11.6. - 25.6 Cairnsista Torstaisaarelle

Oli mukava lähteä taas merelle Cairnsin satamasta, vaikka alkumatkasta tuulet olivatkin turhan pieniä. Täällä Great Barrier Reefin suojassa saaret ovat suurimmaksi osaksi aika pieniä ja matalia, eikä niistä ole paljon tuulensuojaksi. Useimpien ympärillä on kuitenkin isompi riutta-alue, joka estää aaltojen tulon ankkuripaikalle. Sopivia ankkurointipaikkoja ei kovin tiheässä ole, joten purjehdusmatkat venyvät aika pitkiksi.  Emme halunneet ajaa yön yli täällä riutta-alueella, missä usein vielä liikkui kalastusaluksia pimeän aikana.Teimme useamman kerran niin, että lähdimme jo aamuyöstä liikkeelle ja olimme sitten ennen pimeää perillä seuraavassa ankkurissa. Perille ajo pimeässä uudessa paikassa kun ei ole oikein turvallista.

Olisi muuten ollut tosi vaikea löytää turvallisia yöpymispaikkoja, mutta onneksi meillä on hyvä kirja: Cruising Coral Coast, joka antaa hyvää ja luotettavaa tietoa tästä ja monesta muustakin asiasta, kuten esimerkiksi Kapteeni Cookista, jonka seikkailut tuntuvat liittyvän moneen saareen ja niemeen tällä rannikolla.

Ensimmäinen yö vietettiin Low Islets saariryhmän takana. Nimensä mukaisesti nämä saaret olivat kovin matalia ja niitten antama ”suoja” ei tuntunut luotettavalta. Matkan edistyessä opittiin uskomaan, että riittää kun ankkuri pitää ja ympärillä on riittävästi tilaa.

 

Manu ja Rainbow Runner 114 cm

 

Seuraavana päivänä käytiin Cooktownissa (15.28S  145.14E), alkumatkan ainoassa kaupungissa hakemassa dieseliä. Sataman polttoainelaiturilla ei ollut ketään ja kukaan ei oikein tiennyt mitään. Tilasimme taxin, nostimme tyhjät kanisterimme sen tavaratilaan ja kävimme huoltoasemalta hakemassa niihin sisältöä.  Emme jääneet kaupunkiin yöksi vaan ajeltiin vielä muutaman mailin päässä olevaan Cape Bedfordin lahteen ja oltiin siellä yötä.

Yksi mukavimpia paikkoja tällä matkalla oli LIzard Island (14.40S  145.27E). Se on saanut nimensä siitä, että ainoat Kapteeni Cookin siellä näkemät maaeläimet ovat olleet liskoja. Mekin näimme luonnossa parimetrisen liskon, kun kiipesimme Cooks Lookoutille (358m). Sieltä tuo kuuluisa merimies on katsellut ja yrittänyt löytää tuosta uloimmasta riuttaketjusta reittiä ulos. Onneksi meillä on tänä päivänä paremmat kartat kuin silloin.

Mukava mieli Lizard Islannista meille jäi myös siksi, että löysimme ihan veneen läheltä hyviä ja värikkäitä snorklauspaikkoja joissa oli  paljon erilaisia kaloja.

Juhannusta vietimme tänä vuonna suositun tuntuisessa Margaret Bayssä (11.58S  143.12E).  Siellä oli kymmenkunta venettä yhtä aikaa.  Useimmissa muissa yöpymispaikoissa olemme olleet yksin tai kaksin jonkin toisen veneen kanssa. Täällä tapasimme taas myös Melinan.

 Viimeiset kaksi yötä  Australian itärannikolla oltiin Escape Riverillä (10.58S  142.41E). Tässä isossa joessa on helmifarmi, jonka edustaja toivotti meidät VHF:n kautta tervetulleeksi joelle ja antoi samalla ohjeita ajamiseen.  Niiden avulla tiesimme miten kiertää helmien kasvatus alueet ja löysimme hyvän ankkuripaikan. Täällä myös selkeästi sanottiin: ”Älkää menkö uimaan, joessa on krokotiilejä”.

Aamulla matalan veden aikaan, kello seitsemältä lähdettiin taas pohjoista kohti. Vuorovesi oli nyt nousemassa ja sen virtaukset ja melkoiset tuulet auttoivat meidät 10 solmun vauhtia läpi Albany Passagen,  noin 400 metriä leveän solan mantereen ja  Albany saaren välissä.  Matkan ajoitus oli mennyt täydellisesti ja selvisimme oikein hyvin ja ongelmitta tuulten, aaltojen ja virtausten yhteisvaikutuksesta.

Vuorovesivirran aiheuttamia kuohuja Albany Passagen suulla

 

Jatkoimme vielä matkaa ja pudotimme iltapäivällä ankkurin Horn Islannin viereen (10.35,7S  142.14,5E ). Tässä paikassa on niin kovia virtauksia, että lokipyörä pyörii ja maileja kertyy lisää ankkurissakin.

 Aamulla lähdimme tutustumaan vastapäiseen Thursday Islandiin, jonne lossi vei meidät nopeasti. Nämä saaret ovat Australiaa, mutta samalla jo Torresin Salmen eteläreunaa.

 

TÄSSÄ KUVIA, JOTKA KUULUVAT EDELLISEEN BLOGIIN:

Ensin muutamia Kurandan "Korkean paikan leiriltä"

Tässä vielä pari kuvaa vierailulta Strengellin Laurin, Anskun ja Lukan kotona

 

1.6. - 10.6. Cairnsissa

Sunnuntaina käytiin "korkean paikan leirillä". Ajettiin museojunalla pitkin rataa, jonka nimi oli Kuranda Scenic Railway ja jonka oli rakennettu käsityönä 120 vuotta sitten. Juna kulki useiden tunneleitten läpi ja siltojen yli koko ajan ylöspäin ja kulki vähän kallellaan alla olevaa jyrkännettä kohti, pysyi kuitenkin hyvin radallaan ja saimme ihailla kauas merelle asti ulottuvia näkymiä. Ylhäällä Kurandan kylän ympärillä kävimme eläintarhassa ihailemassa kenguruja, koaloja, dingoja ja krokotiileja ja muita Australian eläimiä. Mielenkiintoinen oli myös sademetsäajelu vanhalla Army Duckilla eli maalla ja vedessä kulkevalla ajoneuvolla. Opas oli mukavan puhelias ja innokas työssänsä ja kertoi meille sademetsän kasveista ja muista ihmeistä. Takaisin alas Cairnsiin tultiin Skyrail Rainforest Cablewayllä, eli laskettelukielellä Kabiinilla, josta nähtiin sademetsä ylhäältäpäin. Koko edestakaiseen matkaan meni koko päivä aamusta iltahämärään. Cairnsissa asuu myös muutamia suomalaisia. Kaikille veneilijöille tuttuja nimiä ovat varmaan Lauri ja Ansku Strengell, jotka nyt venematkansa jälkeen ovat asettuneet asumaan Cairnsiin. Heillä on puolitoistavuotias Luka poika ja Ansku odottaa toista lasta. Kävimme heidän kotonaan Melinan miehistön kanssa grillilaamassa ja uimassa, oli oikein hienoa käydä tutustumassa heidän kotiinsa ja viettää iltapäivä heidän seurassaan. Lauri on perustanut neulomon jossa hän tekee veneilijöille erilaisia töitä. Verdeenkin hän korjasi purjeenreunaa ja kaidepussien saumoja. Olemme saaneet paljon hyviä neuvoja ja apuja Laurilta ja Anskulta. Cairns on ollut monien suomalaisten rakentajien paikka. Useimmat suurimmat rakennukset ovat suomalaisten tekemiä. Tapasimme vanhan rakentajan ja seikkailijan Timo Berghemin, joka on erittäin mielenkiintoinen ja persoonallinen henkilö. Meidän juttutuokiomme venähti viiteen tuntiin, sillä hänellä oli tosi mielenkiintoisia juttuja suomalaisten yhteisön elämästä, jalokivikaivauksista ja aboriginaalien elämästä ja luonteesta. Hän on tehnyt paljon matkoja Australian erämaissa ja alkuasukkaiden parissa. Matkoista hän on kuvannut filmejä, jotka löytyvät myös netistä hänen nimellään. Yhtä aikaa meidän kanssamme osui Cairnsissa olemaan Ironman-kisa jossa oli tuhansia osanottajia ja koko kaupunki ympäristöineen oli muutaman päivän aivan erinäköinen kuin tavallisesti. Koska tie naapurikaupunkiin Port Douglasiin oli suljettu muulta kuin pyöräily- ja juoksuliikenteeltä, kävimme moottorivenekyydillä tutustumassa tähän pieneen turistikaupunkiin Melinan väen ja Strengellien kanssa. Ironmankisan pyöräilijöitten kääntöpisteen tapahtumia oli hauska seurata viereisestä ravintolasta lounasta syödessä. Heti kun tuulet ja sateet vähän hellittivät, lähdimme kohti pohjoista tiistaina 11.6. Tulemme purjehtimaan rannikkoa pitkin kohti Darwinia, Great Barrier Reefin suojassa. Matkalla pysähdymme monen saaren kupeeseen ja ankkurilahteen.

17.5. – 31.5. Australiaan

17.5. – 31.5.     Australiaan

Perjantaina kiersimme lenkin vuokra-autolla Uuden Caledonian maaseudulla.

Näimme upeita punaisenkirjavia vuoristomaisemia ja kauniita, matalia rantoja. Teiden kunto vaihteli tosi paljon. Isoimpien kolojen yli tai ohi oli ajettava tosi varovaisesti ja hiljaa. Tienviittoja kaipasimme lisää risteyksiin, kaikin ajoin emme olleet ihan kartalla. Ohitimme myös ison näköisen öljynjalostamon. Oli mukava saada edes jonkinlainen kuva tämän maan maaseudustakin.  

Viikonlopun aikana alkoi etenkin Kapteenia taas jo menottaa eteenpäin. Säätiedotuksia tutkittiin innokkaasti ja todettiin, että vaikka ne eivät ihan parhaat mahdolliset olleet, niin Noumean vierailu jäisi kuitenkin lyhyeksi.

Tiistaina  lähdettiin kohti Australian Cairnsia, vaikka ennusteessa vieläkin oli aluksi monta päivää tyyntä ja loppumatkalla korkea maininki ja isohko tuuli. Ja juuri sellainen siitä matkasta tuli.  Tiistaista perjantaihin ajettiin suurimmaksi osaksi moottorilla, tosin purjeilla auttaen. Keskiviikkona aamuvarhain tapahtui mukavaa. Saatiin nostettua veneeseen 66 cm pitkä tonnikala. Sitä sitten syötiin kolmatta päivää.

Torstaina vähän säikähdettiin, kun suihkukone ylitti meidät matalalla. Hetken päästä VHF:stä  kuultiin sen olevan Ranskan armeijan kone. Uusi Seelanti on Ranskan territoriota ja suihkari teki valvontaa. Kysyi veneen nimeä ja muita tietoja. Kuuluvuus oli aika huono, mutta saatiin vaan asiat selväksi.

Lauantaina kaikki muuttui. Tuuli kasvoi ja samanaikaisesti oltiin sitten jo 2,5 metrin mainingin keikutuksessa. Ja sitä samaa jatkui sitten koko loppumatkan. Tuuli vaihteli suurimman osan aikaa 9- 15 m/s, puuskissa välillä parikymmentä. Maininki nousi isoimmillaan 4 metriin.

Viimeiseen iltaan ja yöhön osui hankalin keli.  Tuulen suunta muuttui myötäiseksi ja ja jouduttiin tekemään jiippejä että saatiin purjeet vetämään. Yöllä tultiin riutan ”portista” (Crafton Passage)  läpi, mutta tuuli eikä aaltokaan ei silti hellittänyt, ja sade teki elämän aika epämukavaksi.

Kaiken tuon jälkeen tuntui upealta aamulla päästä Marlin Marinaan (16.56,1S  145.46,9E),  laituriin kiinni ja levätä pois matkalla kertynyt univaje ja antaa lihasten rentoutua kunnolla. Veneen keikkuessa kun  joutui tietysti jännittämään kaikkia lihaksia.  Purjehtijalla pitäisi olla kova kunto! Cairnsissa tulemme olemaan ainakin viikon verran ja sitten jatkamme matkaa pohjoiseen.