Tuuli ja aallokko rauhoittuivat aamua kohti ja olo muutti helpommaksi. Välillä tuuli pieneni liikaakin ja taas moottoroitiin. Toinen yö olikin paljon rauhallisempi. Lintuja oli ympärillämme jatkuvasti päivin ja öin. Rainer lintuharrastajana havaitsi ainakin paljon myrskylintuja ja suulia, muutaman isokihun, joitain riskilöitä ja ruokkeja ja etelänkiisloja ja yhden lunnin. Aamulla emme halunneet tulla satamaan pimeässä, etenkin kun nousi sumu ja näkyvyys katosi välillä kokonaan. Jäimme muutamaksi tunniksi ankkuriin sataman lähelle lahteen ja otimme aamunokoset. Nyt olemme jo Lerwickin satamassa ystävällisen ruotsalaisveneen kyljessä, mutta kaikki vaatteet ja koko vene on nihkeää tai märkää, eikä mikään kuivu, koska ilma on vieläkin kosteaa ja sumuista. Olemme tulleet läntiselle pallonpuoliskolle. Sataman koordinaatit ovat 60 09 N 1 08 W, eli ollaan Helsingin korkeudella.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Sunnuntai 18.7.
Koska sääennusteet olivat kohtuullisia, teimme päätöksen lähteä Pohjanmeren yli kohti Shetlannin Lerwickiä. Tuuli oli kohtuullista eikä noussut yli 13 m/s, mutta päivän mittaan aallokko kasvoi ja kasvoi. Vene kulki levottomasti kääntyillen kuoppaisella merellä ja sen sisällä oleminen alkoi olla aika hankalaa. Keikkuvaa keliä jatkui pitkälle yöhön. Ei se vaarallista ollut mutta voimia kulutti. Onneksi meitä oli nyt kolme hoitamassa ohjausvuoroja. Purjeet pienennettiin kolmosreiviin ja siitä huolimatta mentiin niin vauhdikkaasti, että ensimmäisen vuorokauden aikana matkaa kertyi 150 mailia. Yöllä mentiin öljynporauskenttien läpi, lauttojen välistä. Ne ovat valtavia rakennelmia ja olivat pimeässä tosi hyvin valaistuja.
Lauantai 17.7.
Koitti kaunis aamu. Lähdimme kohti Lysefjordia, joka pitäisi olla näkemisen arvoinen paikka. Valitettavasti oli ihan vastatuuli ja moottori sai töitä. Vuonon seinämät olivat jylhän jyrkät, kannatti tulla. Ei Pohjanmaalla ihan tällaista näe. Näimme myös Prekerstolen eli Piispantuolin, joka on kuulemma kovin suosittu nähtävyys. Se on 600 metrin korkeudella oleva ulkonema kalliossa, jonka päälle ihmiset voivat kiivetä. Mekin tietysti olisimme kiivenneet, mutta sopivaa rantautumispaikkaa ei löytynyt, eikä kyllä polkuakaan. Ankkuroituminen oli mahdotonta, kun ranta oli yhtä jyrkkä alas- kuin ylöspäinkin. Niinpä ihailimme Piispantuolia mukavasti alhaaltapäin. Pysähdyimme lounaalle ja minä kävin uimassa vuonossa. Ei se niin kamalan kylmää ollut. Paluumatkalla tankatessamme pienen kyläkaupan luona meille piti näytöstä parvi pyöriäisiä. Kylläpä ne jaksoivat hyppiä ja telmiä. Palasimme illaksi takaisin Stavangeriin ja luimme säätietoja ja arvioimme mahdollisuuksia aamun Pohjanmerelle lähtöön.
Perjantai 15.7.
Päivä oli sateinen ja tuulinen, joten oli hyvää aikaa järjestellä asioita veneessä ja muutenkin. Iltapäivällä tuli gastimme Rainer, joka on luvannut kanssamme ylittää Pohjanmeren. Gasti tavaroineen joutui mahtumaan peräkajuuttaan.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Keskiviikko 14.7. ja torstai 15.7.
Lepäiltiin edelleen Stavangerissa. Tai oikeastaan aika paljon aikaa kului veneen järjestämiseen ja siivoamiseen ja pyykin pesuun. Satamassa oli oikein hyvä pesukone ja kuivausrumpu. Ne olivat huoltorakennuksessa, johon pääsi sisään höyläämällä luottokorttia. Kone veloitti noin yhden euron oven avauksesta, jos ei joku muu ollut ”sattunut” jättämään ovea raolleen.
Ehdimme toki myös tehdä katselukierroksia kaupungilla. Näimme Stavangerin uutta ja vanhaa osaa. Mielenkiintoinen paikka oli Stavangerin öljymuseo, jossa myös kävimme. Siellä oli mukavalla tavalla esitelty öljyn historiaa aina sen muodostumisesta nykypäivän porauksiin. Isossa osassa tietysti Norjan oma öljyntuotanto.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Tiistai 13.7.
Kävimme katsomassa kaupunkia ja ruokaostoksilla. Stavanger on vanha, hieno, hyvin kunnostettu kaupunki. Keskusta on shoppailuparatiisi niille, joita se kiinnostaa. Nälkään ja janoon ei täällä kukaan kuole. Jouduimme vaihtamaan satamaa, koska isommat veneet tarvitsivat paikkamme. Uusi paikka oli hyvin lähellä. Venepaikka maksetaan täällä automaattiin, kuten autojen parkkipaikat. Myös suihku pitää maksaa kortilla. Nettiyhteys on vielä hakusessa. Toivottavasti sekin löytyy, niin saadaan tämäkin blogiin. Olemme edelleen lähellä keskustaa, joten eiköhän sekin onnistu.
Täällä nettiyhteys ei ollutkaan niin helppo juttu. Kyselyjen jälkeen selvisi, että kirjastossa oli vapaasti käytettävä, langaton yhteys.
Maanantaina 12.7.
Aamulla taas lähdettiin matkaan. Tuuli oli pienentynyt sopivasti, mutta mainingit olivat vielä sellaisia, että toisista veneistä näkyi välillä vain mastonhuippu. Saimme siis pientä esimakua Atlantin aalloista. Sitkeästi kuitenkin puskimme moottorilla vastatuuleen aina Stavangeriin asti. Minä, Laivakoira olin perille päästyäni kovin väsynyt ja tunsin joka lihaksessani veneen vääntämisen. Yöpaikka löytyi ihan Stavangerin keskustasta. Gjestebryggen i Vågen on satama, jossa on isoja ja pieniä laivoja. Emme mahtuneet varsinaiseen vierassatamaan, mutta saimme luvan olla edes yhden yön yli sivukiinnityksessä upean, hyvin kunnostetun rantabulevardin kupeessa. Vieressä kävi loistoristeilijöitä ja pienempiä sightseeing aluksia. Uni tuli herkästi jo illalla seitsemältä, ja jatkui häiriöittä aamu seitsemään
Lauantai 10.7. ja sunnuntai 11.7.
Aamulla lähdettiin Norjan puolelle. Matkalle löytyi kaiken suuntaisia tuulia, kun ajettiin yön yli ja seuraava päiväkin. Virtaus auttoi meitä nopeuttaen matkaa pitkin Norjan rannikkoa. Kun ei ihan rantaa pitkin menty, niin syvyydet olivat usein yli 100 m. Gps näytti loppumatkasta 2 – 3 solmua enemmän kuin loki, kun se alkumatkasta näytti vähemmän. Jatkettiin matkaa yön yli, kun vauhti oli niin hyvä ettei maltettu pysähtyä. Iltapäivällä tuuli alkoi äkkiä nousta, ja oli pian 19 m/s. Onneksi oli hyvissä ajoin valittu seuraava satma ja tutkittu sen sisäänajo. Kapeaa väylää päästeltiin pienen Hellvik-Marrenin kylän laituriin, turvaan kovilta tuulilta ja aalloilta. Satamamaksua ei kukaan kysynytkään.
Perjantai 9.7.
Me lähdimme eteenpäin perjantaiaamuna heti neljän jälkeen. Satama-allas oli tyyni ja lähtö oli helppo muuten, mutta ankkuri oli tiukasti pohjassa kiinni. Manu sai sen sentään irti. Satama ei ollut hiljainen , useampi muukin vene oli lähdössä samaan aikaan ja yksi oli tulossakin heti meidän paikalle. Lisäksi myöhäiset yökerhoista tulijat juttelivat äänekkäästi
Seuraava etappimme oli Skagen Tanskan pohjoiskärjessä. Se on valtava satama, josta osa oli varattu vierasveneille. Ilmeisesti satama on suosittu ainakin perjantai-iltana. Veneitä oli 4 tai 5 samassa ”pakassa” niin kuin suuressa maailmassa on tapana. Ja musiikki soi satamassa pitkälle yöhön.
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Maanantai 5.7. ja sunnuntai 6.7.
Alkumatkasta paapuurin puolelle jäi uljas rivistö tuuligeneraattoreita. Ja sitten alitettiin valtava Köpenhamina-Malmö silta. Ihan viimeiseen asti näytti siltä, että masto kolahtaa siltaan, vaikka mastomme korkeus on vain 16 m ja sillan korkeus on 55 m .
Välillä tuli helle. Tuuli kääntyi 360 astetta ja lähes loppui. Tuntui välillä oikein kesäiseltä. Välillä väisteltiin isoja laivoja Helsingborgin ja Helsingörin välillä.
Saman tien jatkettiin kohti Anholtin saarta keskellä Kattegatia. Matkaa oli niin paljon, että purjehdittiin yön yli. Tuuli kääntyi vastaiseen ja nousi 11 m/s. Aallokko teki menosta kovin keikkuvaa. Nukkumisesta lepovuoroilla ei tahtonut tulla mitään. Ja laivat täällä eivät aja kiltisti samassa jonossa, niin kuin Suomenlahden keskellä. Väyliä menee moneen suuntaan ja laivoja piti tutkailla tarkasti pimeän aikana. Ihan turvallisesti, mutta väsyneinä päästiin Anholtiin (56 43,0 N 11 30,5 E). Laituriin kiinnittyminen oli kovassa tuulessa tarkkaa puuhaa.
Sunnuntai 4.7.
Tosi hieno aamu! Ihana, hyvin nukuttu yö oli takana ilman valvontavuoroja. Ja lisäksi aamu oli kaunis ja lämmin. Sataman ulkopuolella odotti kuoppainen meri, taisi olla edellispäivän maininkeja. Päivään mahtui kaikenlaista keliä. Oli kovaa tuulta ja tyyntä, ja myötä ja vastatuulta. Purjeitten nostoa ja laskua harjoiteltiin koko päivä.
Iltapuolesta koitettiin ajaa vähän kovempaa, että olisi ehditty sopivasti klo 20.00 Falsterbon kanavaan, jonka silta aukeaa vain tasatunnein. Kun olimme 200 metrin päässä sillasta, se suljettiin ja jouduimme odottamaan koko tunnin kiinnittyneenä vanhaan tolppaan, jonka päällä olevaan lokin pesään satuin koukkaamaan venehaalla. Tämä Falsterbon kanava on opastaulun mukaan rakennettu jo toisen maailmansodan aikana, ja se lyhentää reippaasti matkaa esim. Köpenhaminaan mentäessä. Jäimme yöksi heti sillan jälkeen olevaan satamaan, 55 24,7 N 12 55,9 E.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Yöllä nousi taas usvaa ja maailma näytti pian epätodelliselta. Esimerkiksi se, joka aluksi näytti verkkomerkiltä olikin lopulta pieni purjevene tulossa purjeilla sumusta. Iltarusko ja auringonnousu olivat uskomattoman kauniita.
Nyt suunnattiin kohti Simrishamnia, matkan ensimmäistä pysähdyspaikkaa. Tuntuukohan oudolta nukkua ihan koko yö ilman vartiovuoroa?
Totesimme, että läpivuorokauden ajamiseenkin alkaa tottua kunhan huolehtii levosta vapaavuoroilla ja muistaa yöllekin varata syötävää ja lämmintä juotavaa. Näin leppoisilla keleillä homma onnistui, saa nähdä kuinka pahemmilla keleillä voimat riittävät etenkin jos kukaan ei saa nukuttua eikä ruoka pysy sisällä.
Simrishamnissa tehtiin pikku kaupunkikierros. Löytyi kaunis, vanha kaupunki.
Sijaintimme klo 18: 55 33,589 N 14 21,315 E
Perjantai 2.7
Nyt alkoi helle! Koko henkilökunta oli taas kunnossa. Eteenpäin mentiin tuulettomalla merellä. Nyt oltiin jo Gotlannin lounaispuolella ja pian Ölannin eteläpuolella. Vieläkään ei ole pysähdytty kertaakaan. Tuntuu, että olimme lähes yksin merellä. Yksi purje oli nähty päivän aikana ja aika vähän rahtilaivojakin. Ny t oli aikaa ihailla kaunista merta ja pistää ajatuksiaan (ja vähän tavaroitaankin) järjestykseen. Kapteeni valitsi päivälle teeman: Turvavarusteiden tarkistus ja uusien laitteitten käytön opettelu ja vanhojen kertaus. Uusia asioita on niin paljon, että opetteluun menee varmaan vielä monta muuta päivää.
Klo 18 on sijaintimme 56 27,46’ N 17 07,716’ E.
Keskiviikko 30.6 ja torstai 1.7
Mukavasti purjeilla ohitettiin Viron Ristna. Aioimme jatkaa Gotlannin länsipuolelle, mutta tuulen suunta ohjasikin meidät sen itäpuolelle, vasen halssi vei suoraan etelään keskeltä Itämerta. Meno oli tosi röykyttävää, mutta vauhdikasta. Tuulen heikentyessä ja aaltojen säilyessä turhan suurina, päätettiin yö ajaa moottorilla Laivakoira Tarja voi koko ajan huonosti, hienoista rannekkeista huolimatta.
Tiistai 29.6.2010
Lähtöjuhlassamme tunsimme itsemme lähes kuninkaallisiksi. Mainiot ystävämme HSK:lta olivat todella paneutuneet järjestelyihin. Meille esitettiin aivan meitä varten sanoitettu laulu, tarjoilut olivat mainiot kuohuviineineen ja suomalaisine perinneruokineen. Saimme myös hyviä matkaeväitä ja evästyksiä matkan varrelle. Loppuhuipennus oli aallonmurtajasta ulos ajaessamme kuulunut torven toitotus. Myös ilahduttavan suuri joukko sukulaisia oli paikalla todistamassa ”kuninkaallista juhlaamme”.
Valtavan suuri kiitos kaikille järjestäjille ja muille paikalla olleille ja tietysti myös niille monille jotka ovat meitä auttaneet ja neuvoneet talven aikana.
Torvimusiikin saattelemana lähdettiin tasan klo 18 ja suunnattiin suoraan etelään HSK:N satamasta ja käännyttiin mukavasti kryssien länttä kohti hyvässä tuulessa. Lähtöhulinassa taisi unohtua veneen perästä lippukin. Onneksi oli saalingissa 2 komeata ARC-lippua ja vielä HSK:n viiri.
Pikkuhiljaa alkoi tajuntaamme iskeytyä totuus. Nyt tämä oikeasti alkaa, me vain ja kotimme Verde ehkä koko vuoden. Vilkuttelimme Helsingille niin kauan kuin sen torneja vähänkin näkyi.
Ilta oli aurinkoinen ja vastainen etelätuuli vähän tyyntyi pikkuhiljaa. Kokeiltiin ensi kertaa uutta tuuliperäsintä. Se toimi ihan mukavasti.
Yötä myöten ilma viileni ja vaatetta oli lisättävä päälle kerros toisensa jälkeen. Valvontavuorot otettiin käyttöön. Mukavan rauhallinen yö näin alkajaisiksi ja juhlahumu vielä mielessä.
Valtavan suuri kiitos kaikille järjestäjille ja muille paikalla olleille ja tietysti myös niille monille jotka ovat meitä auttaneet ja neuvoneet talven aikana.
Torvimusiikin saattelemana lähdettiin tasan klo 18 ja suunnattiin suoraan etelään HSK:N satamasta ja käännyttiin mukavasti kryssien länttä kohti hyvässä tuulessa. Lähtöhulinassa taisi unohtua veneen perästä lippukin. Onneksi oli saalingissa 2 komeata ARC-lippua ja vielä HSK:n viiri.
Pikkuhiljaa alkoi tajuntaamme iskeytyä totuus. Nyt tämä oikeasti alkaa, me vain ja kotimme Verde ehkä koko vuoden. Vilkuttelimme Helsingille niin kauan kuin sen torneja vähänkin näkyi.
Ilta oli aurinkoinen ja vastainen etelätuuli vähän tyyntyi pikkuhiljaa. Kokeiltiin ensi kertaa uutta tuuliperäsintä. Se toimi ihan mukavasti.
Yötä myöten ilma viileni ja vaatetta oli lisättävä päälle kerros toisensa jälkeen. Valvontavuorot otettiin käyttöön. Mukavan rauhallinen yö näin alkajaisiksi ja juhlahumu vielä mielessä.
S/Y VERDE maailman merillä
Tämä tarina kertoo S/Y Verden matkasta maailman merille. Verde on Swan 36 ja sen miehistönä ovat kapteeni Manu ja ” laivakoira” Tarja. Miehistöä tulee lisää muutamalle etapille matkan varrella.
Venettä on talven aikana varustettu valtameripurjehdusta varten. Muun muassa pieni vesikone, tuuliperäisin ja tuuli/vesigeneraattori ja on lisätty ja aurinkopaneelit ja akusto on uusittu. Tavoitteena on, että moottorilla ei tarvitsisi paljon ladata. Purjeita on uusittu, masto tarkistettu ja siihen osia vaihdettu. Yhteydenpitoa varten on hankittu SSB-radio. Vielä jouduttiin hankkimaan Epirb ja uusi pelastuslautta, joka täyttää ARC:n turvallisuusvaatimukset. Kovasti on töitä ollut ja loppukiirehän siinä tietysti tuli.
Alustavasti on suunniteltu, että kun Itämeri on ylitetty, purjehditaan Tanskan salmien kautta ja käydään pikaisesti Norjassa ja Britannian läpi Biskajalle ja sitten Espanjasta Madeiran kautta Las Palmasiin. Tämä kaikki saattaa muuttua lyhyemmäksi reitiksi Kielin kanavan kautta, jos alkumatka ei suju oletetusti.
Las Palmasista alkava ARC-purjehdus lähtee 21. marraskuuta ja siellä on oltava hyvissä ajoin. Päätepiste Karibialla on St Lucian saari.
Talvella purjehditaan Karibialla ja sitten päätetään tullaanko keväällä takaisin kotiin vai jatketaanko matkaa.
Verde
Swan 36.
Valmistusvuosi 1995.
Strategiset mitat: pituus 11,16 m, leveys 3,65 m, syväys 1,60 m. Maston korkeus 15,80m. Tehtaan ilmoittama paino 6,7 tn.
Purjepinta-ala iso 32 m2, genua 41 m2. Mukana myös genaakkeri ja myrskypurje.
Bimini ja mastolta biminin päälle ulottuva aurinko/sadekatos.
Moottori Volvo Penta MD 20/30, 28 hv.
Hupiakkujen kapasiteetti 600 Ah ja starttiakku 60 Ah. Kaikki ovat hyytelöakkuja.
2 laturia moottoritilassa ja Duogen tuuli/vesigeneraattori ja aurinkopaneeleita 240 W (biminin päällä). Verkkovirtaa muunnetaan 1800 W invertterillä.
Autopilotti Autohelm ST 6000.
Tuuliperäsin Hydrovane.
Vesikone Katadyn PowerSurvivor-40E.
Turvavarusteita: 6 hengen Viking pelastuslautta, Danboy Plastimo, Epirb McMurdo jossa GPS, ynnä muut katsastusvarusteet.
Ankkurit: CQR 35 LB ja 60 m 10 mm sinkkiketjua ja vara-ankkuri Bruce 10 kg ja 30m köysikela + 10 m 8mm ketjua.
Kiinteät vesisäiliöt 240 litraa. Polttoainetankki 120 litraa + 120 litraa kanistereissa.
Vinssit Lewmar 8 kpl
Karttaplotteri Raymarin, näyttö ulkona ja sisällä, karttakortit Itämereltä Norjanmerelle.
Fugawi karttaohjelma tietokoneella, jossa sähköiset kartat.
Paperikartat ja satamakirjat kaikilta alueilta, joissa purjehditaan.
Tutka Raymarin 25 nm.
Plotterien GPS Philips, radioitten GPS Raymarin ja 3 käsi GPS.
Navtex säävastaanotin.
VHF Furuno ja käsi-VHF Icom
SSB-radio ICOM IC-M801E ja Pactor Modem, Sailmail-ohjelma, jolla saadaan sähköpostiyhteys.
2 kannettavaa tietokonetta.
Etu- ja takahytissä on molemmissa sängyt kahdelle ja vaatekomero- ja hyllytilaa.
Salongissa on klaffipöytä, sohvat ja karttapöytä.
Keittiössä on kaasuhella, tiskipöytä ja jääkaappi.
WC:ssä lavuaari ja suihku.
Sitloorassa on toisen penkin alla säilytystila.
Tämä on meidän mielestä kahdelle sopivan kokoinen vene pitkiin matkapurjehduksiin. Enemmänkin mahtuu, mutta on ahdasta. Kun olemme kahdestaan, on yksi hytti tavallisesti varastotilana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)