Yhtenä yönä
meillä oli kaksi salamatkustajaa. Joku isohko, musta lintu istua kökötti
etukannella olevan jollan päällä ja toinen, pienempi päätti nukkua puomin
päällä. Aamulla molemmat sitten hylkäsivät meidät.
Päivien
kuluessa aalto kasvoi ja tuulikin voimistui. Sunnuntaina aamuyöstä tuuli oli 20
m/s ja nousi siitä vielä vähän isommaksi, kasvattaen tietysti myös maininkia.
Kun virran suunta vaihteli ja tuuli oli voimakas, niin meno oli melkoista.
Onneksi tuuliperäsin jaksoi ohjata suuren osan matkaa.
Kun tuuli ja
aalto oikein keikuttivat venettä, päätti yksi iso aalto pyrkiä veneen sisään.
Pääsihän se tulemaan, kun Tarja juuri avasi luukun ulosmenoa varten. Siinä
kastui Tarja ja porrasta ja lattiaa, muttei se vielä mitään. Pahinta oli, että
vettä läiskähti karttapöydällä olleen tietokoneen päälle. Se kuivattiin ja se
toimi pari viikkoa ihan hyvin, mutta sitten teki lakon. Ikään kuin kone toimisi,
mutta näyttöön ei tule mitään järkevää. Sitten etsittiin tietokoneliike ja
ostettiin uusi läppäri ja nyt asennellaan ohjelmia ja opetellaan Windows 8:n
käyttöä.
Matkan
aikana tullin lentokone otti yhteyttä kolme kertaa ja halusi tietää veneen
nimeä, kotisatamaa ym. Vahtivat ilmeisesti, ettei Torres Straitin yli pyri laittomia
tulijoita ja samalla lisätään alueen turvallisuutta.
Maanantaina
käännyttiin kohti etelää ja vieläkin aika kovassa kelissä selvittiin yöllä
saarten välissä olevista kapeikoista, joissa oli voimakkaita virtauksia.
Onnistuimme hyvin ajoittamaan kulun niin ettemme joutuneet pahoihin
vastavirtauksiin, kun olimme etukäteen tutkineet vuorovesi- ja virtataulukoita.
Aamulla
tultiin Darwiniin ja ajettiin ensin Cullen Bayhin, jossa Verdelle tehtiin
Marine Pest Inspection. Koska olimme
tulleet Uuden Kaledonian kautta Australiaan, oli mahdollista, että veneen
pohjassa oleviin veden sisäänottoihin oli pesiytynyt joitain pöpöjä, joita
australialaiset eivät halunneet omiin vesiinsä. Sukeltaja kävi ruiskuttamassa
jotain desinfiointiainetta noihin reikiin ja sitten piti olla 14 tuntia
käyttämättä niitä.
Sitten siirryttiin
Tipperary Waters Marinaan (12.27S
130.51E). Sinne mentiin sulun läpi ja taas huomioitiin vuorovesi. Veden
korkeus piti olla vähintään 4 m yli keskikorkeuden, että sulkuun ja marinaan
päästiin ajamaan.
Tämä on ihan
mukava marina noin pari kilometriä Darwinin kaupungin keskustasta. Kävelymatkan
päässä siis, paitsi kun on yli 30 astetta lämmintä, niin kuin nyt on ollut.
Onneksi bussitkin kulkevat. Tämä on Australian ”talviaikaa” tai ”kuivaa aikaa”!!
Muutamaksi
päiväksi vuokrattiin taas auto ja käytiin katselemassa maaaseutua ja Kakadun
luonnonpuistoa. Käytiin veneajelulla Adelaine Riverillä katsomassa kuinka
krokotiilit hyppäsivät ylös vedestä kun niitä houkuteltiin lihanpalasilla.
Näimme myös ikivanhoja kalliomaalauksia ja kiipeilimme kallioiden päälle
näköalapaikoille.
Valtavia
ovat nämä Australian etäisyydet. Paikoin on valtavia alueita Wetlandiä eli
lähes suota ja sitten taas isoja metsäalueita. Metsäpalot ovat jokapäiväisiä
kuivana kautena, kukaan ei kuitenkaan välittänyt paloista, ne saivat paalaa
aivan rauhassa. Metsästä paloi vain aluskasvillisuus, puiden rungot vain
mustuivat, mutta ne jäivät eloon.
Paljon
enemmän aikaa olisi tarvittu Australiaan tutustumiseen.
