Keskiviikko 4.8.

Aikaisin aamulla lähdettiin kohti Isle of Mania. Halusimme päästä Peel-nimiseen satamaan. Satamakirja kertoi, että sen portista pääsee sisään vain kaksi tuntia ennen tai jälkeen korkean veden. Matkaa oli noin 50 mailia ja lähtö piti ajoittaa korkean veden mukaan. Tuuli oli tänään pienempi ja lähes myötäinen, vain kerran tuli sateen myötä taas kovaa tuulta. Päivän kohokohta oli lahtivalas, joka kävi esittämässä meille muutaman hypyn kierteellä, aivan kuin olisi leikkinyt kanssamme. Aurinkokin ilahdutti meitä pitkän aikaa.
Olimme jo lähellä satamaa ja VHF:llä ottaneet yhteyden ja varmistaneet että meille avataan sataman portti, kun tuuli rupesi temppuilemaan. Yhtäkkiä takatuulen nopeus oli 16 m/s ja aallokko nousi matalassa vedessä. Isopurjeen suojan vetoketju oli jäänyt auki ja tuuli nosteli purjetta ylöspäin. Satamaan meno oli mahdotonta, ja käännyimme vastatuuleen ja ketterä kippari kiipesi kannelle ja kiinnitti purjeen. Sitten käännyttiin taas satamaan päin ja tuulikin rauhoittui niin, että päästiin sisään. Kiinnityimme ystävällisen englantilaisen kapteenin veneen kylkeen. Hän oli käynytARC:ssa monta vuotta sitten ja kehui kokemusta kovasti. Illalla käytiin vielä paikallisen Sailing Clubin baarissa, jossa oli mahdottoman puheliaita ja avuliaita ihmisiä. Keksivät meille ohjelmia seuraavaksi päiväksi ja esittelivät meidät kuin matkailunähtävyyden kun joku tuli ovesta sisään: Nämä ovat Suomesta ja ovat menossa…