Galapagokselle tullessa on veneilijän palkattava agentti, joka hoitaa kaikkia maksu- ja muita asioita satamakapteenin suuntaan. Me palkkasimme ensimmäisen veneen kylkeen tulijan, Carloksen. Valinta ei ollut paras mahdollinen. Hän kehui osaavansa englantia, muttei osannut kuin hyvin vähän. Väärinkäsityksiä syntyi. Hän ei koskaan tullut veneelle silloin kun lupasi. Hän keräsi kyllä maksut, joita täällä veneilijälle kertyy paljon, mutta esimerkiksi luonnonpuistolippuja (jotka jokaisen on pakko maksaa) jouduimme kyselemään useaan kertaan.
Hyvin pian ankkuroinnin jälkeen tuli venettä tulivat tarkistamaan ja papereita täyttämään tullimies, satamakapteeni ja terveystarkastaja. Myöhemmin tuli mies joka suihkutti myrkkyä lattialle ja nurkkiin. Ilmeisesti se tehtiin torakoitten ja muitten tuhohyönteisten ehkäisemiseksi. Tästä suihkutuksesta saamme todistuksen joka vaaditaan monissa seuraavissakin maissa.
Seuraavina päivinä tutustuttiin kylään, jonka rantakatu on täynnä turistikauppoja, ravintoloita ja retkien järjestäjien kojuja. Vähän kauempana löytyy ihan oikeitten ihmisten kaupunki.
Kävimme kävelyllä Darwinin tutkimusasemalla. Se oli mielenkiintoinen paikka. Joka saarella täällä on kehittynyt erilainen kilpikonnakanta. Niitä pidetään yllä mm. tuomalla tutkimuskeskukseen munia haudottavaksi ja sitten usean vuoden päästä palautetaan ne takaisin omiin saariinsa. Näimme pieniä, isoja ja valtavia kilpikonnia ja lisäksi isoja iguaaneja.
Nettiä ei saatu veneeseen, mutta satamalaiturilla oli kaikille ilmainen WiFi ja lisäksi monessa kahviossa ja ravintolassa omansa.
Hauska kokemus oli seurata ihan kadun varressa olevan kalamyyntipöydän toimintaa ja ympäristöä. Kalaveneistä tuotiin kalaa, taitava mies leikkasi sitä halukkaille ostajille ja ihmisten lisäksi juttu kiinnosti kovasti merileijonia ja pelikaaneja. Ne olivat selvästi kalastajien ystäviä, eivätkä pelänneet turistejakaan. Muuallakin täällä saarilla olemme huomanneet, että eläimet eivät ole oppineet pelkäämään ihmisiä, niitähän suojellaan. Sisämaan taksikierroksella nähtiin kuinka kilpikonnat taapersivat samalla tiellä kuin autotkin ja autot tietysti väistivät konnia.
Täällä on tarjolla monenlaisia opastettuja retkiä. Osallistuimme muutamalle. Pääsimme uskomattoman lähelle erilaisia lintuja ja liskoja. Välillä kävimme snorklaamassa. Näimme hienoja, värikkäitä ja isojakin kaloja, merikilpikonnia, pelikaaneja ja rauskuja. Kävimme myös iguaanien asuinrannalla.
Yksityisautoja täällä ei näe. Kaikki tapahtuu takseilla ja kuorma-autoilla, niin ihmisten kuin tavaroittenkin kuljetukset.
Keskiviikkoaamu- ja aamupäivä kuluivat sadetta ja tuulta kuunnellessa. Ensimmäisen kerran tässä satamassa tuli oikein kunnon tuulenpuuskia ja piti vahtia ankkurin pitävyyttä. Ja pitihän se. Iltapäivällä keli rauhoittui ja lähdettiin ihan omalle retkelle Las Grietakseen. Mentiin pieni matka taksiveneellä, ohitettiin hotelleja ja hiekkabeachi ja kun jaksettiin vielä kipitellä kivistä polkua vähän matkaa, löytyi uimapaikka syvältä kiviseinämien välistä. Nämä kaikki Galapagoksen saaret ovat tulivuoriperäisiä ja tämä Las Grietaskin kuuluu vajoamaan joka kiertää koko Bahia Academican lahtea.
Maanantaina lähdetään eteenpäin kohti Marquesasin saariryhmää, joka kuuluu Ranskan Polynesiaan. Matka on aika pitkä ja voi viedä säästä riippuen montakin viikkoa.
Näyttää siltä, että emme saa taaskaan kuvia lisättyä tähän blogiin. Yritetään myöhemmin uudelleen!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti