29.3. - 13.4.2014 Grenadalta Martiniquelle

Zaran ja Mona F:n miehistöt Grenadalla

Rommitehtaalla

Viikko oltiin vielä Prickly Bayssä. Kävimme usein kyselemässä rigin osien saapumista ja koska sama firma teki myös neulomishommia, teetimme siellä uuden purjepussinkin, kun aurinko oli syönyt vanhan ihan haperoksi. Yllättävän nopeasti lopulta saimme sekä purjepussin että myös vantit.     Kaksi reipasta nuorta miestä kävi veneellä ja  toinen heistä kiipesi ketterästi mastoon toisen vetämänä  ja asensi vantit. Mastossa käynti  sujui heiltä aika paljon sujuvammin ja nopeammin kuin silloin kun Tarja vinssaa Manun ylös mastoon. Nyt on rigi kunnossa ja matka voi jatkua taas turvallisesti.

Prickly Baystä jäi hyvä muisto. Lahti oli turvallisen ja rauhallisen tuntuinen. Toki sinnekin tietysti välillä pääsi tuuli ja maininki sisään keikuttamaan venettä.  Emme  huomanneet mitään ilkivaltaa tai rosvousta. Väki oli ystävällistä ja avuliasta. Huonoja puoliakin oli muutamia. Vesi näytti sen verran likaiselta, ettei siinä viitsinyt paljon uida ja jotkut asiat eivät sujuneet aina ihan suomalaisella nopeudella, mutta sehän on aika yleistä täälläpäin maapalloa.

Harva se päivä kuului jossakin ravintolassa elävää musiikkia. Osuimme ihan sattumalta tulemaan tänne sopivasti Grenada Jazz Festivalin aikaan. Nautimme erikoisista ja erikoisen hyvistä tanssiesityksistä ja kuuntelimme ympäri maailmaa tulleita taitavia muusikoita.

Lauantaina 5.4. lähdettiin kohti Martiniquen saarta heti kun valo oli voittanut pimeyden. Tuuli oli maksimissaan 10m/s eli ihan kohtuullinen, mutta kovin vastainen. Kun aalto oli aika suurta, niin vene keikkui aika lailla vasta-aallossa ja vauhti sen mukana hidastui.

Martiniquelle, Le  Mariniin (14ast 27min 54sek  N,  60ast 52min 20 sek W) tultiin perille maanantaina 7.3.

Le Marin

Pudotimme ankkurin muiden, satojen veneitten sekaan. Parhaimmillaan täällä on joskus noin 1500 venettä. Näin sanoi suomalainen Simo, joka on muuttanut vaimonsa kanssa tänne ja tekee töitä veneiden parissa. Oli mukava, että hän kävi meitä tervehtimässä, kun näki Suomen lipun.

Olemme täällä käyneet kolmisen vuotta sitten. Sen jälkeen on asioita muuttunut. Rantaan lahden perälle on rakennettu valtavaa rakennusta, jossa on  muun muassa liikkeitä, ravintoloita, turistitoimisto ja Marinan toimisto, jossa myös kirjaudutaan sisään ja ulos. Moni asia on vielä keskeneräinen, mutta valmistuttuaan kokonaan se varmasti palvelee hyvin sekä täällä olevia lukuisia vuokraveneitä, että meitä muita sataman käyttäjiä.

Hyödynsimme taas lahden pohjoisrannalla edelleen olevaa isoa ruokakauppaa, jossa on ihan vieressä jollalaituri.  Kannattaa ostaa kerralla niin paljon painavia tavaroita kuin jollaan mahtuu, kun ne vai tuoda kaupan kärryillä laiturille asti eikä tarvitse kantaa.

Meiltä on mennyt melkein päivittäin tuntikausia aikaa tietokoneitten ohjelmien päivittämisessä ja uusien lataamisessa. Onneksi rannassa on useampiakin baareja joissa nettiyhteys toimii ihan hyvin. Hankala urakka oli pari vuotta vanhan iPadin  päivittäminen uuteen versioon. Se oli pakko tehdä, koska muuten ei saatu enää ladattua uusia karttoja. Haluamme pitää niitä myös iPadissä, koska siitä niitä mukava selata ja tutkia reittejä.

Tänään, sunnuntaina lähdemme täältä ja siirrymme pohjoisemmaksi, ainakin Dominicalle asti.

Lisäsimme nyt kuvia myös joihinkin vanhempiin blogeihin, kun kerrankin oli hyvä yhteys.