Nyt lähdettiin pohjoiseen kohti Carriacoun saarta. Saatiin pitkästä aikaa oikein kunnon purjehduspäivä vastaiseen. Grenadan saaren suojassa tuuli oli hyvin vaihtelevaa, välillä kovaa ja taas välillä kovin pientä. Maininkia ei siinä kohdassa oikeastaan ollut. Kun tultiin pois saaren suojasta, tuuli vakiintui mutta maininki kasvoi. Kakkosreivillä mentiin välillä kunnolla kallellaan ja kerran sukellettiin ison aallon läpikin ja saatiin sitlooraan valtava saavillinen vettä. Mutta ei hätää. Vesi meni nopeasti pois, meillä oli vaan uimapuvut päällä, ei haitannut vaikka lämmin vesi kasteli ja pelastusliivit ja turvaköydet oli käytössä. Tämän tästä puhdistettiin silmä- ja aurinkolaseja, kun suolan läpi ei oikein kunnolla nähnyt. Lopulta jouduttiin ottamaan muutama kryssi että päästiin ankkuriin suojaisaan Tyrell Bayn lahteen.
Maanantaiaamuna herättiin jo kuudelta ja aamupuuron jälkeen siirryttiin vajaan tunnin matka tullauspaikkaan Hillsboroughin kaupunkiin. Oltiin ensimmäisinä kello 8 tullissa uloskirjausta varten. Nyt nimittäin vaihdetaan taas valtiota. Kaikista muodollisuuksista selvittiin nopeasti ja päästiin lähtemään Bequiaa kohti. Joudumme nyt käymään osin samoissa satamissa kuin etelään mennessä, koska kaikissa paikoissa ei voi hoitaa tullausta ja uloskirjausta. Välillä koko muodollisuudet tuntuvat turhilta ja ylimitoitetuilta näillä pienillä saarilla.
Ja sitten taas mentiin reippaaseen vastaiseen 7 – 10 m/s, huipuissa välillä 13 m/s. Ei ihan niin märkä matka kuin edellinen. Aikamoista vääntöä ohjaaminen kuitenkin aika ajoin oli. Manu joutui tekemään ylitöitä silloin kun minun voimani eivät tahtoneet aina riittää.
Tultiin Port Elisabethiin ja asetuttiin ankkuriin ja saman tien mentiin jollalla tulliin. Nyt haluttiin kirjautua sisään. Tulimme tulliin kello 15.50, mikä oli erinomainen ajoitus. Kello 16.00 jälkeen asioiden hoito olisi ollut kalliimpaa.
Nämä kaksi päivää olivat ilmeisesti vieneet voimia, koska seuraavana yönä nukuttiin 12 tuntia.
Tiistaina sitten etsittiin tietoja edessä olevista saarista ja suunniteltiin tulevia reittejä. Päätettiin jättää St Vincentin saari väliin koska se ei tunnu olevan veneilijöitten suosiossa eikä taida olla turvallisimmasta päästä. Se taas tarkoittaa sitä, että keskiviikkoaamuna on lähdettävä aamuhämärissä liikkeelle, että ehditään St Lucialle asti ennen pimeän tuloa. Pyrimme menemään Soufrieren satamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti