Aamun valjetessa otettiin suunnaksi Martinique. Tuuli oli mukavasti vastainen, muttei liikaa ja maininki vähän turhan iso, ehkä 3m.
Kun päästiin lähelle satamaa nimeltä Le Marin, alkoi tuuli temppuilla suunnan- ja voimakkuuden vaihdoilla ja loppumatka tultiin moottorilla. Meressä oli myös valtavasti kalastajien poijuja osoittamassa pyydyksiä. Niitä oli pakko varoa. Loppumatka satamaan ja ankkuripaikalle oli hyvin merkitty. Onneksi oli, koska matalia koralliriuttoja oli siellä sun täällä. Lahdessa oli monia ankkurointialueita ja yhteensä varmaan tuhansia veneitä. Kumivene eli dingy on täällä, kuten kaikissa ankkuripaikoissa hyvin tärkeä kulkuneuvo. Purjevene pitää usein jättää aika kauaskin rannasta. Kuvassa dingylaiturin ruuhkaa.
Taas tullattiin uuteen maahan, nyt tultiin euromaahan, tämähän on osa Ranskaa.
Tavattiin taas suomalainen Heimo, johon tutustuttiin jo St Lucialla kuukausi sitten. Ajelimme hänen kanssaan autolla ja hän esitteli meille Le Marinin satamaa ja sen ympäristöä. Hän on kulkenut täällä vuosikausia ja tuntee paikat hyvin.
Täällä viivyttiin kaksi yötä. Lauantai-iltana syötiin hyvä kalaillallinen ravintolassa, jonka pöydät oli katettu hiekkarannalle, vain muutaman metrin päähän vesirajasta. Kuuntelimme laineitten liplatusta ja nautimme elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti