Aamulla oli tarkoitus tankata vesisäiliöt lähtiessä, mutta vesiaseman laituri oli niin täynnä aluksia ja tuuli navakkaa, että kiinnittyminen olisi ollut vaarallista. Päätimme vain lähteä eteenpäin ja pärjätä vähemmällä vedellä. Juomavettä meillä kyllä oli pulloissa.
Päästeltiin hyvää vauhtia muutama maili kohti Carriacoun saarta ja Hillsborourgin pikkukaupunkia jossa ehdimme juuri ja juuri kirjautua sisään seuraavaan valtioon ennen toimistoajan loppumista. Tulimmekin tänne vain tuota kirjautumista varten, täällä kun on tulli ja passintarkastus. Nyt oltiin Grenadan Grenadiinien alueella. Kaupunki ei ollut mikään turistipaikka vaan ihan aitojen ihmisten asuinpaikka. Ensimmäisen tunnin sisällä tapasimme kaksi suomalaista. Ensimmäinen oli nuorimies joka oli porukan kanssa vuokraveneellä matkassa ja toinen oli nuori tyttö, joka oli ollut saarella töissä jo syyskuusta lähtien. Tyttö sanoi että oli vaikea puhua suomea niin monen kuukauden jälkeen.
Ankkuripaikka oli aika avoin ja keikuttava, joten vaihdoimme vielä paikkaa etelämmäs, suojaisempaan Tyrell Bayhin, jossa oltiin yötä yhdessä monen, monen muun veneen kanssa.
Tiistaiaamuna jatkettiin matkaa kohti Grenadan saarta. Tuuli vei meitä mukavasti, välillä vähän turhankin vauhdikkaasti etelälounaaseen ja niin hyvään suuntaan, että tarvittiin vain yksi jiippi koko matkalla.
Asetuimme taas ankkuriin hiekkarannan eteen varsinaisen huvivenesatamalahden eli Lagoonin ulkopuolelle. Paikka oli ihan turvallinen, mutta öinen tuuli sitten keikutti venettä niin epämiellyttävästi, että rupesimme harkitsemaan siirtymistä.
Keskiviikkoaamuna otimme VHF:llä yhteyttä paikalliseen Grenada Yacht Clubiin ja sieltä löytyi meille laituripaikka. nyt tulimme Lagooniin. Aikaisemmin se on ollut melkein pelkkä ankkuripaikka, mutta nyt siihen oli rakennettu paljon laitureita ja paikkoja myös valtaville huvialuksille.
Huomasimme, että emme olleet kiinnittyneet laituriiin sitten St Lucian eli yli kolmeen viikkoon. Edellisillä pikkusaarilla kun ei varsinaisia marinoita edes ollut. Mukava tunne kun ei niin keikutellut. Nyt saimme myös sähköä ja säiliöihin vettä, mikä oli tärkeää. Ja pitkästä aikaa käytiin suihkussa pesemässä suolavedet pois! Ei yhtään haitannut vaikka vesi ei ollut lämmintä.
Kävelimme kaupungille pitkin Carenagen eli kaupungissa olevan toisen lahden rantaa ja vältimme korkean mäen nousemisen menemällä pitkin vanhaa tunnelia, jonka ranskalaiset olivat rakentaneet jo tuhatseitsemänsataaluvulla. Katseltiin vanhaa kaupunkia ja sen tummia, yleensä hymyileviä asukkaita. Joukossa oli paljon koululaisia koulupuvuissaan, pojilla yleensä valkoinen paita ja kravatti ja tummat, kuumannäköiset pitkät housut ja mustat kengät ja tytöillä vastaavasti mekot ja valkoiset kengät ja polvisukat. Kierrettiin myös toria ja pidettiin sadetta kalliissa kauppakeskuksessa joka oli rakennettu juuri siihen kohtaan, missä valtavista risteilijöistä rantautui tuhansia matkustajia. Koska käytiin myös ruokaostoksilla, oli hyvä syy palata takaisin veneelle bussilla, joka ei edes maksanut paljoa.
Seuraava yö oli vielä tuulisempi ja lisäksi satoi rankasti. Olimme kovin tyytyväisiä laiturissa olosta.
Torstaina sitten pestiin pyykkiä ja huollettiin venettä. Tehtiin pieni kävelylenkki Lagoonin toisella puolelle ja käytiin katsomassa myös uutta hienoa Louis Port-marinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti