Maanantai 2.8.

Aamusta lähdettiin eteenpäin, siis etelään päin. Pääsimme vihdoin purjehtimaan. Ainakin aika ajoin, sillä tuuli oli kovin vaihteleva suunnaltaan ja voimakkuudeltaan. Suurimman osan matkaa myös virtaukset olivat meille suosiollisia ja kiidimme huimaa vauhtia eteenpäin. Yhdellä pienellä majakkaluodolla makaili hylkeitä, merimetsoja ja lokkeja kaikki sulassa sovussa. Skotlanti ilmeisesti huomasi, että olimme lähdössä poispäin ja antoi meille läksiäislahjaksi edes yhden sateettoman ja aika selkeän päivän. Nyt näimme myös upeita vuorenhuippuja, jotka useina päivinä olivat olleet pilven takana piilossa. Olimme jo aikaisemmin oppineet skottilaisen sanonnan, joka kuvaa hyvin sen säätilaa: Jos et näe vuorenhuippua, tiedät että sataa. Jos näet vuorenhuipun, tiedät että kohta sataa. Yöksi jäimme ankkuriin vielä Skotlannin puolelle Juran saaren rantaan. Nukuttiin makeasti lahden ainoassa veneessä lehmien ihmetellessä meitä rannalta.