perjantai 31. joulukuuta 2010

Lauantai 25.12.2010 – torstai 30.12.








Muutama päivä Joulun jälkeen oltiin vielä St Lucian satamassa ja sen usein toistuvissa rankkasateissa. Viikonlopun aikana tavattiin myös muita suomalaisia kuten Markku ja Kaija jotka ovat viihtyneet jo pitemmän aikaa St. Lucialla sekä Heimo ystävineen, jotka olivat matkassa vuokraveneellä. Heimo oli tosi ammattilainen joka oli käynyt jo monta kertaa Karibialla ja häneltä saimme oikein hyviä matkavinkkejä ja myös tietoa sellaisista paikoista, johon ei kannata mennä.
Maanantai-iltana lähdettiin ajamaan kohti etelää. Päätettiin ohittaa koko St Vincentin saari pimeässä ja pysähtyä vasta pienellä Bequian saarella. Yön aikana vaihteli niin tuuli kuin maininkikin ja välillä ajettiin moottorilla, mutta aamuyöstä päästiin taas purjeilla reipasta vauhtia. Aamulla kahdeksan maissa oltiin perillä ja kiinnityttiin vastaanottajien osoittamaan poijuun. Tulli- ja muut muodollisuudet sujuivat kaikki mukavasti samassa rakennuksessa.
Tiistaipäivänä tutustuttiin pääkaupunkiin, Port Elisabethiin. Kaupunki on tosi pieni, jonka pääkatua reunustavat vaatimattomat karibialaistyyliset rakennukset ja erilaiset turistipyydykset. Keskiviikkona vuokrattiin lyhyen tinkimisen jälkeen avolavataksi ja nähtiin tämä pieni saari vähän joka puolelta. Bequia on kaunis ja vihreä saari, jonka pääelinkeino on turismi. Paljon veneitä oli eri satamissa ja ankkuripaikoissa. Jonkunlaista teollisuuttakin on ollut, muttei ole enää. Nykyään maataloutta ja kalastusta harjoitetaan pääosin saarelaisten omaan käyttöön. Uusi lentokenttä on tehty muutama vuosi sitten täyttömaalle. Näimme paikkoja joissa kiviä on murskattu käsivoimin, vasaralla betonia varten lentokenttätyömaalle. Asukkaita on vain noin 6000. Paikallisten asumukset näyttävät paikoin tosi hökkeleiltä. Kaikki ihmiset näyttävät olevan iloisia ja ystävällisiä ja reippaat ja kovaääniset tervehdykset kuuluvat autojen ikkunoista. Kaikki täällä näyttävät tuntevan toisensa. Hintataso tällä saarella ainakin turisteille on lähes Suomen tasoa. Nyt tuntuu oikein etelänlomalta. Opimmekohan mekin tähän kiireettömään elämään?
Torstaina elettiin jo tosi löysästi. Ohjelmassa ei ollut paljon mitään muuta kuin oleskentelua.

Hyvää Uutta Vuotta!

torstai 23. joulukuuta 2010

24.12.2010



Vietämme Joulunajan täällä St Lucian Rodney Bayn satamassa kaikessa rauhassa. Joulun jälkeen lähdemme etelään päin kohti St Vincentin saarta.
Toivotamme kaikille matkaamme seuraaville Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Atlantin ylitys

















Tarjan muisteluita koko Atlantin ylityksestä

Nyt kun ollaan oltu jo monta päivää St Lucialla leväten, siivoten ja kunnostaen venettä, on aika katsoa taaksepäin koko matkaa arvioiden. Blogitekstit mereltä olivat teknisistä syistä johtuen kovin lyhyitä ja kuvia ei voinut lähettää ollenkaan. Liitämme tähän sekalaisen kokoelman kuviakin. Ehkä ne kertovat jotain meidän matkasta.
Kun lähtöhetki Las Palmasissa läheni, tiivistyi myös tunnelma. Miehistöt tutustuivat ja juttelivat keskenään laiturillakin aina vaan innokkaammin. Lähtöpäivänä marssi bändi ja erilaisia temppuilijoita pitkin ponttooneita. Kuinkahan puujaloilla liikkuvat miehet pysyivätkin pystyssä. Minulla alkoi olla perhosia vatsassa. Totuus oli nyt edessä. Pelotti ehkä eniten mahdollisuus joutua myrskyyn, joka ei kuitenkaan ollut todennäköistä, koska saisimme hyviä säätiedotuksia joka päivä matkalla. Toinen asia, joka minua murehdutti oli matkapahoinvointi. Ajattelin että on kamalaa jos en pysty tekemään mitään veneen sisällä ja ruoat ja muut jää muitten hommaksi. Entäs jos kaikki sairastutaan? Oikeasti oksensin sitten vaan yhtenä päivänä, ja se oli yksi niistä jolloin keikutti ja vettä pärski niin, että kaikki luukut oli pidettävä kiinni ja sisällä oli sitten kovin huono ilma.
Muutama ensimmäinen purjehduspäivä oli ihan epätodellista. Pientä aaltoa ja pienehköä tuulta, mutta ei mitään maininkia niin kuin ajattelin Atlantilla aina olevan.
Sitten löytyi vastaista tuulta, ja olo oli kuin likapyykillä pesukoneessa. Vene vemputti joka suuntaan. Yllätys yllätys, minua se ei pelottanut. Olen oppinut luottamaan Verdeen, ei se kaadu vaikka vähän kallistaakin ja vettä tulee sivukannelle ja välillä miehistön niskaankin. Tärkeintä on silloin pitää AINA KIINNI JOSTAIN, muuten saa mustelmia.
Nukkuminen voi myös olla hankalaa keikkuvassa kelissä. Leveässä petissä keikkuu puolelta toiselle ja vyöryy joskus vieressä nukkujan päälle. Ääniä tulle sekä aalloista että astioitten ja varusteiden kolinoista ja purjeitten paukkeista. Korvatulpat on hyvä apuväline ja tarvittaessa nukahtamislääke. On pakko nukkua, että jaksaa hoitaa oman vahtivuoronsa niin yöllä kuin päivälläkin.
Käännyttiin etelään ja vastaan tuli tuulettomuus eli se pläkä. Minä varmaan kärsin siitäkin vähiten, koska olen hyvä vain olemaan ja katselemaan merta sen eri muodoissa. Ja minullahan ei ollut mihinkään kiire, kun en ole ollenkaan kilpailuhenkinen.
Koska tapahtumia oli vähän ja aikaa paljon, yritettiin keksiä juhlan aiheita joskus melkein tyhjästä. Itsenäisyyspäivä ja muutama pikkujoulu olivat tietysti hyviä ja tärkeitä juhlanaiheita. Lisäksi laskettiin maileja: tullut täyteen 1000 mailia, jäljellä enää 500 mailia jne. Kapteenin salakätköistä löytyi silloin joku pieni juoma jokaiselle.
Sitten kun tuulta lopulta löytyi, yritin olla ottamatta kauheasti kantaa purjeiden valintaan. Olihan paikalla kolme miestä, jotka ymmärsivät enemmän näistä asioista kuin minä. Ja mielipiteissä löytyi ilman minuakin.
Kalan tarttuminen koukkuun oli valtava tapahtuma. Kapteenin piti ensin väsyttää kalaa kauan ja sitten vetää se veneen viereen, ja usein Lare oli se joka iski kalakoukun sen kiduksiin. Sitten köysi pyrstön ympärille ja kun kala roikkui reunan ulkopuolella päästettiin siltä raukalta veret. Jossain välissä sille annettiin jotain pahanmakuista rommia, johon se taintui ja lakkasi potkimasta. Saatiin neljä kalaa, jotka oli niin isoja, että niistä vain pieni osa voitiin käyttää ruoaksi. Välillä oltiin pitkiä aikoja kalastamatta, kun kalaa tuli liikaa.
Oli hieno tunne kun St Lucian saari alkoi näkyä horisontissa. Matka oli ollut paljon helpompi kuin olin osannut ennakoida. Kiitos kaikille myötäeläjille. Ehkä te hoiditte murehtimisen, me saimme vain purjehtia.

Tarja


Kapteenin mietteitä Atlantin ylityksestä.

ARC:n mukana lähteminen aiheutti paljon lisäjärjestelyjä jo talven aikana. Ohjeet ja turvamääräykset ovat hyviä ja vaativia, niihin täytyi todella perehtyä. Tietysti ne aiheuttivat varustepuolella myös paljon lisäkustannuksia. Ennen starttia vene katsastettiin todella tarkkaan ja kun kaikki todettiin kunnossa olevaksi tuli itsellekin varma olo, että kaikkeen on varauduttu. Omatoimisesti matkaavan ei varmaankaan tule selvitettyä asioita yhtä tarkasti. Ylityksen aikana sääpalvelu radion kautta oli hyvä ja päivittäinen yhteydenpito muihin veneisiin antoi tarkkaa tietoa olosuhteista. ARC:n järjestelyt onnistuivat erittäin hyvin alusta loppuun.
Tänä vuonna tuuliolosuhteet olivat alkumatkasta tosi heikot ja jouduimme täysin pläkäänkin. Yhtenä yönä etenimme vain kolme mailia. Käynnistimme moottorin ja lähdimme etsimään pasaatituulia etelämpää. Koko ylityksen aikana käytimme moottoria n. 30 tuntia, monet onnistuivat purjehtimaan koko matkan, mutta myös monet olivat käyttäneet paljon enemmänkin moottoria. Pläkä ja heikossa tuulessa purjehtiminen koettelee miehistön pinnaa todella paljon. Riittääkö ruoka tai juoma ja koska ollaan perillä kun jatkoistakin on jo sovittu. Polttoainekaan ei riitä kovin pitkään ajoon. Puolen matkan jälkeen tuulet kuitenkin löytyivät ja vuorokausimatkat nousivat 150-170 mailiin, mieli piristyi ja alettiin entistä tarkemmin laskemaan jäljellä olevia maileja. Parhaiksi purjevalinnoiksi loppumatkassa usein osoittautui spinnu päivällä ja virsikirja yöllä.
Itse olin varautunut paljon kovempiinkin olosuhteisiin, mutta tämä vuosi oli tällainen. Atlantin ylitys on kuitenkin jo aika vaativa suoritus, koska pitää kestää 3-4 viikon keikkuva merimatka. Ensikertalaisen on kyllä selvitettävä itselleen etukäteen, mihin on menossa ja mitä on mahdollisesti tulossa. Veneessä asuminen, syöminen ja nukkuminen, vain aavaa merta, keskeyttäminenkään ei ole mahdollista….
Maaliin kuitenkin tultiin hyvin ja ilo oli ylimmillään. Sijoitus omassa luokassa oli 6. ja cruisingsarjassa 56/171.
Kiitos gasteille ja mukana jännittäneille, meillä oli hyvä matka.

Manu

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Torstaista 16.12. lauantaihin 18.12.10






Vene oli kiinni laiturissa, mutta sähkö- ja vesiliittymä saatiin vasta lauantaina. Pestävää ja siivottavaa veneessä kyllä riitti. Kannella kaikki oli paksun suolakerroksen peitossa ja kyllä sitä suolaa riitti sisällekin. Astiat oli vähän aikaa tiskattu suolavedellä veden vähyyden takia ja ne piti tiskata kaikki uudelleen. Ja paljon muuta kunnostettavaa riittää vielä pitkäksi aikaa.
Paikallisen oppaan johdolla käytiin torstai-iltana syömässä paikallisella grillillä ja saatiin seurata tunnelmia. Ihmiset tuntuivat olevan kaikki tuttuja keskenään. Seuraavana päivänä tehtiin koko päivän autoretki saaren eteläpäähän ja käytiin tulivuoren kraaterin pohjalla, jossa nousi kuumia rikkihöyryjä (onneksi tulivuori ei ollut aktiivinen). Nähtiin Grand ja Petit- Piton vuorten erikoiset, keilamaiset huiput. Tutustuttiin myös viskitehtaaseen ja nähtiin paikallisten asuinalueita. Saatiin hyvä kuva siitäkin, kuinka valtavia eroja on ihmisten elintasoissa. Esimerkiksi pääkaupunki Castriesissa oli tosi köyhiä katunäkymiä ja toisaalla taas ylellisempiä asumuksia. Surullisia näkyjä olivat alueet, joissa tie ja taloja oli huuhtoutunut pois hurrikaanin viemänä. Ihmishenkiä hurrikaani vei St Lucialta 12 ja teki paljon taloudellisia tuhoja. Teitäkin korjataan varmaan vielä kauan.
Lauantai-iltana oli komea palkintojenjakotilaisuus ja siihen loppui tämän ARC:n varsinainen kilpailu. Joitain veneitä on vielä tulematta maaliin, ja ne saavat vielä hyvän vastaanoton, niin kuin kaikki muutkin.

Tiistai 14.12. ja keskiviikko 15.12.

Tiistaina tuuli oli vielä aika reipasta ja vei meitä eteenpäin ja oikeaan suuntaan, mutta keskiviikkona se välillä pieneni tuskastuttavasti. Tämän tästä laskettiin, koska oltaisiin perillä, jos mentäisiin tällä nopeudella… Jossain vaiheessa petti kärsivällisyys jo kippariltakin ja moottori hörähti käyntiin. Siitä huolimatta ehti tulla pimeä ennen maaliviivaa. Oli vähän noloa käyttää moottoria, mutta kun maaliin päästiin kello 18.10 paikallista aikaa, kaikki oli vain yhtä juhlaa! Ensimmäiseksi meille ojennettiin hedelmäkori, jossa oli mukana juomia, rommia tietysti myös.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Sunnuntai 12.12. ja maanantai 13.12.

Tuuli pienenee, mutta pysyy samansuuntaisena. Ajetaan edelleen virsikirjalla. Päiväohjelma on muotoutunut sellaiseksi, että aina yksi on vahtivuorossa ja muut joko nukkuvat, lepäävät tai lukevat kuten Tara. Välillä toki kokoonnutaan sitlooraan syömään tai muuten vaan höpisemään. Yksi meistä on päivittäin kokkivuorossa. Vesikone, joka tähän asti on kiltisti tehnyt meille puhdasta vettä tästä valtavan suolaisesta merivedestä, päätti tehdä lakon toissapäivänä. Siitä lähtien olemme juoneet varalle tuotua pullovettä.
Yöllä tuli oikein kunnon sadekuuro, muuten tuuli oli heikkoa ja purjeet läpsytti aikalailla. Maanantaiaamuna nostettiin taas spinnu, jolla päästiin vähän paremmin oikeaan suuntaan ja hyvää, reipasta vauhtia. Manu sai taas kalan, vähän pienemmän kuin edelliset, eli sopivan kokoisen. Vuorokauden mailit olivat sunnuntaina 12, pvä 166nm ja 13. pvä 129nm. .Enää alle 300 nm maaliin!

Torstaista 9.12. lauantaihin 11.12.

Tuulet jatkuvat samantapaisina. On päästy vähän vaihtamaan purjeitakin ja aika kuluu paremmin. Välillä jo vietettiinkin toiset pikkujoulut ja 600 mailin juhlat ja muutamia muita, kun pitkästyttiin ajamaan monta päivää samalla halssilla. Yksi yö ajettiin pelkällä genualla eli etupurjeella myötäiseen. Muuten hyvä, mutta vene keikkui ihan mahdottomasti joka suuntaan ja tavarat kolisi kaapeissa ja putoili ja kaikki tekeminen ja liikkuminen oli tosi hankalaa. Nyt on ajettu "virsikirjalla" yksi päivä ja yö. Kyllä sekin keikkuu, mutta ei ihan niin paljon, ja eteenpäin on päästy hyvää vauhtia. Lauantaiyönä tuli skuelleja (sadepilvien mukanaan tuomia kovempia ilmavirtauksia ja saderyöppyjä) jatkuvana virtana, vauhti oli tosi reipasta ja ohjauksessa sai olla tosi tarkkana. Nyt on enää 500 mailia jäljellä St Lucialle. Tässä vielä muutamien viime vuorokausien matkoja: 8.12. 176 mailia,9.12. 159nm, 10.12. 166nm, 11.12. 168nm.

torstai 9. joulukuuta 2010

Tiistai 7.12. ja keskiviikko 8.12.

Nyt tuntuu siltä, että vihdoinkin löydettiin Pasaatituulet, joita koko matkan on kaipailtu. Myötätuulta on reippaasti, noin 14-15 m/s, puuskissa enemmänkin. Aaltoja ja maininkeja menee välillä ristiin rastiin, välillä jopa samansuuntaisesti. Vene keikkuu melkoisesti ja menee reipasta vauhtia eteenpäin. Ajaminen on sen verran vaativaa, että minä Tarja en uskalla siihen ryhtyä. Pojat saavat tehdä vähän enemmän töitä. Tiistaina tuli muutama sadekuurokin, keskiviikkona on taas täysi helle.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Sunnuntai 5.12. ja maanantai 6.12.

Sunnuntaina mentiin spinnulla koko päivä, mutta yöksi vaihdettiin etupurjeiksi "virsikirja". Purjeet läpsyttivät koko yön, koska tuuli oli pientä ja maininkia tuntui tulevan monelta suunnalta. Korvatulpilla oli käyttöä ja sittenkin nukkuminen oli vaikeaa.
Maanantaina tuuli voimistui jo mukavasti ja Lare sai spinnulla nautiskeltua muutaman surffinkin. Itsenäisyysjuhlia vietettiin tietenkin kuohuviinin kera ja laulettiin ihan itse Maammelaulukin.
Onpa hauskaa kun päästään reippaammin eteenpäin kohti St Luciaa. Tänään nähtiin myös viisi muuta purjevenettä, mikä on paljon, kun kaikkina päivinä ei ole nähty yhtään.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Perjantai 3.12. ja lauantai 4.12.

Länteen päin mennään. Suunta on hyvä, mutta tuuli vähän vaihdellen, mutta koko ajan turhan pientä. Moottoriakin on jouduttu taas käyttämään.Vauhti purjeilla ajaen on aika pientä ja ennusteita perillepääsypäivästä joudutaan jatkuvasti tekemään uudestaan. Eiköhän reilusti ennen joulua olla siellä kuitenkin. Paljon muita veneitä on samassa tilanteessa. Taitaa olla aika poikkeuksellinen keli Atlantilla tänä vuonna.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Keskiviikko 1.12. ja torstai 2.12.10

Tuuli kääntyi myötäiseksi ja nostettiin heti keskiviikkoaamuna kuudelta spinnu. Ajettiin sillä koko yö ja torstaipäivä ja aina vaan mukava, tasainen meno jatkuu. Keskiviikkona pidettiin pikkujoulu ja saatiin oikein jouluoluset. Lämpöä ainakin 35 astetta. Sijainti torstaina illansuussa 15 ast 7 min N, 30 ast 13 min W.

torstai 2. joulukuuta 2010

Tiistai 30.11.

Tuuli pieneni pikkuhiljaa illan ja yön aikana. Maininkia oli vieläkin, mutta veneen liikkuminen oli paljon rauhoittunut. Aamulla tuuli loppui melkein kokonaan ja moottori pörähti käyntiin. Me osallistumme tähän kisaan cruisingsarjassa ja siksi saamme ajaa myös koneella. Aika lisääntyy kuitenkin noin kaksinkertaisena. Suunta on lounaaseen. Ennusteen mukaan sieltä pitäisi löytyä parempia tuulia. Välillä pantiin moottori seis ja käytiin uimassa huikaisevan sinisessä vedessä. Lämpöä on n. 30 astetta, joten heti kohta oltiin taas hikisiä. Kun vene kulki nyt tasaisemmin, eikä vesi pärskinyt kannelle, uskallettiin avata kattoluukkuja, eikä sisätila tunnu ihan saunalta. Manu sai ison 125cm pitkδn Doradon, joka tietenkin kruunasi päivän.

Maanantai 29.11

Aamuyöstä vendasimme kohti etelää, jotta välttäisimme matalan keskuksen. Keskipäivän radiopalaverisssa kuulimme että ennusteen mukaan kovasti kaivattu pasaati alkaisi puhaltaa keskiviikkona Kap Verden kohdalta. Siispä suunta sinne ! 1000 ajettua mailia meni rikki.

Sunnuntai 28.11

Hyvää vauhtia edelleen, mutta päivän mittaan aallokko alkoi nousta ja meno muuttui röykkyiseksi. Illan suussaa otimme kaksi reiviä ja keulaa sisään reippaasti. Maininki oli neljämetristä ja aaltokin puolitoista metriä. Aikamoista vellomista koko yö !

Lauantai 27.11

Yön keikuimme paikallamme tyynessä ja vanha maininki keikutteli venettä sinne tänne. Aamulla pääsimme matelemalla liikkeelle ja kuultuamme että tyyntä on muuallakin päätimme lähteä moottorilla kohti Kap Verdeä. Onneksi moottorilla ajelu jäi tällä erää kahteen tuntiin, koska tuuli heräsi. Painelimme hyvää kyytiä kohti St.Luciaa ja kipparin kalaonnikin kääntyi kerralla - kerralla nousi kaksi metristä doradaa !

Sunnuntai 21.11.2010

Lähtöpäivänä ilmassa oli suurta juhlan tuntua. Kulkue soittokuntineen ja muine esiintyjineen kävi joka laiturilla ja torvet soivat ja kellot kilkattivat jo aamusta lähtien.
Kun lähdettiin liikkeelle, oli satama-altaan reunoilla ja aallonmurtajilla satamäärin katsojia vilkuttamassa. Oli tosi hieno tunnelma. Lähtölaukaus ammuttiin sotalaivasta tykillä. aluksi veneet, lähes kaikki 250 olivat yhdessä ryhmässä, mutta pian se hajaantui. Oli pienehkö tuuli ja meren pinta tasainen, mukava aloitus ilman suuria keikutuksia.
Aamulla tuuli oli aika pieni ja vähän turhan myötäinen. Ensimmäisenä vuorokautena pääsimme noin 450 mailia. Kaikki on hyvin. Keikkumiseenkin taas varmaan tottuu.

-----
Verden avomerinettiyhteyden rajoittuneisuuden vuoksi jutut blogiin (ja myös kommentit blogista Verdeen) kiertävät koti-Suomen ja toimitussihteerinä toimivan maakrapu Jaskan kautta. Hieman epävarmasti toimivan yhteyden vuoksi viiveitä tulee välillä vähän ja tämän jutun kohdalla enemmänkin niin että järjestys meni sekaisin.

Jaska
-----