9.3. – 28.03.2014 Trinidadille ja Grenadalle

Matka Trinidadille sujui mukavasti. Tuuli oli välillä 10-11 m/s ja sitten taas välillä pieneni liiankin pieneksi. Moottoria jouduttiin välillä käyttämään monta tuntia, mutta samalla sitten käytettiin vesikonetta ja ladattiin akkuja.

 

Perillä Trinidadin Chaguaramas-lahdessa (10ast 40min N, 61ast 38min W) oltiin perjantaina 14.3. kello 13.30.  Sitä ennen olimme saamamme ohjeen mukaisesti kutsuneet VHF:llä  CoastGuard Controllia, mutta se ei vastannut ja sitten meitä kutsui North Port Radio, joka lupasi välittää tietomme ja tulomme CoastGuardille.

Lahdessa oli paljon poijuja, ja asetuimme niistä yhteen. Kävimme ilmoittautumassa Immigrationissä ja Customsissa.  Takaisin poijulle tullessa meille sanottiin että se olikin jo varattu. Varaus olisi pitänyt ymmärtää siitä että poijuun oli kiinnitetty muutamia tyhjiä muovipulloja. Näimme kyllä pullot mutta emme arvanneet niiden merkitystä. Me siirryimme toiseen poijuun. Rannasta löytyi paikka nimeltä YSatt, joka omistaa ison osan poijuista ja vuokraa niitä. He hoitavat myös monia muita asioita. Kannattaa käydä heidän puheillaan, jos Trinille menee.

Viikonlopun käytimme lepäämiseen ja ympäristöön tutustumiseen. Ihan turvalliselta paikalta tämä näytti.  Veneitä oli paljon ja huomiota kiinnittivät formulaveneet joita  ajeli hurjaa vauhtia sinne sun tänne.

Maanantaina siirryttiin PowerBoatsin telakan laituriin. Hyvä paikka sinänsä. Saatiin suihkut ja pesukoneet käyttöön ja pieni kauppakin oli vieressä. Meidän laituripaikassa vaan oli kova swelli. Köysiä piti käydä tarkistamassa usein ja veneeseen tulo ja meno oli välillä kovin hankalaa kun vuoroveden vuoksi oltiin milloin korkealla, milloin matalalla.

Löysimme Rigin korjauspaikan. Ihan hyvä muuten, mutta kun heillä ei ollut rodvantin prässäyskonetta. Koko vantti kiinnitysosineen   olisi pitänyt tilata USA:sta ja se olisi sitten kestänyt kauan ja maksanut paljon.

Päätimme lähteä katsomaan, josko Grenadalla homma hoituisi paremmin ja ehkä nopeammin.

Keskiviikkona iltapäivällä lähdettiin kohti pohjoista eli kohti Grenadaa. Matka oli lyhyt mutta aika rankka koska tuuli oli melkein vastainen ja aika reipas (max 12 m/S) ja aalto keikutti reippaasti. Perillä Prickly Bayn lahdessa (11ast59,7min N, 61as t45,7min W) oltiin torstai-iltapäivänä yhden maissa. Lahdessa on myös marina ja telakka, mutta me pudotimme ankkurin, niin kuin suurin osa muistakin lahdessa olevista kymmenistä veneistä.

Rannassa on ainakin kaksi baaria, joissa on kohtuullisen hyvä ja ilmainen Wifi. Lähellä on kylä, jossa on kaikki peruspalvelut. Ne olisivat ihan kävelymatkan päässä, jos ei olisi niin kuuma, yli 30 astetta.

Täältäkin löytyi rigin korjauspaikka. Lupasivat tilata rodia ja prässätä osat yhteen. Täällä tuntuu vaan kaikki asiat kestävän kauan. Saa nähdä kuinka meidän asia edistyy.

Aika on toistaiseksi kulunut mukavasti kun täällä on muitakin suomalaisia.  On Zara vene miehistönään Hannu ja Iris, Mona F, jossa Hannu ja Kimmoja Serenan Arja ja Henrik ovat  myös  olleet  selvittämässä Euroopasta tänne ajelehtineen veneensä asioita.

Kävimme kiertoajelulla katsomassa saaren nähtävyyksiä yhdessä Zaran ja Mona F.n väkien kanssa. Maisemat on vaihtelevia ja kauniita. Taloja löytyy aivan upeista ja kalliista hyvin vaatimattomiin. Matkalla käytiin tutustumassa myös rommitehtaassa.

Pallo on nyt kierretty. Kävimme Grenadassa keväällä 2011 ja nyt sitten uudelleen. Vanavedet kohtaavat ja muodostavat lenkin. Nyt on jäljellä enää kotimatka.

26.2. - 8.3.2014 Atlantin yli länteen päin

Ensimmäiset vuorokaudet matkasta olivat leppoisia. Tuuli oli sopivan pientä, eli 7-10 m/s.  Maininki keikutteli  venettä ja kuumaa oli päivällä noin 30 astetta. Tuuliperäsin oli ohjaamassa, hoiti hyvin hommansa ja säästi sähköä.
Kun päästiin maaliskuulle, myötätuuli kääntyi sivulle ja pikkuhiljaa etutuuleksi ja samalla voimistui.
Sunnuntai-iltana puolenyön aikaan ylitettiin päiväntasaaja ja pidettiin pienet juhlat. Nyt ollaan taas pohjoisella pallonpuoliskolla.
Manu sai melkein  kaksimetrisen Marlinin eli miekkakalan. Se oli uhkean näköinen jo vedessä, iso "miekka" näkyvissä. Nostokoukku kiinni ja kala veneeseen, mutta silloin kun nostimme sitä ylös, kala virkistyi yllättäen ihan mahdottomasti ja riuhtoi siiman poikki, hyppäsi ylöspäin ja pääsi nostokoukustakin irti ja  lähti omille teilleen. Harmittihan se, mutta jälkikäteen tuumasimme että hyvä näin.  Mitähän kaikkea tuo kala olisi rikkonut, jos olisimme saaneet sen kannelle asti?
Maanantaina alkoikin sitten "sadekausi".  Taivaalle kertyi pilviä ja monet niistä toivat mukanaan squellin. Ja se tarkoittaa sitä, että alkoi sataa, tuuli kasvoi  reippaasti  ja saattoi muuttaa suuntaakin.  Näitä piti koko ajan seurata ja välillä pienentää ja välillä taas suurentaa purjeita. Kovin suuria purjeita emme kyllä käyttäneetkään.  Ja koska maininki oli aika iso, keikuimme taas turhan paljon. Tätä keliä jatkui monta päivää.
Lähtiessä oli suunnitelmissa vierailla French Guianassa, Kouroun kaupungissa  ( 5ast 8min N, 52ast 38min W), mutta päätimmekin jatkaa    matkaa saman tien Trinidadiin.  Sieltä pitäisi löytyä firmoja, jotka osaavat korjata  rikiin tulleen vian niin, että se varmasti taas kestää. Olemme perillä Trinissä ehkä viikon päästä eli maaliskuun puolivälin tienoilla.