Lähdimme kohti etelää. Portugal tervehti meitä ilotulituksin ja juhlin Viana do Castellon kaupungissa. Kuinka tiesivätkään etukäteen arvovieraiden tulosta. Oikeasti me satuimme tulemaan juuri sinä viikonloppuna, kun täällä vietettiin yhtä Portugalin suurimmista kansanjuhlista. Se on omistettu Nossa Senhora da Agonialle. Ihan kaikki sen merkityksestä ei meille selvinnyt jo senkin vuoksi että täällä harva osaa englantia. Väkeä oli aivan valtavasti. Jo tullessa kaikui satamakadun lavalta laulua monien eri taiteilijoitten esittmänä.
Me ehdimme vain juhlien lopputunneille, mutta ehdimme vielä nähdä vaikuttavan rumpuparaatin. Katua pitkin marssi kymmeniä soittoporukoita, joissa oli varmaan satoja eri-ikäisiä rummuttajia. Porukat pysähtyivät aina välillä antamaan omia soolojaan. Äänimäärä oli valtava mutta mukaansa tempaava. Mummin sydämen vei koko joukon nuorin, varmaan vasta noin nelivuotias pikkupoika, joka innolla osallistui marssiin ja soittoon.
Puolen yön aikaan nähtiin vielä valtavan suuri ja upea ilotulitus, tosin liian kovaääninen minun mielestäni. Veneemme oli niin sopivassa paikassa satamassa, että olimme kuin VIP-katsomossa.
Maanantaina pidettiin sadepäivää ja tehtiin muutamia hankintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti