuripaikkojakin eikä tungosta ollut. Sitten purjehdittiin kohti etelää ja Whangarein Town Basin Marinaan. Välillä oltiin yksi yö ankkurissa näissä  Uuden Seelannin hienoimpiin kuuluvissa saaristoissa.

Lauantaina 23. helmikuuta tultiin perille Town Basiniin (35. 43,5 S,  174. 19,6 E). Kellonaika piti olla oikea, koska tänne pääsee vain korkean veden aikana, reitin loppupää kun on kovin matalaa. Satama on mukavan tuntuinen, aivan Whangarein kaupungin vieressä. Lyhyet ostosmatkat voi hyvin tehdä kävellen Täällä vietämme tänä keväänä, tai oikeammin Uuden Seelannin syksynä aika paljon aikaa kunnostaen ja varustaen venettä ja tehden jatkosuunnitelmia.

Osan ajasta kulutamme kyllä tutustuen Uuteen Seelantiin, sen maisemiin ja ihmisiin.

Helmikuun 24. päivä lähdimme neljän päivän automatkalle täällä Pohjoissaarella. Merilelu-veneen Kari ja Helena ovat ostaneet auton ja saimme sitä lainaksi. Ajoimme ensin kohti länsirannikkoa ja Dargavillen kaupunkia. Matkalla ihailimme kauniita kumpuilevia maisemia.  Valtavia karjalaumoja näkyi tämän tästä laitumillaan. Välillä piti autojen pysähtyä, että koko karjalauma pääsi ylittämään tien. Suuntasimme sitten etelään ja kävimme matkalla Kauri-museossa.  Kauripuut ovat maailman suurimpia puita. Pohjoissaaren länsiosassa on ollut aikanaan valtavan isoja Kauripuumetsikköjä, mutta ne on jo aikanaan englantilaisten maahanmuuttajien toimesta hakattu lähes olemattomiin. Kauripuu on ollut merkittävä koko Uuden Seelannin historiassa ja siksi varmaan on ansainnut tämän hienon museonkin. Sitten ajettiin taas kohti etelää ja  ennen Aucklandin suurta siltaa käännyttiin pois moottoritieltä ja tutkittiin vähän aikaa Devonportin vanhaa ja arvokkaan näköistä kaupunginosaa ja kiivettiin vanhalle, toimimattomalle tulivuorelle ihailemaan lahden toisella puolella näkyvää Aucklandia. Kun jatkoimme matkaa, ohitimme pääkaupungin moottoritietä ja jätimme siihen tutustumisen seuraavaan kertaan. Motellissa vietetyn yön jälkeen ajoimme Waitomoon. Siellä on iso turistinähtävyys, Waitamo Caves. Kävimme parissa maanalaisessa, suuressa luolassa, joissa oli hienosti muodostuneita patsaita ja pilareita. Katosta tippui vettä, joka on  muotoillut näitä taideteoksia jo tuhansien vuosien ajan. Joissain katoissa oli tulikärpäsen toukkia, luolan katto näytti aivan tähtitaivaalta. Siellä oli myös mahdollisuus laskea kumirenkaalla, märkäpuku päällä  luolien läpi virtaavaa jokea, sen me jätimme väliin. Kannatti käydä aivan erilaisessa maailmassa.  

 Seuraavana päivänä ajettiin Lars ja Allison Fellmanin maatilalle lounaalle. Tähän mukavaan pariskuntaan tutustuimme aikaisemmin jo Tongan vesillä. Lars ja Allison ovat molemmat ansioituneita raskaan sarjan kilpapurjehtijoita, mutta nyt eläkepäiviksi he ovat  hankkineet tämän hienon maatilan Helensvillestä. Iso tila sijaitsee korkeilla kukkuloilla ja sieltä aukeaa aivan mahtavat maisemat aina merenrantaan saakka. Hedelmätarhassa kasvoi kaikki mahdolliset maailman hedelmäpuut ja laitumilla oli pieni lihakarja.  Allisonilla ovat hevoset oma harrastukensa. Hevosilla oli tilaa temmeltää isoilla laitumilla. Larsin suuri harrastus on lentäminen. Lentohallista löytyi useampi kone, myös taitolentokone jolla Lars on lentänyt näytöksissä. Viimeinen nelipaikkainen kone oli vielä rakennusvaiheessa. Tietysti tontilla oli myös oma lentokenttä. Paikka oli mitä hienoin, silmiin pistävän siisti ja kaikki järjestyksessä. Voisiko kukaan toivoa enää hienompaa paikkaa viettää eläkepäiviä, vaikka näytti kyllä siltä ettei täällä paljon laakereilla levätty.  Mahtava kokemus meille, kiitos Larsille ja Allisonine.

 

Maaliskuun 5. päivä purjehdimme kauniille Great Barrier Islandille, joka on päivämatkan päässä Whangareista. Matkalla kohtasimme valtavan parven delfiineitä.  Ne eivät jääneet seurustelemaan ja leikkimään kanssamme, vaan uivat kovalla vauhdilla eteenpäin. Vähän myöhemmin näimme vedessä evän. Se kuului Vasarahaille, joka tuli vastaan ja sivuutti meidät vain muutaman metrin päästä.

Saaresta suuri osa oli luonnonsuojelualuetta ja asukkaita tuntui olevan vain vähän. Vietimme siellä viikon verran, vaihdoimme muutaman kerran ankkurilahtea ja kuljimme hyvin merkittyjä ja tehtyjä vaellusreittejä. Kasvillisuus oli monimuotoista ja runsasta. Oli isoja puumaisia saniaisia,  palmuja ja kauripuita.  Näimme syvissä kanjoneissa virtaavia jokia ja puroja, jotka nyt pitkän kuivuuden jälkeen olivat lähes kuivia.  Korkeuserot olivat aika suuret ja sen huomasi kyllä puuskutuksen määrässä, mutta jälleen taas upeat maisemat palkitsivat vaivan.

Seuraavaksi purjehdimme pääkaupunkiin Aucklandiin, jossa on useita marinoita. Asetuimme Westhaven Marinaan (36. 50 S, 174. 45 E ).  Näin valtavassa marinassa emme ole koskaan ennen käyneet. 

Itse kaupunkiin oli parin kilometrin kävelymatka.  Saatiin tarpeellista liikuntaa, kun lähes joka päivä kävimme kaupungilla. Sieltä löytyi useampi liike, joista saimme tarvittavia varaosia ja muita tarvikkeita.  Vierailimme  myös Aucklandin kuuluisassa  Merimuseossa. Täällä viimeistään huomasi kuinka pitkät perinteet merenkäynnillä on Uudessa Seelannissa, ja kuinka suurta kilpapurjedus on täällä. Kiivettiin myös  SkyCity-torniin 220 metrin korkeuteen (tosin hissillä). Torni jatkui vielä ylöspäin, mutta sinne ei enää yleisöä päästetty.  Tornista  näkyi  Aucklandin kaupunkialuetta ja ympärillä olevia merialueita pitkälti joka suuntaan.

Viikon mielenkiintoisen oleskelun jälkeen lähdettiin takaisin kohti Whangareita.  Alkumatka sujui mukavasti sivuvastaisessa tuulessa reippaalla vauhdilla. Pudotettiin ankkuri sopivaan lahteen saarien suojaan ja pidettiin lounas- ja lepotauko. Illan tullen jatkettiin matkaa ja  pian tultiin saarien suojasta pois ja kohdattiin reipas vastatuuli. Otettiin pitkiä kryssejä ja tuulen suuntakin vielä vaihteli niin, että eteenpäin pääsy oli olematonta. Autopilotti oli alkumatkasta tehnyt lakon ja jouduimme ohjaamaan käsin koko yön. Lopuksi otettiin kyllä moottorikin avuksi. Se oli aika rankka matka, mutta ei mitenkään vaarallinen.

Aamulla ajettiin jokea ylös korkean veden aikaan ja pysähdyttiin Riverside Marinan telakalle. Seuraavana aamuna Verde nostettiin ylös pukille, jossa hiotaan ja maalataan pohjaa ja kiillotetaan kylkiä. Puutelista on melkoisen pitkä, nyt pitää korjata ja kunnostaa kaikki asiat, joissa on isoa tai pientä vikaa, että päästään turvallisesti palaamaan täältä kotiin.