22.5. - 30.5.2014 Matka Azoreille jatkuu

Näin tyyni voi Atlanttikin olla

Loppumatkalla kohtasimme monenlaisia kelejä.  Tuuli ja aalto vaihtelivat isosta melkein olemattomaan.  Hienot  auringonpaisteet  ja sadekuurot kilpailivat keskenään. Välillä nautittiin mukavasta tuulesta ja aika tasaisesta, vaikkakin nopeasta purjehduksesta. Toisinaan piti moottori käynnistää, että päästiin  eteenpäin.  Ehdittiin jo vähän murehtia polttoaineen riittävyyttä, kun luvassa oli ihan tuulettomia päiviä lisää. Matkalla nähtiin muutamia delfiiniparvia. Ainakin kaksi valasta kävi meitä tervehtimässä, tosin hyvin nopeasti. Ehdimme sen verran nähdä, että totesimme, ettemme olleet ennen nähneet juuri sellaisia.

 Laivaliikennettä ei paljon ollut. Näimme koko matkalla vain yhden purjeveneen ja muutamia isompia laivoja.

Sunnuntaina, 25. päivänä  säätiedot  ennustivat, että meidän ajosuuntamme (koilliseen) veisi meidät suoraan korkean keskukseen ja että pohjoisempana (38ast N) olisi paremmat tuulet. Otimme suunnan niin suoraan pohjoiseen kuin tuulet sallivat.  Reippaissa tuulissa olimme pian oikealla korkeudella ja käännyimme kohti itää ja samalla kohti Azoreita.  Suurimman osan loppumatkasta nautimme hyvistä tuulista ja mukavasta menosta.

Matkan viimeisenä päivänä  purjeveneitäkin alkoi näkyä yhä enemmän, sillä kaikki tuntuvat suuntaavan Hortan satamaan. Perille päästyämme näimme että siellä oli jo satama täynnä veneitä. Kiinnityimme ensin erään mastonsa matkalla menettäneen veneen kylkeen neljänneksi veneeksi. Kävimme ilmoittautumassa ja iloksemme saimme laituripaikan, johon siirryimme saman tien.

Harmaita pilviä näimme paljon

Perjantaina 30.5. oltiin perillä. Matka kesti 22 päivää ja maileja kertyi 2423 nm ja dieseliä kului  240 l. Nyt levätään pois matkan väsymykset.

Kiitokset kortista Hoskilaiset ystävät!

8.5. - 21.5.2014 Antigualta kohti Azoreita

Lähdimme torstaina 8. huhtikuuta suoraan Azoreille, emme siis Bermudan kautta niin kuin monet muut veneet. "Suoraa" reittiä menijöitäkin on kyllä aika monia, vaikka emme niistä yhtäkään ole matkalla lähdön jälkeen nähneet.
Nyt oli tehty oikein perusteelliset tarkistukset ja huollot koko veneelle. Myös kaikki turvavarusteet oli käyty läpi. Vahaukset ja kiillotukset jätettiin seuraaviin satamiin. Paikallinen Budget Marin oli aika pieni mutta löysimme sieltä kuitenkin monia pieniä mutta erittäin tarpeellisia varaosia Verdeen.
Mikään ihan suora reitti tästä ei missään tapauksessa kuitenkaan ole tullut eikä tule. Heti alkuun tuuli oli ihan vastainen ja oli kryssittävä pitkät matkat. Oleminen veneessä oli myös aika epämukavaa, kun vastaiset aallot poukottivat ja keikuttivat venettä. Oman lisänsä tekivät squalli-pilvet , joiden alla tuuli voimistuu joskus kovastikin ja saattaa muuttaa suuntaa. Tuuli/sadeasuille tuli käyttöä pitkästä aikaa kun kovia sadekuuroja tuli tämän tästä, erikoisesti squallien alla. Pienentämällä purjeita pidimme nopeutta kohtuullisena, etteivät aallot olisi paukuttaneet venettä ihan mahdottomasti.
Ilma on viilennyt pikkuhiljaa ja ainakin yövahtivuorossa on jo pitänyt ottaa käyttöön pitkät alusasut, joita ei veneessä ole käytetty paljoa neljään vuoteen. Myöskään peittoja ei ole käytetty kuin muutaman kerran maailmankierron aikana, mutta nyt niitäkin tarvitaan. Oudolta tuntuu kun välillä on oikein kylmä, mutta toisaalta on helpotus kun aina ei ole liian kuuma.
Välillä on saatu mennä ihan myötäiseenkin ja tuuli on aika ajoin liiankin pientä. Koska tiedossa on, että tulossa on vielä ihan tuulettomia alueita, täytyy moottoria käyttää harkiten, ettei polttoaine lopu kesken. Me ostimme Antigualta 5 dieselkanisteria lisää, ja polttoainetta oli lähtöhetkellä mukana 440 litraa.
Pyysimme ja saamme taas säätietoja ja -ennusteita Strengelin Laurilta Australiasta. Ne ovatkin nyt kovin tarpeellisia, kun matala- ja korkeapaineet liikkuvat milloin mihinkin suuntaan. Laurin ohjeilla osaamme niitä tarvittaessa paremmin väistellä. Me emme saa täällä merellä säätietoja netin kautta, emmekä osaisi niitä tarpeeksi tulkitakaan. Saamme toki SSB-radion ja Sailmailin avulla säägrippejä, joista on myös paljon apua meille.
Terävä maininki on muuttunut pidemmäksi ja ihan mukavaksi , joskin vieläkin se on 2 - 4m korkeaa .
Tätä kirjoittaessa keskiviikkona 21. toukokuuta kello 18.00 UTC-aikaa ollaan suunnilleen matkan puolivälissä (32ast 47min N, 47ast 32min W). Loppumatkaan kuluvaa aikaa on tosin vaikea arvioida. Hyvin pieniä tuulia ja ihan tuuletontakin keliä on ennusteitten mukaan luvassa vielä runsaasti. Toissapäivänä saimme pläkästä jo tuntumaa ja käynnistimme moottorin joka sai sitten käydäkin yli vuorokauden. Nyt juuri mennään eteenpäin purjeilla, pienessä tuulessa vain muutaman solmun nopeudella.
Mittasimme kartalta, että matkaa on jäljellä enää noin 1000 mailia. Sen kunniaksi järjestimme "suuret" juhlat. Tarjoiluna oli lasillinen Cocacolaa, korkillinen rommia ja keksejä hillon ja kermavaahdon kera. Ja matka jatkuu!

13.4. – 6.5. Dominicalla ja Antigualla

Rauhallisesti, mukavissa tuulissa ajeltiin Martiniquen länsipuolta kohti pohjoista. Yön aikana sai ihailla hienoa valaistusta, kun kuu paistoi täytenä ja pitkin Martiniquen rantaa näkyi taloista ja teistä valoja. Vain Martiniquen ja Dominican saarten välissä tuuli nousi välillä 14m/s.

Otimme kiinni poijuun (15ast 17min N, 61ast 23min W), Roseaun kaupungin viereen. Ystävällinen poijupoika Pancho oli auttamassa kiinnityksessä. Enää täällä ei ollut yhtä pelottavan tuntuista kuin kolme vuotta sitten. Ihan hyvin uskalsi jättää veneen yksinkin ja jos tarvitsi apua, kuljetuksia tai muuta, niin Pancho kyllä järjesti. Meille kaikkein mieluisin taisi olla Wifi-yhteys, joka toimi erinomaisesti omassa veneessäkin. Kävimme muutaman tunnin autoajelulla mukavan englantilaisen venekunnan kanssa maisemia katselemassa, mutta kun suurimman osan aikaa satoi, ei tunnelma noussut oikein korkealle vaikka tiet olivat hyviä ja asutus isoksi osaksi siistiä ja korkeatasoista.

Kun aalto alkoi tulla myös poijupaikoille ja vene kovasti keikkua päätimme lähteä kahden yön jo jälkeen, eli tiistaina 15. päivänä eteenpäin.

Nyt ajettiin vain lyhyt päivämatka, noin 20 mailia ja tultiin saman saaren pohjoispäässä olevaan Portsmouthiin (15ast 35min N, 61ast 28minW). Täälläkin oli ystävällinen poijupoika vastassa, mutta tällä kertaa emme huolineet poijua (10 US$/yö), vaan laskimme ankkurin. Kuulimme, että samana iltana on rannassa BBQ-juhlat, joissa saa syödä ja juoda 20 US dollarilla  niin paljon kuin haluaa. Sinnehän me tietenkin menimme,  ja saimme pöytä- ja juttuseuraksi amerikkalaisia, kanadalaisia ja brittiläisiä veneilijöitä.  Heistä joillain oli valtavat katamaraanit ja ihmettelivät kovasti meidän pientä Verdeämme ja sitä, että olimme kiertäneet sillä maapallon.

Säätiedotus ennusteli loppuviikolle kovempia tuulia ja aaltoja ja päätimme viipyä  Portsmouthissa  ainakin viikonloppuun. Hyvä niin, koska lauantaina oli heti aamusta tuuli noussut. Tässä ankkurilahdessakin oli tuulenpuuskissa jopa 18m/s.

Maanantaina 21.4. lähdettiin taas pohjoiseen, kun kelikin oli vähän rauhoittunut.  Ohitettiin koko Guadelouben saari lännen eli suojan puolelta. Guadeloube tuli tutkittua aika perusteellisesti jo vuonna 2011.

Tiistaiaamuna olimmekin jo perillä Antigualla. Ajoimme English Harbouriin ja etsimme ankkuripaikkaa aika pitkän aikaa. Veneitä oli kuitenkin paljon emmekä löytäneet paikkaa jossa ankkuri olisi pitänyt. Viimeisimmällä yrityksellä puhdistimme pohjaa.  Kun Manu nosti ankkurin ylös, oli siihen tarttunut noin 100kg painava, vanha akku. Se ei lähtenyt meidän keinoilla irti, mutta ajoimme polttoainelaituriin, jossa pari miestä sai sen nostettua puoshaalla pois ankkurista.

Kun paikkaa ei English Harbourista löytynyt, ajoimme vieressä olevaan Falmouth Harbouriin. Matkalla tuli vastaan Grenadalla tavattu Zara vene. He kääntyivät takaisin, tarjosivat meille erittäin hyvän aamupalan ja palauttivat lainassa olleita paperikarttoja.

Falmouthissa on runsaasti ankkurointitilaa ja myös laituripaikkoja, joita yleensä käyttävät meitä paljon isommat alukset. Ankkurissakin veneitä oli kuitenkin aika paljon, kun meneillään oli  isoja tapahtumia kuten Antigua Classic Yacht Regatta, jolloin saimme ihastella kauniita vanhoja, hyvin ylläpidettyjä veneitä. Melkein heti edellisen loputtua alkoi Antigua Sailing Week, jolloin päivittäisiin kilpailuihin osallistui iso määrä eri kokoisia ja näköisiä veneitä. Me tyydyimme vain katselemaan ja ihastelemaan.

Vanhoja, kauniita aluksia  laiturissa

Kilpaveneitä horisontissa

Harva se ilta on ollut myös konsertteja ja muita tapahtumia, joihin ei tarvitse mennä edes paikan päälle, koska musiikki kantautuu usein liiankin hyvin veden yli. Onneksi olemme hyviä nukkujia molemmat.

Yhtenä päivänä kuulimme vieressä olevan vuokrakatamaraanin kapteenin huutavan meitä apuun.  Me ajoimme sinne heti jollalla ja totesimme että mies oli ihan paniikissa. Kun olivat laskeneet ankkuria, oli hänen vaimonsa liukastunut kannella, eikä pystynyt enää kävelemään. Lisäksi mies epäili, että ankkuri ei pitänyt, eikä hän pystynyt sitä yksin uudelleen nostamaan ja laskemaan. Sovittiin, että Manu menee kannelle tarkkailemaan ketjua kun toinen mies kiristää sitä peruuttamalla venettä.  Jotenkin ketju hyppäsi paikaltaan ja Manun käsi jäi väliin. Todettiin kuitenkin, että ankkuri pitää. Rannasta löytyi ensiapupiste, jossa Manun käteen ommeltiin viisi tikkiä ja todettiin että onni oli kuitenkin mukana, kun hermoja ei vioittunut. Seuraavana päivänä naapurissa ollut katamaraani oli lähtenyt.  He joutuivat ilmeisesti luovuttamaan pois viikoksi vuokraamansa veneen vain yhden vuorokauden käytön jälkeen, koska vaimo ei pystynyt enää purjehtimaan. Varmasti heitä harmitti  kovasti.

Toinen tapaus alkoi kun katselimme ison jollan kelluvan keskellä lahtea ja yrittävän pudottaa ankkuria pohjaan.  Kun näkivät, että me lähdimme omalla jollalla liikkeelle, alkoivat jollassa olijat huitoa kovasti. Arvasimme, että tarvitsevat apua ja ajoimme sinne.  Isosta jollasta oli diesel loppunut ja pyysivät meitä hinaamaan heitä veneelleen.  Köysi viritettiin väliin ja meidän pikku jolla ja 5 hevosvoiman Tohatsu hinasi perille tuon jollan, joka oli varmasti yksi isoimmista joita olemme nähneet. Marinassa kävi ilmi että kyseessä oli valtavan purjeveneen espanjalaisen miehistön 3 jäsentä, jotka  olivat lähteneet jolla-ajelulle odotellessaan omistajaa alukseensa. Polttoaine voi tietysti loppua niin isoilta kuin pieniltäkin.

Me vuokrasimme myös kahdeksi päiväksi auton ja kiersimme Antiguan saarta ja katselimme tosi hienoja maisemia. Kävimme myös Jolly Harbourissa, missä Verde vietti yhden kesä- ja syyskauden 2011-2012. Siellä kävimme ruokakaupassa.

Tiet tällä saarella ovat kuoppaisia, kapeita ja huonosti hoidettuja ja liikennettä on aika paljon. Elintaso näyttää myös huonommalta kuin olimme ajatelleet etukäteen.

Antigualla on paljon kauniita uimarantoja

Kävimme myös Shirley Heightsilla jo edelliseltä käynniltä tutussa Steelband konsertissa. Siellä oli tälläkin kertaa valtavasti yleisöä, niin paikallisia kuin turistejakin syömässä, katselemassa maisemia ja kuuntelemassa erikoista ja vauhdikasta teräsrummuilla soitettua musiikkia. Näimme sieltä Verdenkin pienenä pisteenä alhaalla lahdella. Myöhemmin illalla esiintyi meille tuntematon, mutta muuten ilmeisesti hyvin suosittu bandi.

Auringonlasku Shirley Heightsilla.English Harbour ja Falmouth Bay ylhäältä katsottuna

Olemme tarkistaneet ja huoltaneet Verdeä, ja se alkaa olla lähtökunnossa.  Kun sää sallii suuntaamme kohti Azoreita.