Sunnuntai 26 - tiistai 28.9.2010

Sunnuntai 26.09.2010
Lähdimme aamupäivällä kohti Madeiraa Canical (Marina da Quinta Do Lorde). Heti lähdettyämme laitoimme molemmat matkalaukussa tulleet vieheet veteen. Saalis jäi saamatta tällä kertaa. Matkalla teimme pakollisen uintipysähdyksen. Saavuimme Madeiralle iltapäivällä. Olimme varanneet paikan Quinta Do Lordesta ja meitä oltiin vastassa kumiveneellä yli mailin päässä satamasta. Satama on uusi ja erittäin hyvin varusteltu. Marinan ympärillä olevat rakennukset ovat vielä hiukan kesken. Saimme vielä järjestettyä auton seuraavaksi päiväksi.
Maanantai 27 ja tiistai 28.9.2010
Lähdimme aamusta retkelle. Meillä oli Portugalilaistunut kuljettaja ManuEL. Ajoimme välittömästi Funchaliin Madeiran pääkaupunkiin. Siellä otimme ”munahissin” ylös Monten kylään. Tiina ja Hannu kävi kokeilemassa 2 kilometrin kelkalla laskun. Meno oli huimaa. Kaksi miestä ohjasi kelkkaa kylän asfalttikaduilla. Välillä kelkka kääntyi sivuttain ja mutkat mentiin aikamoista vauhtia. Oli kyllä vähän jännää. Palattuamme kelkkailemasta kävimme vielä kiertämässä Monten kappelin ja kirkon.
Takaisin alas ja Funchalin satamaan katsastamaan veneet ja logot. Ruokailun jälkeen olikin aika jo palata omaan satamaan. Paluu matkalla kävimme katsomassa sataman lähistöllä olevat näköalapaikat, jotka olivat aivan mahtavat.
Tiistaina herättyämme Hannu ja ManuEL tankkasivat kanistereista löpöt, jonka jälkeen he menivät täyttämään kanisterit bensa-asemalta. Tämä manööveri jouduttiin tekemään, koska marinasta oli polttoaineet loppu. Ennen toisen päivän retkeämme kävimme tekemässä check-out:n, jotta pääsemme keskiviikkona jatkamaan matkaamme heti aamusta.
Retkellämme näimme mahtavia maisemia, serpentiini teitä, jyrkkiä rinteitä ja vihreyttä. Kävimme Pico Ruivolla, jossa oli hiljattain ollut tulipalo. Tämä näkyi kyllä ylhäällä, mutta menomatkallamme emme huomanneet muuta kuin vihreää luontoa. Eräässä mutkassa oli varissut isohkoja kiviä tielle. ManuEL ja Hannu sekä valvoja Tarja tekivät päivän hyvän työn eli ManuEL ja Hannu potkivat kivet pois mutkan kohdalta tieltä ja Tarja oli vahdissa tuleeko autoja.
Seuraavaksi menimme ruokailemaan Santanan kylään. Löysimme paikallisen ravintolan, jossa oli julmetun isot annokset ja hinta 8 €, olut ja coca-cola maksoivat 1€. ManuEL oli ”coca-cola kuurilla”. Ei määräänsä enempää maksaneet, josta olimme kaikki iloisia.
Seuraavaksi kävimme päivän pääkohteessamme Sao Vicenten tulivuoren laavatunneleissa. Ensin kiersimme laavatunneleissa. Sitten siirryimme katsomaan videon saarten muodostumisesta tulivuorien purkauksista. Tämän jälkeen menimme ”hissillä” maapallon ytimeen. Seuraavaksi saimme nauttia mahtavasta kolmiulotteisesta (3D) esityksestä maapallon kehityksestä. Ei määränsä enempää mahtunut meidän työmuistiimme.
Tämä jälkeen auton nokka kohti Pingo Doce kauppaa, josta tankkasimme ylitykselle syötävää ja hiukan kotiin viemiseksi juotavaa. Sitten Verdelle. Huomenna lähdemme kohti Las Palmasia heti aamusta.

Perjantai 24 - lauantai 25.09.2010

Perjantai 24.09.2010 (Gasti Hannun kirjoittamaa blokia)
Muutaman tunnin unien jälkeen heräsimme ja rupesimme tekemään normitoimia, joita tällaisen reissun rutiineihin kuuluu. Ensin ilmoittauduimme virkavallan edustajalle joka olikin erittäin leppoisa mies. Veneen nimestä saatiin mukava keskustelu aikaiseksi ja asiointi sujui mukavasti. Sitten marinan toimistoon jossa saatiin kyllä veneelle paikka, mutta iltapäivällä jouduttiin vielä lopullinen sisään kirjautuminen hoitamaan. Veneen vesitankit piti myös täyttää.
Satamassa oli ainakin seitsemän muuta arkki-venettä. Sataman aallonmurtajan osana oli muuri, jossa oli sadoittain veneiden” logoja”. Näistä logoista löytyi mielenkiintoisia veneidennimiä ja vuosilukuja. Esimerkiksi Norjalaisvene Harry Z oli meidän ”arkkikaveri” vuodelta 2006-2007. Hänen logonsa oli tältä vuodelta ja näytti tuoreelta. Erikin vene löytyikin ankkurilahdella ankkurissa. Myöhemmin tapasimme laiturilla pikaisesti ja täytyy sanoa että miestä oli kiva nähdä! Meillä oli sellainen luulo että tämä logon maalaus olisi vasta Madeiran pääsaarella. Olimme jo alustavasti suunnitelleet logoa, mutta nyt jouduttiin laittamaan suunnitelmiin vauhtia. Olimme iltapäivällä käpyttelemässä kaupungilla ja maalitkin saatiin hoidettua samalla reissulla. Kävimme myös mukavassa kalaravintolassa syömässä. Kun olimme syömässä, tuli taas puhelu joka koski kauan kaivattua laukkuamme. Lupasivat tuoda sen marinan ohessa olevaan kahvilaan. Saimme vihdoin puuttuvan laukkumme ja taas piti tavaroita kätkeä takahyttiin.
Illalla tyttöjen mentyä nukkumaan, me jatkoimme vielä Kipparin kanssa jutustelua. Parannettiin valkoviinin kera maailmaa ja taidettiin hieman rakentaa…
Lauantai 25.09.2010
Aamulla herättiin melko aikaisin puuhaamaan. Maalattiin ”ensimmäinen kerros” logoa kuivumaan. Sitten haettiin vielä puuttuva sininen väri kaupungilta. Samalla järjestettiin tilataksi jolla suoritettiin ”saarikierros”. Manuel joka oli meidän kuski, ei puhunut muuta kieltä kuin Portugalia. Kierroksella kävimme myös syömässä eräässä hotellissa. Se oli niitä paikkoja joihin voisi tulla, kun haluaa syrjäistä ja rauhaisaa sijaintia. Todella upea paikka ja ruoka oli maistuvaa. Sen verran olimme edellisestä ruokailusta oppineet, että emme tilanneet kuin kolme annosta. Annokset ovat täällä tosi isoja ja nyt ei tarvinnut ahtaa ”ähkytäyteen”. Ruokailuineen kierros kesti kolme tuntia. Nyt on Porto Santosta nähty muutakin kuin satama!
Kun päästiin satamaan, jatkui logon teko. Rajausteippejä viriteltiin ja pensselit heiluivat. Fonttikoko kirjoituksissa herätti varsin vilkasta keskustelua. Lopulta logo saatiin valmiiksi ja kuten kuvasta näkyy hieno tuli! Olimme kaikki hyvin ylpeitä logostamme, joka oli hyvin Verdemäinen. (Tarjan kommentti).
Logonmaalauksen jälkeen lähdimme vielä uimaan marinan viereiseen rantaan. Isoja maininkeja vyöryi rantaan ja niissä pyöri hiekalle yksi jos toinenkin. Muuten mukavaa, mutta joka paikka oli täynnä hiekkaa. Suihkun jälkeen otimme ”saunakaljat” kahvilassa ja sitten mentiin veneelle. No, kävimme tietenkin vielä ihailemassa sitä logoamme. Muutaman ”muistipelin” jälkeen olimme kaikki valmiita nukkumaan. Oli ollut taas mukava päivä ja unta ei tarvinnut kauaa houkutella.

Keskiviikko 22 - torstai 23.9

Keskiviikko 22.09.2010
Tuttuun tapaan aloitimme aamupalalla ja sitten uimaan. Ennen uintia ehostimme hiukan kalastusviehettä. Lisäsimme yhden kumihanskan silmillä ja nauravalla suulla sekä kipparin säästämällä ”silakalla”, joka haisi aika pahasti. Uintihetken jälkeen huomasimme että siima oli katkennut. Voi ei!! Ei ollut kuin tynkä jäljellä. Kipparin mukaan pohjakosketus on epätodellinen, koska 4700 metriä oli vettä. Siima oli niin vahva, että kalan piti olla ainakin yli 200 kg nähtävästi sinimarliini.
Tämän päivän testaussessio oli tuuliperäsin. Noin puolitoista tuntia yritimme saada tuuliperäsintä pitämään suuntamme, mutta huonoin tuloksin. Tuuli oli oikukas ja suoraan vastainen. Välillä tuuli jopa 4,5 m/s, mutta paremmallakin halssilla suunta oli noin 70 astetta pois suorasta linjasta Madeiraan. Olimme kyllä henkisesti valmiita luovimaan, mutta sitten se tuuli taas tyyntyi ja nyt ei sitten ollut kuin 1-1,8 m/s.
Tänään ei ole ollut yhteen havaintoa laivoista tai muista elollisista huvituksista esim. delfiinit, valaat, kilpikonnat tai lentokalat. Viime yönä Hannu ja Tarja näkivät kaksi laivaa yöllä ja päivällä näimme kaikki kolme laivaa ja yhden moottoriveneen.
Tämä päivän kohokohta oli auringon lasku adidas mainoksen kera.
Torstai 23.09.2010
Normiaamu. Tarja ja Tiina olivat aika väsyneitä koko päivän, joten pojat pitivät vahtia pääsääntöisesti. Lounaan jälkeen teimme uuden vieheen menetetyn tilalle. Ennen kalastuksen aloittamista kävimme uimassa. Päiväunilta herättyämme Manu oli saanut jäniksen laivaan. Tietääköhän kukaan minkä merkkinen tämä meidän kaverimme oli joka näkyy kuvassa. Pienen pieni lintu tuli lepuuttamaan itseään noin kolmeksi tunniksi. Manun ollessa nukkumassa päiväunia näimme purjeveneen. Tämä oli ensimmäinen purjevene tällä legillä.
Iltaruokailua ennen tuuli nousi ja pääsimme taas purjehtimaan. Näyttäisi siltä, että purjehdimme yöaikaan ja päiväsaikaan tuuli moinaa ja on noin 0,5-3 m/s.
Ensimmäiset yövahdit olivat Tiina ja Tarja. Aktiivista purjehdusta tuulen vaihdellessa myötäisestä vastaiseen, nopeuden taasen 5 – 11 m/s. Välillä reivattiin ja kohta taas isonnettiin. Delfiinit tulivat meitä tervehtimään. Vahdin vaihto suoritettiin noin kello 23:45 Land ohoiiii huudoin. Porto Santon majakan valo alkoi vilkuttaa meille. Olimme perillä Porto Santossa kello 04:30.
Aamulla Tiina sai puhelun Madeiran lentokentältä. Kysyivät lähetetäänkö hukassa ollut laukkumme Suomeen vai haluatteko sen marinaan. Hetken keskusteltuamme päädyimme virkailijan kanssa siihen, että lähettävät laukkumme Porto Santoon seuraavalla mahdollisella lennolla ja kuljettavat sen satamaan.

Sunnuntai 19- tiistai 21.9

Sunnuntai 19.09.2010 (Gasti Tiinan kirjoittamaa blogia)
Meillä oli kaksi matkalaukkua joista toinen jäi Kööpenhaminaan. Lissabonissa matkalaukku palvelussa luvattiin, että matkalaukut toimitetaan sunnuntai iltapäivän aikana Lagosiin. Hävitetty matkalaukku sisälsi kaikki tärkeimmät tavaramme pois lukien tuliaiset kahvit, ruisleivät ja yhden tähden jallun. Joten meiltä puuttui: pelastusliivit, Tiinan antibiootti kuuri (joka olisi pitänyt syödä loppuun jäljellä yli puolet), Hannun gluteenittomat pastat, leivät ym. , alusvaatteet (siis yhden kalsarin taktiikka molemmilla), kaikki hygieniatarvikkeet molemmilta ja mikä kauheinta valmiit KALASTUSTARVIKKEET. Mukana oli kuitenkin vara kalastustarvikkeita joista voi koota jonkinlaisen vieheen lisäämällä hiukan mielikuvituksellisia tarvikkeita. Aloitimme aamun kauppareissulla. Hankimme vielä hiukan ruokaa mukaan ylitykselle kohti Madeiraa. Iltapäivällä palautimme auton ja aloitimme kadonneen laukun metsästyksen. Tämä tarkoitti useaa käyntiä Lagosin marinan toimistossa ja soittoja TAP:n laukkupalveluun. Iltapäivällä saimme loppujen lopuksi tietää, että meidän laukkumme on nyt Lissabonissa ja lähdössä kohti Funchalia. Yritimme sanoa, että älkää lähettäkö sitä laukkua Funchaliin vaan tänne Lagosiin niin kuin eilen sovimme. Virkailija sanoi, että soittakaa uudelleen ennen kello 19:00. Soitimme uudelleen ja uudelleen mutta laukkumme oli jo menossa Funchaliin. Päätös tehtiin, että lähdemme maanantaina ilman ”pakollisia” tarvikkeitamme. Opetuksen tästä oli, että älä kerro mitään muuta kuin määränpää mihin haluat tavarasi toimitettavan. Mehän olimme kertoneet, että lähdemme Lagosista kohti Madeiraa, joten tästä sitten joku jossain vaiheessa on saanut päähänsä, että matkalaukku pitää lähettää Madeiralle, vaikka meidän mielestä Lissabonin asemalla oleva virkailija oli lähettämässä laukkuamme Lagosiin.
Maanantai 20.09.2010
Uusi ihanan lämmin ja aurinkoinen aamu. Heräsimme jo aikaisin noin kello 7:00. Nautimme aamiaisen ja jaoimme tehtävät. Manu ja Tarja jäivät veneelle Tiina ja Hannu lähtivät ostamaan tärkeimpiä puuttuvia tarvikkeita. Saimme edellisenä päivänä käymästämme kaupasta gluteenittomia tarvikkeita niin, että Hannu pärjää seuraavat viisi vuorokautta, perussetin hygieniatuotteita ja alushousuja sekä yhdet trikoot kevyt tuulipuvun alle lähinnä yöllä on kosteutta ja hiukan viileää. Soitimme vielä kerran laukkupalveluun. Pyysimme, että pitäkää laukkumme Funchalissa. Saavumme sinne joko ensi lauantaina tai sunnuntaina. Älkää siis lähettäkö laukkujamme minnekään.
Aamuaskareet oli suoritettu kello 11:00. Aloitimme lähtövalmistelut. Olimme kello 11:30 tankkaamassa ja kirjautumassa ulos Lagosista. Kello 12:00 pääsimme vihdoinkin matkaan kohti Madeiraa. Tuuli oli sivumyötäistä ja pääsimme noin 5-8 solmun vauhtia aina seuraavan vuorokauden kello 3:00 asti. Jonka jälkeen tuuli loppui. 15 tuntia mahtavaa purjehdusta. Aurinko paistoi ja Verde oli vallattomalla tuulella näyttäen meille kaikki hyvät ominaisuutensa.
Testasimme laahusgeneraattoria noin 12 tunnin ajan. Toimi hyvin. Vielä jäi joitain testattavaa kuulemma huomisellekin.
Isoin työ oli saada vuorot sujuvasti alkamaan. Jonkinmoiset vuorot saimme neljäksi vuorokaudeksi tehtyä, mutta työstäminen oli hiukan haasteellista.
Tiistai 21.09.2010
Aamu alkoi jo totuttuun malliin kello 8:00 aamupalalla ja sitten pysähdyimme uimaan. Tämän jälkeen alkoi purjesulkeiset. Kokeilimme ties minkälaisia virityksiä. Paras kaikista oli genaakkeri, spiirattu genoa ja stuura. Tuulen ollessa myötäistä vaihdellen 2-3 m/s välillä. Ennusteet olivat kertoneet, että tuuli tulee olemaan heikkoa. Edellinen päivä oli hyvä tuulinen. Toivoimme, että tämäkin päivä olisi ollut ennusteista poikkeava, mutta kun ei vaan ollut.
Purjesulkeisten jälkeen aloitimme kalastuksen. Ensin piti tietysti tehdä viehe. Olimme hankkineet punaisia, keltaisia ja sinertäviä muovisia tiskikäsineitä. Näistä käsineistä teimme ”mustekalan” koukun ja painon ympärille. Koko päivä kalastettiin, mutta ei yhtään nykäystä tullut. Me kalamiehethän sen tiedämme, että aina ei nappaa.
Tämän päivän testitehtävänä oli vedentekokone. Tunnin alkulämmittelyn jälkeen kone aloitti meriveden suodattamisen makeaksi vedeksi. Ensin tietysti piti maistaa onko vesi juomakelpoista ja kukapa testihenkilöksi sopisi paremmin kuin Tarja. Maista ensin. Odotetaan hetken aikaa minkälaiset ovat reaktiot. Hyvä ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Siis voimme muutkin maistaa ihan rauhassa. Ja täytyy kyllä sanoa, että oli erinomaista vettä.
Hikisen päivän jälkeen kävimme uimassa. Sitten alkoi valmistautuminen illalliselle ja yövahteihin.
Hyvää nimipäivää Minjalle kotiin!!

Keskiviikosta 15.9. sunnuntaihin19.9.

Hyvä tuuli jatkui, kun suuntasimme kohti Lagosin satamaa. Koko päivä purjeilla, mutta valitettavasti se oli kovin lyhyt. Vain kolmisen tuntia nautimme sopivasta menosta, minä ohjaten ja Manu purjeita säätäen. Sitten olimmekin jo perillä Lagosissa.
Tämä on hieno, suuri ja kallis satama, joka onneksi antaa alennusta ARC-laisille. Kaupunki on aivan vieressä, pienen joen takana.
Illalla saimme suomalaisia vieraita. Dynamik- veneen Kurt ja Sinikka kävivät istumassa veneessämme. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ihan omalla kielellä. Heidän veneensä on nostettuna ylös pohjan käsittelyä varten.
Huomasimme, että meidät on siirretty ARC:ssä avoimeen sarjaan, jossa saa ajaa moottorilla vaikka koko matkan eikä aikaa oteta lainkaan. Sellaiseen emme ole ilmoittautuneet. Olemme käyneet kirjeenvaihtoa ARC:n kanssa. Syy tähän muutokseen kuulostaa perin kummalliselta: Swan kuulemma sponsoroi jotain Swanin omaa kilpailua ARC:n sisällä ja siksi kaikki Swanit on siirretty toiseen sarjaan. Emme ymmärrä miten se meihin liittyy, emmekä hyväksy muutosta. Toivottavasti asia jotenkin selviää.
Varustimme venettä seuraavaa legiä varten. Sunnuntaina suuntaamme kohti Madeiran saariryhmää ja sillä Porto Santoon. Matkaa on noin 450 mailia ja kestää ainakin neljä vuorokautta tai enemmän, jos on olemattomat tuulet, kuten on ennustettu. Mukaan tulevat seuraavat gastit Tiina ja Hannu. Mukava saada uutta seuraa ja valvontavuoroihin helpotusta.
Tiina ja Hannu tulivat lauantai-iltana. Yksi matkakassi oli jaany Lissabonin koneesta, ja sita odoteltiin pitkalle sunnuntai-iltapaivaan. Viela on epavarmaa lahdetaanko matkaan sunnuntain aikana. Tama kappale on kirjoitettu nettikahvion koneella, josta puuttuu aat ja oot.

Tiistai 14.9.

Heti kun pimeys oli loppumassa, eli noin kello seitsemän lähdimme satamasta, koska päivän matkasta oli tulossa pitkä. Iso osa päivästä oli vähätuulista, mutta päästiin sentään osin purjehtimaankin. Lämmintä oli edelleen ja välillä käytiin uimassa. Kierrettiin Gabo de São Vicenten eli Portugalin lounaiskärjessä olevan jylhännäköisen niemen ympäri. Kun käännyimme kärjen ympäri, nousi samassa länsituuli, joka vei meitä reippaasti eteenpäin. Ilta oli jo pitkällä ja laskimme, ettemme ehdi ennen pimeää seuraavaan satamaan eli Lagosiin. Jäimme taas ankkuriin hiekkarantalahteen. Illan ja alkuyön tuuli vonkui mastossa ja vene keikkui reippaasti. Aamuyöstä keli vähän rauhoittui ja minäkin sain nukuttua. Manun unia pienet keinunnat eivät häiritse.

Sunnuntai 12.9. ja maanantai 13.9.

Taas mennään eteenpäin, kohti Sinesin satamaa. Tuuli taas hylkäsi meidät ja melkein koko matka tultiin moottorilla. Sinesissä on mm. öljynjalostusta ja valtavat säiliöt ja piiput näkyivät kauas merelle. Satamassa meidät ott i vastaan kaksi ystävällistä nuorta miestä, jotka osoittivat paikan ja auttoivat köydet kiinni.
Tässä satamassa on paljon eri maista olevia vierasveneitä. Naapurin hollantilaisvene Tarpan on kiertänyt maapallon jo kerran ja on lähdössä uudelle kierrokselle. Veneitä on ainakin hollantilaisia, norjalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia ja englantilaisia, ja yksi pieni suomalainen Verde. Veneemme nimi herättää täällä usein hämmästystä ja ihastusta. ”Ihanko niin kuin portugalin sana Verde?”
Kiipesimme katsomaan vieressä olevaa vanhaa kaupunkia. Onneksi nousu oli tällä kertaa hyvin pieni. Istahdimme hetkeksi pieneen konditoriaan ja taas opimme uutta kulttuuria. Asiakkaita oli kaiken ikäisiä. Pöydissä istui ainakin kaksikymmentä yli seitsemänkymppistä (jotkut varmaan 90) paikallista rouvaa tyytyväisinä jutellen keskenään. Joivat kahvia ja kuka mitäkin. Aina silloin tällöin tuli joku paappa hakemaan oman mummunsa pois, ja uusia tuli taas tilalle. Heillä oli varmaan sunnuntai-illan sovittu tapaaminen. Sellaista eläkeläistapaamista ei oikein osaisi kuvitella Suomessa näkevänsä.
Maanantaina tehtiin arkiaskareita: pestiin pyykkiä, kirjoitettiin blogia, Manu tarkisti moottorin suodattimia jne. Välillä käytiin uimassa ja sitten kiivettiin ylös Vanhaankaupunkiin Infopisteeseen käyttämään nettiä.