Kuudelta nostettiin ankkuri heti kun tuli valoisaa. Oikeastaan olisi voinut lähteä jo paljon aikaisemmin, koska yöllä oli upea kuutamo. Taas oli välillä kovia tuulia, välillä ei. Joskus autettiin moottorilla. Ajettiin läheltä kahta upeaa Piton-vuorta, mutta ei jääty niitten väliin ankkuriin vaan suunnattiin Soufrieren kaupunkia kohti.
Saatiin käyttöön erään kalastajan poiju, johon kiinnityttiin rannan tuntumaan ihan kalastajakylän eteen. Kalastajat asuivat todellisessa hökkelikylässä, jossa kanat ja kukot kulkivat vapaina ja siat tonkivat vesirajassa. Hohtavan puhtaita pyykkejä oli kyllä naruilla kuivumassa. Manun ottaessa kylästä kuvia puistivat jotkut sieltä nyrkkiä. Illalla pimeän tultua kuuntelimme veneessä ihmisten, eläinten ja sademetsän ääniä.
Tämä kaupunki on joskus ollut saaren pääkaupunki, vaikkei sitä nyt uskoisi. Aika vaatimaton ja rähjäinen se oli.
Torstaina jatkoimme matkaa pohjoiseen. Purjehdimme rannan läheisyydessä maisemia katsellen kohti Rodney Bayta. Sade välillä häiritsi katselua. Nyt on tämänkertainen eteläinen Caribian kierros tullut tehtyä. Ankkurin pudotimme aivan Pigeon saaren viereen ja tästä jatkamme aamulla kohti Martiniqueta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti