Taas mennään eteenpäin, kohti Sinesin satamaa. Tuuli taas hylkäsi meidät ja melkein koko matka tultiin moottorilla. Sinesissä on mm. öljynjalostusta ja valtavat säiliöt ja piiput näkyivät kauas merelle. Satamassa meidät ott i vastaan kaksi ystävällistä nuorta miestä, jotka osoittivat paikan ja auttoivat köydet kiinni.
Tässä satamassa on paljon eri maista olevia vierasveneitä. Naapurin hollantilaisvene Tarpan on kiertänyt maapallon jo kerran ja on lähdössä uudelle kierrokselle. Veneitä on ainakin hollantilaisia, norjalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia ja englantilaisia, ja yksi pieni suomalainen Verde. Veneemme nimi herättää täällä usein hämmästystä ja ihastusta. ”Ihanko niin kuin portugalin sana Verde?”
Kiipesimme katsomaan vieressä olevaa vanhaa kaupunkia. Onneksi nousu oli tällä kertaa hyvin pieni. Istahdimme hetkeksi pieneen konditoriaan ja taas opimme uutta kulttuuria. Asiakkaita oli kaiken ikäisiä. Pöydissä istui ainakin kaksikymmentä yli seitsemänkymppistä (jotkut varmaan 90) paikallista rouvaa tyytyväisinä jutellen keskenään. Joivat kahvia ja kuka mitäkin. Aina silloin tällöin tuli joku paappa hakemaan oman mummunsa pois, ja uusia tuli taas tilalle. Heillä oli varmaan sunnuntai-illan sovittu tapaaminen. Sellaista eläkeläistapaamista ei oikein osaisi kuvitella Suomessa näkevänsä.
Maanantaina tehtiin arkiaskareita: pestiin pyykkiä, kirjoitettiin blogia, Manu tarkisti moottorin suodattimia jne. Välillä käytiin uimassa ja sitten kiivettiin ylös Vanhaankaupunkiin Infopisteeseen käyttämään nettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti