Torstaina lähdettiin iltapäivällä viiden aikana kohti British Virgin Islandsillä olevaa Tortolan saarta. Matka oli suunnilleen sama, eli noin 90 mailia kuin edellisellä purjehduksella St.Maartenille. Nyt se vain kesti vähän kauemmin. Saimme nauttia rauhallisesta myötätuulipurjehduksesta koko matkan.
Olimme perillä Tortolan Road Townissa (18ast 24.702min N, 64ast 36min W) puolen päivän aikaan. Kiinnityimme poijuun ja lähdimme tullille. Näin hankalaa tullausta emme ole hetkeen nähneetkään. Ensinnäkin tullilaituriin olisi päässyt Verdellä, mutta siitä ei ollut mainintaa missään. Jollalaituria ei sitten ollutkaan. Jätimme uuden jollamme pienenpieneen hiekkarantaan kaupungin keskelle ja pelkäsimme koko ajan, että joku sen ryövää. Niin ei onneksi käynyt, mutta tulli- ja maahantuloviranomaiset juoksuttivat meitä edestakaisin ylös ja alas hallintorakennuksessa ennen kuin kaikki tarvittavat lappuset ja maksut oli hoidettu.
Tämä kaupunki oli meille pettymys. Olimme kuvitelleet sen isommaksi ja modernimmaksi ja siistimmäksi kuin se olikaan. Kysymällä löysimme ruokamarketin, josta tavarat piti kantaa satamaan. Venetarvikekauppaa ei löytynyt ollenkaan vaikka sellainenkin piti olla.
Tankkasimme aamulla vettä ja polttoainetta ja lähdimme saman tien eteenpäin. Ajoimme lyhyen matkan, vajaa 9 mailia saaren itäreunaan Sopers Holeen (18ast 23,309min N, 64ast 42,073min W) ja kiinnityimme taas poijuun. Tähän mukavan suojaiseen näköiseen lahteen pääsevät tuulet yllättävän hyvin puhaltamaan. On mukava olla poijussa kiinni. Veneitä on paljon, ihan ruuhkaksi asti. Pientä kauppaa ja baaria löytyy rannasta ihan tarpeeksi.
Vesillä nähtiin valtavasti purje- ja muita veneitä. Täällä on hyviä vesiä pienten saarien välillä. Kovin suosittuja vesiä tuntuvat olevan. Vuokraveneitä olisi saatavissa joka satamasta, ja niitä käytetään paljon.
Tämä alue ei satamiensa ja lahtiensa ja maisemiensa puolesta kiipeä ihan kärkeen meidän suosikkilistalla.
Olemme jo tullanneet itsemme ulos tästä valtiosta ja tiistaiaamuna 24. päivä lähdemme aamulla kohti Kuubaa. Ei ole tarkoitus poiketa matkalla Haitissa, Jamaikalla eikä muilla välissä olevilla saarilla. Matkan pituus on noin 760 mailia. Aika-arvio on noin 7 päivää.
maanantai 23. tammikuuta 2012
tiistai 17. tammikuuta 2012
4.1.2012 – 17.1.2012 Uusi kausi alkaa
Kesä ja syksy kuluivat Kotisuomessa ja nyt ollaan taas Karibialla ja omassa veneessä keikkumassa. Miehistönä taas Manu ja Tarja.
Kuumuus hyökkäsi vastaan, kun astuimme lentokoneesta Antigualla. Kestää hetken tottua siihen, samoin kuin veneen heilumiseen. Mukava oli tulla tutulle telakalle, jossa työmiehet tervehtivät kuin vanhoja ystäviä.
Moni on kysellyt meidän tämänkertaisen matkan kestoa ja suuntaa. Aikomuksena on käydä ainakin Kuubassa. Matkaa jatketaan niin kauan kuin se tuntuu mukavalta ja terveyttä riittää.
Tulimme keskiviikkona 4. tammikuuta Antigualle ja löysimme Verden hyvässä kunnossa Jolly Harbourin telakalta. Veneen vesillelaskukuntoon saattamisessa meni kuitenkin monta päivää. Kyllähän veneestä aina jotakin pienempiä ja vähän suurempia kunnostuskohteita löytyy. Vesille vene laskettiin maanantaina 9. päivänä. Sitten tuntui mukavalta taas olla veden varassa.
Keskiviikkona 11. päivä lähdimme kohti St.Maartenia. Laskimme että jos lähdemme liikkeelle iltapäivällä neljän maissa, niin olemme perillä seuraavana aamupäivänä. Vene ja tuuli tekivät meille kuitenkin mukavat tepposet. Olimmekin St.Maartenilla Simpson Bayssä (18ast 01min 57,2sek N, 63ast 05min 47,8sek W) jo ennen viittä ja odottelimme sitten valoisan tuloa ajaaksemme ankkuripaikalle turvallisesti. Matkan keskinopeudeksi tuli lähes 8 solmua. Syitä tähän nopeaan purjehdukseen olivat ainakin hyvä, sopivansuuntainen sivutuuli ja veneen pohjamaalaus, jonka paikalliset miehet telakalla Abun johdolla tekivät hyvin. Keväällä veneen pohjassa oli reippaasti kulkua hidastavaa kasvustoa. Se pestiin silloin painepesurilla puhtaaksi nyt se on sileä ja hyvin liukuva.
St.Maarten on verovapaata aluetta, ja olemme pyrkineet varustamaan venettä mahdollisimman paljon tulevia matkoja varten. Suurin hankinta on ollut uusi kumijolla ja siihen moottori. Ostettiin , 8 jalkaa pitkä ja vähän tukevampi kovapohjainen jolla ja siihen 5 hv moottori. Vanhoihin ei voinut enää oikein luottaa ja ankkuripaikoissa kunnon jolla on ihan välttämätön. Pientä on tämä uusikin kalusto, mutta suurempaa ei meidän 36 jalkaiseen Verdeen mahdu. Tämä saari on jaettu hollantilaiseen ja ranskalaiseen osaan. Simpson Bay on hollantilaista aluetta. Kävimme myös jollalla ranskalaisella puolella, koska Volvo Pentan varaosaliike on vain siellä. Näiden kahden paikan välillä on selvä ero. Ranskalaisella puolella puhutaan tietysti ranskaa ja valuuttana kävi euro. Valtioitten rajat ovat siis täälläkin aika selkeät, vaikka tullissa ei tarvinnut käydäkään, kun ylitimme rajan jollalla.
Täällä Simpson Bayllä olemme tavanneet kaksi muutakin suomalaisvenettä, Vahinen ja Melinan.Kävimme Melinassa vierailulla , nautimme punaviiniä ja trubaruudin hienosta esityksestä, kiitos kaikesta.
Kun saamme välttämättömät asiat kuntoon, jatkamme matkaa länteen päin kohti Tortolaa, joka kuuluu ryhmään British Virgin Islands.
kuvat 4205 4196
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)