Tiistai 27.7. ja keskiviikko 28.7.

Nyt siirryttiin jo sulkujen kautta kanavaan. Meille se ei ollut vaikeaa, olemmehan harjoitelleet toissakesänä Göta-kanavalla kuinka vene pidetään kanavan reunassa köysien avulla. Yksi yö vietettiin kanavan alkupäässä olevassa Seagate Marinassa. Illalla onnistuttiin Invernessin kaupunkikierroksella taas löytämään elävää skottimusiikkia. Täällä sitä viljellään runsaasti ja yleisö kannustaa yleensä esiintyjiä. Gasti Rainer lähti keskiviikkona kotiin. Me jatkoimme eteenpäin kahden hengen miehistöllä läpi sulkujen ja kääntösiltojen. Opimme, että kannattaa noudattaa ohjeita ja ottaa yhteyksiä sulkuhenkilökuntaan ennen sulutusta. Kaikki ihmiset täällä ovat olleet valtavan ystävällisiä ja avuliaita, mukaan lukien toiset veneilijät ja muut turistit. Useimmat jopa huomaavat vaihtaa puheensa meille ymmärrettävämpään englantiin, oikein voimakas skottiaksentti kun tekee puheen lähes käsittämättömäksi.
Ajoimme läpi pitkän ja kapean Loch Nessie-järven. Tuuli oli vastainen, välillä satoi reippaasti ja jälleen kerran oli niin kylmä, että kaikki alus- ja välikerrastot oli oltava päällä. Lämpeneeköhän tämä meidän matka koskaan? Illalla saavuttiin järven lounaispäässä olevaan Fort Augustus-nimiseen satamaan, joka oli melkein täynnä. Löysimme yhden paikan, joka oli hyvä valinta, sillä myöhemmin veneemme viereen ilmestyi säkkipillinsoittaja, joka soitteli ihan kuin vain meille mukavan tovin. Nautimme iltateen sitloorassa kuunnellen soittoa. Nyt tämä tuntuu oikeasti Skotlannilta.