Nyt alkoi Verden huolto, kunnostus ja siivous varsinaista Atlantin ylitystä varten. Nämä päivät kuluivat työn merkeissä. Taas etsittiin tavaroille paikkoja ja tehtiin uudet luettelot niitten sijaintipaikoista tässä nyt niin kovin pieneltä tuntuvassa veneessä. Kerättiin kotiin vietäviä ”turhia” tavaroita kassiin. Manu huolsi moottoria ja venettä.
Tiistaiaamuna klo 3.30 taksi vei meidät lentokentälle lämpömittarin näyttäessä 23 astetta ja matka kylmään Suomeen alkoi. Yksi laukku eksyi meistä Kööpenhaminassa mutta se tuotiin meille kotiin jo keskiviikkona. On mukava olla välillä täällä tutussa ympäristössä. Järjestelemme nyt parisen viikkoa kotiasioita ja tapaamme tuttuja.
Pidämme lomaa blogin kirjoittamisesta kunnes palaamme takaisin Palmasiin 5. marraskuuta. Sitten myös työt veneen huollossa ja varustamisessa jatkuvat. Kohti St Luciaa lähdetään 21. marraskuuta, ja sitä ennen saamme taas uusia gastejakin.
torstai 21. lokakuuta 2010
perjantai 15. lokakuuta 2010
Torstai 14.10.
Nyt päästiin matkaan vasta seitsemältä ja pimeä aika tuntui lyhyeltä ja mukavammalta, kun oli ihan poutasää. Valtava Santa Cruzin kaupunki näkyi nyt takanamme upeana valomerenä ja isoja ja pieniä aluksia ohitti meitä joka puolelta, ihan kuin Lauttasaaresta lähtiessä. Tuuli suosi meitä pitkän aikaa. Sivumyötäisessä päästiin lähelle Gran Canarian luoteisnurkkaa.
Pitkästä aikaa meitä tuli tervehtimään iso parvi delfiineitä. Ne viihtyivät Verden ympärillä kauan, tai niin kauan kuin Manu oli juttelemassa niille keulassa. Hän pääsi melkein koskettamaan niitä.
Ja kun matkan loppuosaa mentiin koneen voimalla, Kippari sai matkan ensimmäisen kalan. Tai ei ihan, koska se pääsi irti koukusta vain muutaman metrin päässä veneestä. Nähtiin kuitenkin, että se oli ainakin puolitoistametrinen, mutta kuvaa ei ikävä kyllä saatu. Olisi pitänyt kuvata kalastajan leveä hymy jo silloin, kun hän väsytti kalaansa. Kuvassa mustekalaviehe, johon kala otti kiinni. Toisessakin pyydyksessä kävi kala joka onnistui katkaisemaan 2 mm siiman solmun kohdalta. Ilmeisesti Kipparin pitää opetella tekemään uudet solmut.
Kuuden maissa iltapäivällä tultiin Las Palmasiin, melkein samaan laituripaikkaan, josta noin viikko sitten lähdettiin. Meidän Canarian kierros jäi tällä kertaa aika lyhyeksi ja monta saarta jäi kokonaan näkemättä. Totesimme jo, että tänne Canarian saarille pitäisi tulla myöhemmin uudestaan ja täällä voisi vaikka viikkokaupalla kulkea saarelta toiselle.
Keskiviikko 13.10.
Siirryttiin Santa Cruziin, Marina Atlanticon satamaan vain muutaman mailin matka. Paikan hyvä puoli oli se, että se on aivan tämän valtavan suurkaupungin keskustan tuntumassa. Satama ei kyllä ollut kovin viihtyisä. Vastaanotto oli hyvä, mutta VHF-ilmoitukseen vastattiin vain espanjaksi, joka ei meitä paljon auttanut. Tehtiin vain pikainen tutustumiskävely turistikaupungin keskustaan ja sitten mentiin nukkumaan jotta taas jaksetaan lähteä aamusta matkaan.
Maanantai 11.10. ja tiistai 12.10.
Maanantai vietettiin vielä San Sebastianissa.
Tiistaiaamuna herättiin aikaisin ja lähdettiin kuuden aikaan matkaan, että ehtisimme illalla ennen pimeää Teneriffan Santa Cruziin. Luulimme katselevamme matkalla Teneriffan kaunista länsi puolta. Mutta toisin kävi.
Aamu oli sysipimeä, tuskin löysi ulos satamasta. Aluksi oli tyyntä ja ajettiin moottorilla, mutta huomattiin, että todellinen nopeus oli vielä pienempi kuin mittari osoitti, koska vastavirta vei siitä muutaman solmun. Sitten alkoi sataa ja sitä jatkui koko päivän aina pienin väliajoin. Nähtiin upeita sateenkaaria, kerran tuplanakin. Sitten nostettiin purjeet koska nousi hyvä tuuli, parhaimmillaan 10 – 12 solmua, mutta ihan vastainen. Siinä sitä kryssittiin Teneriffan länsirantaa, muttei nähty siitä paljon mitään, koska se oli melkein kokonaan pilvien peitossa. Saaren luoteisnurkassa, kun luulimme saavamme sivutuulen, se tietysti kääntyi ja tuli ihan vastaiseksi ja samalla pieneni. Mereen tuli swell i joka keikutti venettä kuin lastua lainehilla. Luovutimme purjehduksen ja ajoimme moottorilla. Keikutusta jatkui monta tuntia. Se oli tosi väsyttävää pitkän päälle. Puolenyön aikaan asetuttiin suojaisaan lahteen ankkuriin ja hyvin nukutti vaikka vene vieläkin sopivasti keikkui.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Lauantai 9.10. ja sunnuntai 10.10.
Kiersimme Teneriffan eteläkärjen ja suuntasimme kohti Gomoraa ja siellä San Sebastianin kaupunkia. Aluksi päästiin hyvää vauhtia tiukassa vastaisessa. Kun Teneriffa jäi taakse, alkoi tuuli temppuilla. Se vaihteli suuntaa, pieneni välillä olemattomaksi ja melkoisissa mainingeissa purjehdus oli niin hankalaa, että käytettiin apuna moottoria. Ja sitten kun lähestyttiin Gomeraa, alkoi tuuli taas voimistua ja komeasti lähestyttiin satamaa täysin purjein.
Täällä Canarian saarten väleissä on tietyissä paikoissa erikoisia ”kiihdytyskaistoja” (acceleration zones), joissa tuuli saattaa kiihtyä hyvin pienellä matkalla moninkertaiseksi. Onneksi olemme saaneet tietoa näistä kaistoista kokeneilta purjehdusystäviltä ja löytyyhän sitä opaskirjoistakin, ja osasimme varautua niihin.
Tämä satama tuntuu turvalliselta ja ystävälliseltä. Vastassa oli mies joka näytti paikan ja kiinnitti veneen. Hän kertoi missä on suihkut ja toimisto ja että se on auki vasta huomenna, koska on lauantai. Kaiken tämän hän selitti espanjaksi, mutta niin selkeästi ja käsin elehtien, että minäkin melkein olemattomalla espanjan taidolla ymmärsin.
Kaupunki on aika pieni ja enemmän ”oikeitten ihmisten ” asuinpaikka kuin turistien.
Sunnuntaiaamuna lähdimme paikallisbussilla saaren toiselle puolelle, Valle Gran Rayhin. Siitä tuli todella hyvä maisema-ajelu. Ensin kiemurreltiin ylös serpentiiniteitä, sitten mentiin läpi Garajonay-kansallispuiston vehmaitten maisemien ja sitten taas laskeuduttiin kapeita, kiemuraisia teitä alas kauniiseen Gran Rayn laaksoon. Vietimme ”rantalomalla” muutaman tunnin ja tulimme takaisin samaa reittiä. Gomera on tulivuorisaari, mutta ei onneksi aktiivinen. Kasvillisuus laaksoissa on erittäin vehmasta kun taas vuorilla oli kuivaa ja karua, ainakin tähän vuodenaikaan. Sen pinnan muodot ovat erikoisia ja jylhiä kuten tulivuorisaarilla yleensä. Välillä oli kyliä ja maanviljelysalueitakin, varsinkin banaaniviljelykset olivat yleisiä. Vuorten rinteissä oli runsaasti pengerryksiä, mutta useimmatniistä näyttivät jo hylätyiltä. On tainnut EU–aika ajaa ohi noitten tehottomasti hoidettavien tilusten.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Perjantai 8.10.10.
Päätimme jäädä San Migueliin vielä täksi päiväksi ja tutustua kaupunkiin. Paikka osoittautui ”turistirysäksi”, jossa on paljon golfkenttiä ja hotelleja. Satama on kovin tuulialtis ja vielä keskeneräinen. Se on tukikohtana sukellusveneelle, johon bussi tuo monta kertaa päivässä väkeä katsomaan meren elämää. Liekö sama tai samanlainen vene joka Suomessakin asui vuosia sitten? Kun pilvet iltapäivällä väistyivät saaren päältä, nähtiin komeita vuorenhuippuja. Tällä kertaa kiipeäminen niille jäi väliin.
Nyt tuli tieto, että meidät on taas hyväksytty ARC:hen Cruising sarjaan, johon alun perin ilmoittauduimmekin. Kummalta tuntuu tämä sähläily ARC:n kokoiselta organisaatiolta. Emme olleet koskaan ilmoittautuneet mihinkään Swan-kilpaan, emmekä edes kuulleet moisesta ennen kuin muutama viikko sitten ARC:n kautta.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Huomenna suuntana on Gomera.
Nyt tuli tieto, että meidät on taas hyväksytty ARC:hen Cruising sarjaan, johon alun perin ilmoittauduimmekin. Kummalta tuntuu tämä sähläily ARC:n kokoiselta organisaatiolta. Emme olleet koskaan ilmoittautuneet mihinkään Swan-kilpaan, emmekä edes kuulleet moisesta ennen kuin muutama viikko sitten ARC:n kautta.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Huomenna suuntana on Gomera.
Torstai 7.10.
Suoritin aamu-uinnin veneen ympäri ja huuhdoin pahimmat suolat pois pienellä vesisuihkupullolla, jonka Tiina ja Hannu löysivät meille Lagosista.
Vähän aikaa katseltiin mereltä päin ”turistirysiä”, kuten Puerto Ricoa, ja sitten otettiin suunta kohti Teneriffan eteläkärkeä. Aluksi tuulet näyttivät niin hyvän suuntaisilta ja suuruisilta, että luulimme pääsevämme illaksi Los Cristianokseen, jota monet olivat kehuneet. Mutta tuuli koulutti meitä jälleen. Se muutti suuntaansa sen verran, että loppu matka jouduttiin kryssimään. Aikaa kului sen verran enemmän, että päätettiin jäädä San Miguelin satamaan saaren itäpuolelle ja jatkaa matkaa aamulla . Tästä tuli oikein hyvä ja vauhdikas purjehduspäivä ja niin lämmin, ettei haitannut, vaikka välillä saatiin pärskeitä itsemmekin päälle. Asuina oli enimmäkseen vain uimapuku. Koko matka tietysti kalastettiin mutta taas tälläkin kertaa ilman tulosta. Odotus oli suuri, koska ympärillä pyöri myös useita charter kalastusveneitä.
Vähän aikaa katseltiin mereltä päin ”turistirysiä”, kuten Puerto Ricoa, ja sitten otettiin suunta kohti Teneriffan eteläkärkeä. Aluksi tuulet näyttivät niin hyvän suuntaisilta ja suuruisilta, että luulimme pääsevämme illaksi Los Cristianokseen, jota monet olivat kehuneet. Mutta tuuli koulutti meitä jälleen. Se muutti suuntaansa sen verran, että loppu matka jouduttiin kryssimään. Aikaa kului sen verran enemmän, että päätettiin jäädä San Miguelin satamaan saaren itäpuolelle ja jatkaa matkaa aamulla . Tästä tuli oikein hyvä ja vauhdikas purjehduspäivä ja niin lämmin, ettei haitannut, vaikka välillä saatiin pärskeitä itsemmekin päälle. Asuina oli enimmäkseen vain uimapuku. Koko matka tietysti kalastettiin mutta taas tälläkin kertaa ilman tulosta. Odotus oli suuri, koska ympärillä pyöri myös useita charter kalastusveneitä.
Keskiviikko 6.10.
Lähdettiin tutustumaan Canarian saariin. Ensimmäisenä päivän ehdimme vain Gran Canarian saaren toiselle puolelle, koska tuulet olivat pieniä ja loppupäivästä vastaisiakin. Ankkuroiduimme pienen hiekkarannan eteen La Playa de Arguineguin edustalla. Hauskoja ovat nämä espanjalaiset nimet. En yritäkään opetella kaikkia ulkoa. Kaupungissa näytti olevan paljon hotelleja, osa tyhjiä, osa remontissa, joissain asukkaitakin.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Perjantai 1.10 – tiistai 5.10
Tätä kirjoittelee taas laivakoira Tarja. Perjantaiaamuna aikaisin oltiin perillä Las Palmasissa. Minä taisin olla väsynyt, koska nukuin ihan laituriin saakka, vaikka kapteeni yritti herätellä. Enpä ole moista ennen tehnyt. Satama on iso ja näkyvissä on jo aika paljon ARC-lippuja. Las Palmasissa voi nauttia isoista uimarannoista, viihtyisästä kaupungista sekä tietysti hyvästä venesatamasta.
Tiina ja Hannu viipyivät kanssamme vielä maanantaiaamuun ja tutustuttivat meitä sataman ja Palmasin tärkeisiin kohteisiin. Heillä kun on kokemusta täällä olosta omalta Arkkimatkaltaan. Kiitos gasteille kanssamme olosta ja avusta ja siitäkin, että tutustuimme moneen uuteen ystävään, kuten suomalaiseen Jussiin Marilyn veneellään. Hän on kiertänyt pallon ja seilannut monilla vesillä eli hänellä oli tosi paljon kokemuksia joita hän auliisti kertoi. Las Palmasia hän on pitänyt tukikohtanaan jo useamman vuoden ajan. Tapasimme myös Hannun äidin Tellun sekä Fernandon, tosi nuorekas ja vauhdikas pariskunta
Me Manun kanssa päätimme viipyä tässä vielä pari päivää ja kunnostaa venettä ennen kuin lähdemme kiertelemään Kanarian saaria. Maanantaiaamuna saimme täytettyä kaasupullon. Se helpotti, koska emme olleet varmoja onnistuisiko se täällä. Tuttu taksikuski hoiti meidät mukavasti oikeaan paikkaan.
Tiina ja Hannu viipyivät kanssamme vielä maanantaiaamuun ja tutustuttivat meitä sataman ja Palmasin tärkeisiin kohteisiin. Heillä kun on kokemusta täällä olosta omalta Arkkimatkaltaan. Kiitos gasteille kanssamme olosta ja avusta ja siitäkin, että tutustuimme moneen uuteen ystävään, kuten suomalaiseen Jussiin Marilyn veneellään. Hän on kiertänyt pallon ja seilannut monilla vesillä eli hänellä oli tosi paljon kokemuksia joita hän auliisti kertoi. Las Palmasia hän on pitänyt tukikohtanaan jo useamman vuoden ajan. Tapasimme myös Hannun äidin Tellun sekä Fernandon, tosi nuorekas ja vauhdikas pariskunta
Me Manun kanssa päätimme viipyä tässä vielä pari päivää ja kunnostaa venettä ennen kuin lähdemme kiertelemään Kanarian saaria. Maanantaiaamuna saimme täytettyä kaasupullon. Se helpotti, koska emme olleet varmoja onnistuisiko se täällä. Tuttu taksikuski hoiti meidät mukavasti oikeaan paikkaan.
perjantai 1. lokakuuta 2010
Keskiviikko 29 – torstai 30.9.2010
Aamulla heräsimme jo seitsemän aikaan suihkuun ja aamupalan laittoon. Lähdimme 8:30 paikallista aikaa kohti Las Palmasia. Tuuli oli 5-14 m/s koko matkan. Enimmäkseen tuuli oli 9-12 m/s. Keskimääräinen vauhtimme oli 6.6 solmua. Matka kesti kaksi vuorokautta. Verde helli meitä mahtavalla purjehduksella. Aallokko nousi noin 4 metriseksi torstaina. Muutoin päivät ja yöt olivat normaali rutiinien hoitamista. Aamupala kello 8:00, lounas kello 13:00 ja päivällinen kello 18:00 sekä kalastusta koko matkan ajan. Aurinko paistoi ja elämä hymyili koko matkan. Takana on mahtava valtameripurjehdus. Kiitos Verdelle, Tarjalle ja Manulle hyvästä ja rauhallisesta huolenpidostamme. Meidän purjehdus Verdellä päättyy tähän tällä erää. Gastit yrittävät päästä Suomeen maanantaina ja Verde jatkaa purjehdustaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)