Kävimme maksamassa satamamaksun, koska olimme vihdoin lähdössä. Se piti hoitaa taas eri henkilön kanssa. Voi kuinka erilaisia satamat ovatkaan. Täällä piti ilmoittautua kahdelle eri henkilölle ja maksaa kolmannelle. Stavangerissa maksettiin satamamaksu parkkiautomaattiin kuin autoille. Emme siellä tavanneet muita viranomaisia kuin parkkipirkon joka kävi tarkastuskierroksella.
Lyhyen matkan päässä oli pieni saari, Ilha Berlenga, jonne suuntasimme seuraavaksi. Se oli oikea aarresaari, jonka oli löytänyt moni muukin. Siellä oli jännittäviä luolia ja aukkoja, joita vesi oli kuluttanut, hiekkarantaa, polkuja ylös saaren huipulle ja paljon ihmisiä, joista iso osa oli tullut yhteysaluksella kaupungista. Moottoriveneitä, kanootteja ja kumiveneitä meni joka suuntaan ja seassa oli uivia ja hyppiviä uimareita.
Jäimme yöksi ankkuriin. Pohjassa oli kiviä ja kun maininki keinutti venettä, ketju liikkui kiviä vasten ja piti kammottavaa ääntä. Nukkumisesta ei kyllä tullut paljon mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti