Alkumatka seuraavaan kohteeseen on sujunut hitaasti, mutta muuten ihan hyvin. Aluksi ajettiin moottorilla koko päivä ja vielä yö perään, kun tuuli oli olemattoman pientä. Kun vielä oltiin Galapagos-saarten lähellä, nähtiin meressä merikilpikonnia, merileijonia ja delfiinejä ja paljon lintuja mm. pääskysiä, pelikaaneja ja erilaisia lokkeja.
Suunnitelmana meillä oli ajaa tarpeeksi etelään, vaikka koneelle että löytäisimme koillisesta puhaltavat pasaatituulet ja merivirrat, jotka veisivät meitä oikeaan suuntaan.
Tiistaipäivänä saatiin hyvää tuulta etenkin iltapäivällä, mutta yöksi se loppui kokonaan ja taas Volvo sai tehdä töitä aina torstaiaamuun asti. Nyt pitää jo tarkasti harkita, koska moottoria käyttää, ettei polttoaine lopu ennen kuin matka.
Olosuhteet ovat vaihdelleet kovasti koko ajan ja tuulet ovat olleet osin täysin erisuuntaisia kuin ennusteet ovat ilmoittaneet. Sadepilvien alla on ollut aika kovaakin tuulta, mutta muuten kovin pientä.
Viime yönä tuuli taas loppui kokonaan, mutta maininki pysyi aika suurena. Jonkin aikaa annoimme purjeitten olla ylhäällä ja kuuntelimme niitten plätkytystä, joka ei vienyt meitä mihinkään. Kun hermostuimme siihen, otimme purjeet pois ja sitten vasta kova keikutus alkoikin. Onneksi aamuyöstä virisi edes pieni tuuli, nostimme taas purjetta ja olo rauhoittui.
Tänään, perjantaina on taas menty eteenpäin mukavasti, kun olemme vihdoin löytäneet merivirrat ja hyvät tuulet. Olemme nyt kello 18.00 UTC-aikaa sijainnissa 4ast 15min S, 96ast 6min W. Olemme ajaneet 428 mailia, viimeisenä vuorokautena vain 74 mailia. Jäljellä on noin 2650 mailia. Lämpöä on ollut riittävästi, yleensä reilusti yli 30 astetta. Emme ole nähneet muita aluksia kuin yhden kalastusveneen.
Siis täällä on kaikki hyvin. Toivomme vain, että tuulia ja oikeansuuntaisia virtauksia riittää.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
30.3. – 8.4. Galapagoksella
Galapagokselle tullessa on veneilijän palkattava agentti, joka hoitaa kaikkia maksu- ja muita asioita satamakapteenin suuntaan. Me palkkasimme ensimmäisen veneen kylkeen tulijan, Carloksen. Valinta ei ollut paras mahdollinen. Hän kehui osaavansa englantia, muttei osannut kuin hyvin vähän. Väärinkäsityksiä syntyi. Hän ei koskaan tullut veneelle silloin kun lupasi. Hän keräsi kyllä maksut, joita täällä veneilijälle kertyy paljon, mutta esimerkiksi luonnonpuistolippuja (jotka jokaisen on pakko maksaa) jouduimme kyselemään useaan kertaan.
Hyvin pian ankkuroinnin jälkeen tuli venettä tulivat tarkistamaan ja papereita täyttämään tullimies, satamakapteeni ja terveystarkastaja. Myöhemmin tuli mies joka suihkutti myrkkyä lattialle ja nurkkiin. Ilmeisesti se tehtiin torakoitten ja muitten tuhohyönteisten ehkäisemiseksi. Tästä suihkutuksesta saamme todistuksen joka vaaditaan monissa seuraavissakin maissa.
Seuraavina päivinä tutustuttiin kylään, jonka rantakatu on täynnä turistikauppoja, ravintoloita ja retkien järjestäjien kojuja. Vähän kauempana löytyy ihan oikeitten ihmisten kaupunki.
Kävimme kävelyllä Darwinin tutkimusasemalla. Se oli mielenkiintoinen paikka. Joka saarella täällä on kehittynyt erilainen kilpikonnakanta. Niitä pidetään yllä mm. tuomalla tutkimuskeskukseen munia haudottavaksi ja sitten usean vuoden päästä palautetaan ne takaisin omiin saariinsa. Näimme pieniä, isoja ja valtavia kilpikonnia ja lisäksi isoja iguaaneja.
Nettiä ei saatu veneeseen, mutta satamalaiturilla oli kaikille ilmainen WiFi ja lisäksi monessa kahviossa ja ravintolassa omansa.
Hauska kokemus oli seurata ihan kadun varressa olevan kalamyyntipöydän toimintaa ja ympäristöä. Kalaveneistä tuotiin kalaa, taitava mies leikkasi sitä halukkaille ostajille ja ihmisten lisäksi juttu kiinnosti kovasti merileijonia ja pelikaaneja. Ne olivat selvästi kalastajien ystäviä, eivätkä pelänneet turistejakaan. Muuallakin täällä saarilla olemme huomanneet, että eläimet eivät ole oppineet pelkäämään ihmisiä, niitähän suojellaan. Sisämaan taksikierroksella nähtiin kuinka kilpikonnat taapersivat samalla tiellä kuin autotkin ja autot tietysti väistivät konnia.
Täällä on tarjolla monenlaisia opastettuja retkiä. Osallistuimme muutamalle. Pääsimme uskomattoman lähelle erilaisia lintuja ja liskoja. Välillä kävimme snorklaamassa. Näimme hienoja, värikkäitä ja isojakin kaloja, merikilpikonnia, pelikaaneja ja rauskuja. Kävimme myös iguaanien asuinrannalla.
Yksityisautoja täällä ei näe. Kaikki tapahtuu takseilla ja kuorma-autoilla, niin ihmisten kuin tavaroittenkin kuljetukset.
Keskiviikkoaamu- ja aamupäivä kuluivat sadetta ja tuulta kuunnellessa. Ensimmäisen kerran tässä satamassa tuli oikein kunnon tuulenpuuskia ja piti vahtia ankkurin pitävyyttä. Ja pitihän se. Iltapäivällä keli rauhoittui ja lähdettiin ihan omalle retkelle Las Grietakseen. Mentiin pieni matka taksiveneellä, ohitettiin hotelleja ja hiekkabeachi ja kun jaksettiin vielä kipitellä kivistä polkua vähän matkaa, löytyi uimapaikka syvältä kiviseinämien välistä. Nämä kaikki Galapagoksen saaret ovat tulivuoriperäisiä ja tämä Las Grietaskin kuuluu vajoamaan joka kiertää koko Bahia Academican lahtea.
Maanantaina lähdetään eteenpäin kohti Marquesasin saariryhmää, joka kuuluu Ranskan Polynesiaan. Matka on aika pitkä ja voi viedä säästä riippuen montakin viikkoa.
Näyttää siltä, että emme saa taaskaan kuvia lisättyä tähän blogiin. Yritetään myöhemmin uudelleen!!!
Hyvin pian ankkuroinnin jälkeen tuli venettä tulivat tarkistamaan ja papereita täyttämään tullimies, satamakapteeni ja terveystarkastaja. Myöhemmin tuli mies joka suihkutti myrkkyä lattialle ja nurkkiin. Ilmeisesti se tehtiin torakoitten ja muitten tuhohyönteisten ehkäisemiseksi. Tästä suihkutuksesta saamme todistuksen joka vaaditaan monissa seuraavissakin maissa.
Seuraavina päivinä tutustuttiin kylään, jonka rantakatu on täynnä turistikauppoja, ravintoloita ja retkien järjestäjien kojuja. Vähän kauempana löytyy ihan oikeitten ihmisten kaupunki.
Kävimme kävelyllä Darwinin tutkimusasemalla. Se oli mielenkiintoinen paikka. Joka saarella täällä on kehittynyt erilainen kilpikonnakanta. Niitä pidetään yllä mm. tuomalla tutkimuskeskukseen munia haudottavaksi ja sitten usean vuoden päästä palautetaan ne takaisin omiin saariinsa. Näimme pieniä, isoja ja valtavia kilpikonnia ja lisäksi isoja iguaaneja.
Nettiä ei saatu veneeseen, mutta satamalaiturilla oli kaikille ilmainen WiFi ja lisäksi monessa kahviossa ja ravintolassa omansa.
Hauska kokemus oli seurata ihan kadun varressa olevan kalamyyntipöydän toimintaa ja ympäristöä. Kalaveneistä tuotiin kalaa, taitava mies leikkasi sitä halukkaille ostajille ja ihmisten lisäksi juttu kiinnosti kovasti merileijonia ja pelikaaneja. Ne olivat selvästi kalastajien ystäviä, eivätkä pelänneet turistejakaan. Muuallakin täällä saarilla olemme huomanneet, että eläimet eivät ole oppineet pelkäämään ihmisiä, niitähän suojellaan. Sisämaan taksikierroksella nähtiin kuinka kilpikonnat taapersivat samalla tiellä kuin autotkin ja autot tietysti väistivät konnia.
Täällä on tarjolla monenlaisia opastettuja retkiä. Osallistuimme muutamalle. Pääsimme uskomattoman lähelle erilaisia lintuja ja liskoja. Välillä kävimme snorklaamassa. Näimme hienoja, värikkäitä ja isojakin kaloja, merikilpikonnia, pelikaaneja ja rauskuja. Kävimme myös iguaanien asuinrannalla.
Yksityisautoja täällä ei näe. Kaikki tapahtuu takseilla ja kuorma-autoilla, niin ihmisten kuin tavaroittenkin kuljetukset.
Keskiviikkoaamu- ja aamupäivä kuluivat sadetta ja tuulta kuunnellessa. Ensimmäisen kerran tässä satamassa tuli oikein kunnon tuulenpuuskia ja piti vahtia ankkurin pitävyyttä. Ja pitihän se. Iltapäivällä keli rauhoittui ja lähdettiin ihan omalle retkelle Las Grietakseen. Mentiin pieni matka taksiveneellä, ohitettiin hotelleja ja hiekkabeachi ja kun jaksettiin vielä kipitellä kivistä polkua vähän matkaa, löytyi uimapaikka syvältä kiviseinämien välistä. Nämä kaikki Galapagoksen saaret ovat tulivuoriperäisiä ja tämä Las Grietaskin kuuluu vajoamaan joka kiertää koko Bahia Academican lahtea.
Maanantaina lähdetään eteenpäin kohti Marquesasin saariryhmää, joka kuuluu Ranskan Polynesiaan. Matka on aika pitkä ja voi viedä säästä riippuen montakin viikkoa.
Näyttää siltä, että emme saa taaskaan kuvia lisättyä tähän blogiin. Yritetään myöhemmin uudelleen!!!
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
18.3. – 29.3. Kohti Galapagosta
Maanantaina lähdettiin Panama Cityyn ostamaan kaikkea tarpeellista, venetarvikkeita ja ruokapuolta. Luulimme, että täällä olisi hyvin varustettuja veneliikkeitä, mutta pettymys oli suuri. Emme löytäneet paljon mitään niistä varusteista joita oli hankintalistalla veneeseen. Ruokatäydennys sentään sujui hyvin.
Tiistaina tankkasimme dieseliä ja vettä tankit täyteen ja lähdettiin ulos. Ensin ajettiin vain 35 mailia Panaman lahdella olevaan pieneen Contadoran (08. 37. 25 N, 79. 02. 12 W) saareen. Se kuuluu kauniiseen Las Perlaksen saaristoon, jossa ehkä olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa. Me kuitenkin lähdimme ulos merelle ja kohti Galapagosta. Matkaa sinne tulee Panama Citystä n. 965 mailia. Siihen kului meiltä yhdeksän päivää.
Outoja ilmiöitä tuli vastaan heti kun lähdettiin merelle. Merivesi on selvästi kylmempää kuin tähän asti, lähes Suomen kesän lukemissa. Lisäksi yöllä kannella valvoessa pitää pukea oikein tuulipukua päälle, vaikka päivällä on läkähdyttävän kuuma. Kylmyys johtuu Etelä Amerikasta tulevasta viileästä merivirrasta. Voi olla, että olemme tottuneet tähän tropiikin lämpöön niin, että vähäinen viileys jo meistäkin tuntuu kylmältä.
Olemme purjehtineet myötätuuleen pienillä ja välillä olemattomilla tuulilla. Aalto on täällä toistaiseksi ollut aivan erilaista kuin Atlantilla tai Caribianmerellä. Se on matalaa ja usein lyhyempää. Vauhtia on usein antanut lisää sopivan suuntainen virta. Välillä on jouduttu käyttämään moottoria, mutta nyt ja tästä eteenpäin pitää tarkkaan harkita kuinka paljon polttoainetta voidaan käyttää, koska matkat ovat pitkiä eikä valtamerellä ole huoltoasemia.
Opettelemme asennoitumaan oikein tähän hitaaseen ja tuulten säätelemään kulkuun. Kiireet on jätetty taakse ja nyt rauhoitutaan ja kalastetaan. Kalaa onkin tullut mukavasti. Olemme saaneet useita sopivan kokoisia tonnikaloja ja niistä on tullut hyvä lisä veneen menuun.
Keskiviikkona ylitimme päiväntasaajan. Hienolta tuntui. Olo oli kuin olympiavoittajalla. Joissain veneissä käy päiväntasaajan kohdassa Neptunus vierailulla. Verdeen ei merestä noussut ketään, mutta me juhlistimme tätä merkkitapahtumaa kuohuviinillä.
Torstaina aamupäivällä saavuimme Sant Cruzin saarelle Bahia Academyn ankkuripaikkaan (00.44.82,7 N 90.18.47,7 W). Ankkuria laskiessa huomasimme, että edessämme olevassa veneessä on Suomen lippu ja tunnistimme sen Melinaksi ja kuulimme tervetulotoivotukset oikein suomen kielellä.
Tiistaina tankkasimme dieseliä ja vettä tankit täyteen ja lähdettiin ulos. Ensin ajettiin vain 35 mailia Panaman lahdella olevaan pieneen Contadoran (08. 37. 25 N, 79. 02. 12 W) saareen. Se kuuluu kauniiseen Las Perlaksen saaristoon, jossa ehkä olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa. Me kuitenkin lähdimme ulos merelle ja kohti Galapagosta. Matkaa sinne tulee Panama Citystä n. 965 mailia. Siihen kului meiltä yhdeksän päivää.
Outoja ilmiöitä tuli vastaan heti kun lähdettiin merelle. Merivesi on selvästi kylmempää kuin tähän asti, lähes Suomen kesän lukemissa. Lisäksi yöllä kannella valvoessa pitää pukea oikein tuulipukua päälle, vaikka päivällä on läkähdyttävän kuuma. Kylmyys johtuu Etelä Amerikasta tulevasta viileästä merivirrasta. Voi olla, että olemme tottuneet tähän tropiikin lämpöön niin, että vähäinen viileys jo meistäkin tuntuu kylmältä.
Olemme purjehtineet myötätuuleen pienillä ja välillä olemattomilla tuulilla. Aalto on täällä toistaiseksi ollut aivan erilaista kuin Atlantilla tai Caribianmerellä. Se on matalaa ja usein lyhyempää. Vauhtia on usein antanut lisää sopivan suuntainen virta. Välillä on jouduttu käyttämään moottoria, mutta nyt ja tästä eteenpäin pitää tarkkaan harkita kuinka paljon polttoainetta voidaan käyttää, koska matkat ovat pitkiä eikä valtamerellä ole huoltoasemia.
Opettelemme asennoitumaan oikein tähän hitaaseen ja tuulten säätelemään kulkuun. Kiireet on jätetty taakse ja nyt rauhoitutaan ja kalastetaan. Kalaa onkin tullut mukavasti. Olemme saaneet useita sopivan kokoisia tonnikaloja ja niistä on tullut hyvä lisä veneen menuun.
Keskiviikkona ylitimme päiväntasaajan. Hienolta tuntui. Olo oli kuin olympiavoittajalla. Joissain veneissä käy päiväntasaajan kohdassa Neptunus vierailulla. Verdeen ei merestä noussut ketään, mutta me juhlistimme tätä merkkitapahtumaa kuohuviinillä.
Torstaina aamupäivällä saavuimme Sant Cruzin saarelle Bahia Academyn ankkuripaikkaan (00.44.82,7 N 90.18.47,7 W). Ankkuria laskiessa huomasimme, että edessämme olevassa veneessä on Suomen lippu ja tunnistimme sen Melinaksi ja kuulimme tervetulotoivotukset oikein suomen kielellä.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
16.3. – 17.3. Panaman kanavan läpi
Perjantaipäivä oli tosi tapahtumarikas, jännittävä ja väsyttävä. Kahdenmaissa lähdettiin Flats- nimiselle ankkuripaikalle, jossa Adviseri Francisco Silvesiki hyppäsi Pilottiveneestä Verdeen. Hän oli rauhallinen ja mukava mies, joka kuunteli omalla radiollaan ohjeita, välitti niitä kapteenille ja ehti välillä jutella mukavia. Kapteeni oli ruorissa, Adviseri tuurasi häntä ruokatauon ajan, ja minäkin aina välillä. Linehandleripojilla ei ollut paljon tekemistä väylällä, mutta suluissa he olivat todella kiireisiä, tarpeellisia ja tehokkaita.
Kolme venettä sidottiin sulkuun tullessa köysillä ”lautaksi”. Iso katamaraani Wakami Belgiasta oli keskellä, Verde Paapuurin puolella ja australialainen Just Jane toisella puolella. Wakamin kaksi moottoria tekivät suluissa eniten töitä. Meidän hyvät ”Köysienkäsittelijät” Eric, Edgar ja Omar laittoivat jo etukäteen köydet valmiiksi ja olivat sitten salamana kiinnittämässä niitä. Samoin toimittiin muissakin veneissä. Lautan ulkoreunoille eteen ja taakse lensi ensin ohut apuköysi sulun reunalla olevilta miehiltä. Se kiinnitettiin paksumpaan köyteen, jonka miehet sitten vetivät ylös. Olin oikein tyytyväinen ettei minun tarvinnut olla kiristämässä ja säätämässä raskaita köysiä. Monet venekunnat tekevät kyllä tämän matkan ihan omalla porukalla.
Välillä nähtiin ja kuultiin oikein vauhdikkaita esityksiä, kun venelautta kääntyili vesivirroissa ja reunavene uhkasi osua sulun reunaan. Keskimmäisen veneen Adviseri oli kuin Kapellimestari, joka äänellään ja käsillään antoi tiukkoja ohjeita kaikkien veneitten ohjaajille. Sinä eteenpäin! Sinä pakkia! Ja samalla komentoja tuli köysien pitelijöille. Sinä kiristä, kiristä! Sinä löysää! Yhtä aikaa veneissä käytettiin ainakin espanjan, englannin, ranskan ja suomen kieltä. Sama toistui melkein joka sulkuun tullessa. Joskus siirryttiin sulusta toiseen ”pakettina”. ”Kapellimestari” osasi työnsä ja yhteistyöllä suluista selvittiin vaikka virrat ja pyörteet erikoisesti viimeisissä suluissa olivat tosi hankalia.
Sulkuja on kaikkiaan kuusi ja välissä pitkä pätkä Gatun-järveä pitkin kulkevaa aika kapeaa ja tehokkaasti merkittyä väylää.
Kanavan ympäristö on luonnonsuojelualuetta ja aivan asumatonta. Pimeän tullessa olimme vasta järvitaipaleen alkupäässä ja meiltä jäi näkemättä tosi hienoja maisemia. Niistä kuulimme aikaisemmin valoisan aikana matkan tehneiltä. Ajaminen pimeän aikana oli aika raskasta ja vaati keskittymistä. Meidän piti pysyä lähellä punaisia merkkejä, että vastaantulevat ja ohittavat isommat alukset mahtuivat kulkemaan. Punaiset ovat täälläpäin aina oikealla. Olimme perillä vasta aamuyöllä noin kahden aikaan tosi väsyneinä.
Pimeässä asetuttiin ankkuriin La Playitan alueelle (8ast 56min 9sek N, 79ast 33min 28sek W). Kyllä uni maistui vaikka ohi ajeli isompia ja pienempiä veneitä aiheuttaen ääntä ja aaltoja.
Lauantaiaamuna Manu vei köysienkäsittelijäpojat kumiveneellä laiturille ja he lähtivät bussilla kohti Colonia. Mukanaan he veivät takaisin 8 kyljessä lepuuttajina ollutta rengasta ja meidän ja naapuriveneen käytössä olleet paksut köydet, yhteensä 8 valtavaa nippua.
Kanavan läpi kulkeminen oli ihan mukava kokemus. Mukana oli mukavia, asiantuntevia ihmisiä, joten meidän ei tarvinnut turhia jännittää. Sulut olivat periaatteessa samanlaisia kuin esimerkiksi Göta- ja Caledonian kanavalla. Nämä vaan olivat paljon isompia. Nyt täällä rakennetaan vielä isompia, että isoimmatkin valtamerilaivat mahtuisivat.
Kun aamulla katseltiin ympärille, nähtiin pitkästä aikaa Suomen lippu. Merilelu oli siinä hyvin lähellä, miehistönään suomalainen Kari ja hollantilainen Helena. Oli mukava tavata taas suomalaisiakin.
torstai 15. maaliskuuta 2012
12.3. – 15.3.12 Shelter Bayssä
Mittausten jälkeen saatiin virallinen numero, jonka alla kuljemme aikanaan kanavan läpi. Pian sen jälkeen saatiin transitday, joka kertoi meille, että menemme kanavan läpi jo perjantaina 16.3. Oli yllätys, että pääsemme läpi näin pian . Jotkut ovat odottaneet täällä monta viikkoakin omaa aikaansa. Meidän agenttimme Roy Bravo on ilmeisen tehokas ja hyvin avulias. Kyllähän tämä tietysti näin agentin kautta hoidettuna maksaakin, mutta meidän olisi ollut aika hankala hoitaa asioita, maksuja ja muita ilman espanjankielentaitoa erilaisten viranomaisten kanssa.
Kauppamatkoilla kului aina oma aikansa. Hyvää venetarvikekauppaa ei Colonin kaupungissa enää ole ja toivomme löytävämme sellaisen kanavan toisesta päästä Balboasta tai Panama Citystä.
Torstaina agentti Roy toi meille neljä 40 m pitkää ja 25 mm paksua köyttä ja 8 autonrengasta lisälepuuttajiksi (vuokra 100$).
Perjantaina aamupäivällä tulevat 3 Linehandleria. Joka veneessä pitää olla vähintään 4 riittävän taitavaa ja voimakasta köysien käsittelijää. Olenkohan minä yksi niistä? Köysillä venettä hallitaan, pidetään oikeassa paikassa ja estetään kolhimasta sulkujen seiniin. Niihin kohdistuu siis aikamoisia voimia. Lisäksi kyytiin tulee yksi Adviseri, joka joko ohjaa venettä tai ainakin valvoo ja antaa ohjeita. Kokonaiskustannukseksi tuli kaikkine maksuineen 1405 $.
Nyt odotellaan huomista päivää ja vähän jännitetäänkin. Varmaan kaikki menee hyvin ja yhteistyö tiimin kesken pelaa. Toivottavasti päästään yhteen menoon läpi, eikä tarvitse jäädä yöksi Gatun-järvelle, niin kuin jotkut ovat joutuneet tekemään.
Kanavan läpiajajista näkyy sivulla http://www.canal-cruise-panama.com/panama-canal-live-cams.html livekuvaa. Meidätkin voi sieltä bongata.
Meille on annettu tieto, että matka etenee tämän aikataulun mukaan: Perjantaina ensimmäiselle eli Gatun Locksille sisään 16.41, ja ulos 18.00 ja perillä Balboassa lauantaina 00.26 Panaman aikaa, joka on 7 tuntia Suomen aikaa jäljessä.
Nyt mennään lähtöillalliselle Dock-ravintolaan, jossa on tänään grilli-ilta.
Kauppamatkoilla kului aina oma aikansa. Hyvää venetarvikekauppaa ei Colonin kaupungissa enää ole ja toivomme löytävämme sellaisen kanavan toisesta päästä Balboasta tai Panama Citystä.
Torstaina agentti Roy toi meille neljä 40 m pitkää ja 25 mm paksua köyttä ja 8 autonrengasta lisälepuuttajiksi (vuokra 100$).
Perjantaina aamupäivällä tulevat 3 Linehandleria. Joka veneessä pitää olla vähintään 4 riittävän taitavaa ja voimakasta köysien käsittelijää. Olenkohan minä yksi niistä? Köysillä venettä hallitaan, pidetään oikeassa paikassa ja estetään kolhimasta sulkujen seiniin. Niihin kohdistuu siis aikamoisia voimia. Lisäksi kyytiin tulee yksi Adviseri, joka joko ohjaa venettä tai ainakin valvoo ja antaa ohjeita. Kokonaiskustannukseksi tuli kaikkine maksuineen 1405 $.
Nyt odotellaan huomista päivää ja vähän jännitetäänkin. Varmaan kaikki menee hyvin ja yhteistyö tiimin kesken pelaa. Toivottavasti päästään yhteen menoon läpi, eikä tarvitse jäädä yöksi Gatun-järvelle, niin kuin jotkut ovat joutuneet tekemään.
Kanavan läpiajajista näkyy sivulla http://www.canal-cruise-panama.com/panama-canal-live-cams.html livekuvaa. Meidätkin voi sieltä bongata.
Meille on annettu tieto, että matka etenee tämän aikataulun mukaan: Perjantaina ensimmäiselle eli Gatun Locksille sisään 16.41, ja ulos 18.00 ja perillä Balboassa lauantaina 00.26 Panaman aikaa, joka on 7 tuntia Suomen aikaa jäljessä.
Nyt mennään lähtöillalliselle Dock-ravintolaan, jossa on tänään grilli-ilta.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Kuvia Kuubasta 30.1. - 20.2.
Tässä tulee kuvia Kuubasta, kun aikanaan ei saatu niitä lähtemään olemattoman nettiyhteyden vuoksi.
Alussa on kuvia tulosta ensimmäiseen satamaan ja Santiago de Cuban kaupungista.
Tulliviranomaiset soutuveneessä aloittaa sarjan, joka on otettu pikku saarilta ja ankkuripaikoista.
Cienfuegosin kaupungin kuvista ensimmäisessä on Bar Verden opastaulu.
Maantiellä nähdyt hevoset johdattivat meidät Havannaan.
4.3. – 11.3. Kohti Panaman Kanavaa
Portobelo on mukava ja suosittu ankkurilahti, jonka perällä on pieni kaupunki. Sieltä löytyy pientä kauppaa ja ravintolaa niin, että kaikki tarpeelliset asiat pyykinpesua myöten olisi saanut hoidettua. Kuuntelimme joka aamu tämän lahden erikoisen virkeätä VHF-radionettiä. Sieltä löytyi asiantuntijaa joka lähtöön ja osto- ja myyntimainoksia oli runsaasti ihan veneilijöitten kesken. Ainakin yksi lahden aktivismin keskuksista oli Captain Jack’s baari ja Bed and Breakfastpaikka kylällä. Tämä kapteeni tuntui hoitavan kaikenlaisia asioita, kun vain hoksasi kysyä. Pitkästä aikaa saimme myös toimivan WiFi-yhteyden.
Olomme Portobelossa venyi ajateltua pidemmäksi, koska tuulet ja aallot kasvoivat ja jäimme odottelemaan. Tosin tuntui, että lahdella oli ihan omat tuulensa (maalta päin tulevat). Muutamana päivänä ja yönä tuuli oli niin kovaa, että monissa veneissä valvottiin ja seurattiin oman ja muitten ankkurin pitämistä.
Neljäntenä päivänä päätettiin kuitenkin lähteä kohti Colonin kaupunkia ja Cristobalin valtavaa satamaa, josta alkaa kulku itse Panaman Kanavaan. Olimme tehneet pitkän epäröinnin jälkeen päätöksen mennä läpi Panaman Kanavasta. Siis minä, Tarja epäröin, ei kapteeni Manu. Samalla tämä päätös tarkoittaa, että matkaa jatketaan Tyynelle Merelle ja lähdetään kiertämään maapalloa.
Onneksi matka Portobelosta Cristobaliin oli lyhyt, vain parikymmentä mailia, sillä aallokko kasvoi koko ajan ja oli loppumatkasta aikamoinen. Joku sanoi jälkeenpäin sitä pahimmaksi muutamaan vuoteen. Otettiin VHF-yhteys Port Controlliin ja saatiin lupa ajaa jonossa, ison rahtilaivan perässä aallonmurtajan portista sisään.
Asetuttiin satama-alueen luoteisnurkassa olevaan Shelter Bayn Marinaan. Tämä on hieno marina, jossa on ravintola, uima-allas, ilmainen bussikuljetus Colonin kaupunkiin ja kaikkea mahdollista. Minulle ensimmäinen upea tunne tuli siitä, että pääsin pitkästä aikaa suihkuun ja siellä tuli runsaasti ja lämmintä vettä.
Ensin otimme yhteyttä agenttiin, joka hoitaa puolestamme niitä monia asioita, jotka pitää hoitaa ennen kuin kanavaan pääsee kulkemaan. Tänä aamuna kävi virallinen mittaaja tarkistamassa ja mittaamassa venettä. Sitten täytettiin kasa virallisia papereita. Nyt odotetaan tietoa siitä, minä päivänä päästään kanavaan. Aikaa kuluu varmaan ainakin viikon verran. sinä aikana siivotaan ja kunnostetaan venettä Pacificia varten ja ostellaan ruokia ja venevarusteita.
Viimeisessä kuvassa näkyvät nuolet ovat kanavassa kuvan hetkellä olevia laivoja AIS:n esittämässä muodossa. Näyttää olevan laivoja ruuhkaksi asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)