Sunnuntaista 8.5. sunnuntaihin 22.5.

Lähdettiin Antiguan saaren länsirannalle. Manu esitti matkalla toivomuksen, että alkaisi sataa, että purjeet puhdistuisivat suolavedestä. Se toive toteutui melkein välittömästi ja perusteellisesti. Sitä sadetta kesti melkein kaksi vuorokautta ja vettä tuli todella paljon. Ajettiin pariksi yöksi Deep Bayhin, joka on vähän Jolly Harbourin pohjoispuolella. Se oli rauhallinen paikka, jossa oli vain pari venettä meidän lisäksi.
Seuraavaksi ajettiin Jolly Harbouriin (17ast 04min 02,3sek N, 61ast 53min 03,9sek W), johon Verde jää telakalle säilytykseen. Matkalla kuivateltiin purjeita pitämällä niitä ylhäällä, vaikka tuulta ei ollut kuin nimeksi. Ankkuripaikalle tullessa pakattiin äkkiä purjeet pois, etteivät ehtineet uudestaan kastua.
Alkoi vallan valtava helle. Vene nostettiin pukeille ja me hikoillen ja vähän tuskaillen siivoamme, kiillotamme ja järjestämme veneeseen jäävät tavarat paikoilleen ja kotiinlähteviä kasseihin. Pesemme kaappeja ja pilssiä, että saisimme ruoanhajutkin pois, eikä vene houkuttaisi torakoita. Torakkamyrkkyäkin laitetaan sinne ja tänne. Kannelta pitää siirtää kaikki tavarat pois sisälle tai varastoon. Varsinainen vikalista ei ole ei ole kuitenkaan kovin pitkä. Moottori ei sammu normaalisti ja vika on paikallistettu virtalukkoon, joka pitää uusia. VHF lakkasi toimimasta ja takuuseen on luvattu uusi puhelin. Lokipyörästä katkesi siipi, kun sitä puhdistettiin, uusia pitää sekin. Kun pohja pestiin painepesurilla, huomattiin että SSB-radion maadoituslevyjen kiinnitysruuvit olivat syöpyneet poikki. Onneksi eivät olleet pudonneet mereen.
Kun saamme työmme valmiiksi, Verde siirretään varsinaiselle varastoalueelle ja laitetaan ns. hurrikaani cradleen. Alueella on betonilaatta, johon vene kiinnitetään lujasti. Tämä varastointi täyttää Pantaeniuksen vakuutusehdot.
Tämä telakka näyttää asialliselta ja hyvin hoidetulta. Henkilökunta on avuliasta ja ystävällistä. Täällä on muitakin tuttuja suomalaisveneitä. Turvallisin mielin jätämme Verden tänne.
Nyt alkaa näissä helteissä olla jo ikävä kotiin ja Suomeen. Olemme tyytyväisiä matkaamme. Olemme oppineet jo vähän Caribian tyyliin olemaan kiirehtimättä koko ajan. Ihmiset täällä ovat rentoja ja mukavia. Kanssaveneilijöistä on löytynyt paljon ystäviä ja tuntuu, että kaikki matkaveneilijät ovat ikään kuin samaa perhettä. Tarvittaessa aina löytyy apua. Me olemme oppineet valtavan paljon niin purjehduksesta kuin monesta muustakin asiasta. Opittavaa ja koettavaa riittää vielä paljon. Palaamme tänne takaisin vuodenvaihteen tienoilla ja jatkamme sitten matkaa johonkin suuntaan. Suunnittelemme kesän ja syksyn aikana uusia seikkailuja.
Sunnuntaina 22. päivä olemme sitten jo Suomessa.
Blogin kirjoittelu loppuu tältä erää tähän. Katsotaan sitten vuodenvaihteen tienoilla, jatkuuko tarina.
Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet näitä juttuja lukea ja kiitos myös kommenteista, niitä on aina hauska saada.

Laivakoira ja Kippari

Lauantaista 30.4. lauantaihin 7.5.

Tuuli ja maininki rauhottui pikku hiljaa ja sitten ajettiin kohti pohjoista, Antiquaa ja ankkuroitiin English Harbouriin (17o 00’ N, 61o 46’ W). Matkalla saatiin pitkästä aikaa oikea kala, noin metrinen Dorado. Kovasti se pisti vastaan, mutta yhteistoimin saatiin kaunotar kesytettyä. Kalaa oli meille liikaakin, joten annoimme osan kalasta Anandan väelle. He olivat tulleet samaan ankkuripaikkaan jo päivää aikaisemmin.
Aika on kulunut hyvin tätä historiallista 1700-luvulla rakennettua ja myöhemmin kunnostettua Lord Nelsonin Dockyardia ja sen ympäristöä ihastellessa ja kävelyretkiä tehdessä. Sunnuntaina menimme (tosin taksilla) ylös Shirleys Heightsille, missä olimme kuulleet olevan ”hyvät bileet”. Ihan odotusten mukaisesti siellä sai (ostaa) syömistä ja juomista ja Steelbändi soitteli meille omalla, vauhdikkaalla tavallaan. Ohjelmistoon kuului musiikkia ihan laidasta laitaan.
Olemme myös pesseet ja kunnostaneet venettä, sillä telakalle nosto alkaa olla jo lähellä. Huhtikuun lopusta lähtien on lämpötila myös selvästi noussut. Osa aikaa menee pelkkään hikoiluun, lepäilyyn ja vilvoittavaan uintiin. Veden lämpötila on vain 26 astetta.

Sunnuntaista 24.4. perjantaihin 29.4.

Muutamaksi päiväksi aiottu pysähdys Deshaiesin ankkuripaikalla venyi pidemmäksi. Kun muutaman lepopäivän jälkeen rupesimme suunnittelemaan lähtöä eteenpäin, alkoikin sateinen ja tuulinen aika. Tuulet kääntelivät ja keikuttivat tässä lahdellakin venettä aika reippaasti. Kun säätiedotukset vielä kertoivat aallonkorkeudeksi yli 3 m, päätettiin jäädä odottelemaan leppoisampia kelejä.
Ankkuripaikalle tuli kyllä veneitä etelästä, mutta pohjoiseen lähtijöitä ei juuri ollut ja lahti täyttyi veneistä.
Yhtenä päivänä tapasimme kylällä englantilainen Moon Songin veneen kolme miestä, Davidin, Johnin ja Edin. Ed puhui yllättäen suomea. Selityksenä oli, että hänellä on suomalainen vaimo ja he viettävät kaikki kesät Suomessa kesämökillään. Meistä tuli heti ystäviä. Tutustuimme myös erääseen toiseen englantilaisveneeseen Anandaan. Istuimme yhtenä iltana kaikki yhdessä Moon Songissa ja toisena Anandassa ja puhuimme sekaisin englantia ja suomea.

Tiistaista 19.4. lauantaihin 23.4.

Viereen tuli vene Suomen lipulla, sen nimi oli Merilelu. Me soudimme tervehtimään ja saimme yllätyksen. Englantia puhuva nuori nainen pyyteli anteeksi, että hän puhuu vain muutaman sanan suomea ja kertoi olevansa hollantilainen, samoin kuin hänen mukana olevat vanhempansa. Veneen omistaja ja kapteeni oli suomalainen Kari, joka sillä hetkellä ei ollut veneessään. Juttelimme hetken ja toivotimme hyvää matkaa.
Kun St. Annen pieni kylä oli tutkittu, päätettiin lähteä liikkeelle. Päätettiin ajaa yön yli kun kelikin oli leppoisa. Tuulta välillä liian vähänkin. Aamulla oltiin taas Deshaiesin kohdalla ja päätettiin pysähtyä muutamaksi päiväksi.
Torstaina kiipesimme aika jyrkkää mäkeä ylös ja vierailimme Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa oli myöskin joitain eläimiä. Se on tosi hieno paikka. Kannattaa käydä, jos satutte Guadeloubelle käymään. Kaikessa rauhassa kävelimme ja ihailimme niin uljasta kasvipaljoutta kuin papukaijoja ja lammen kaloja. Monet täkäläisistä luonnonkasveista ovat näköjään Suomessa huonekasveina.
Perjantaina kiipesimme pienen Deshaiesjoen vartta pitkin yläjuoksulle päin. Matkasta ei tullut kauhean pitkä, mutta kun suurin osa pompittiin kiveltä toiselle joen puolelta toiselle, niin kyllä se ainakin minun jaloilleni antoi tarpeeksi liikuntaa. Ylhäällä kävimme uimassa joessa ja sen viileä, suolaton vesi virkisti mukavasti.
Tästä on tullut oikein hyvä kuntoilujakso, kun vielä edellisiin lisätään paljon uintia ja snorklausta lähirannassa. Lisäksi olemme huoltaneet taas venettä. Esimerkiksi veneen moottori käy hyvin, mutta ei sammu normaalisti. Manu saa sen kyllä sammutettua moottoritilasta vasaranvarren avulla. Nyt hän on etsinyt vian syytä voidakseen korjata sen. Ja saattaahan niitä muutamia muitakin vikoja olla.
Korjasin ”kirjoitusvirheen”, jonka tein edellisessä blogissa. Luoteisväylä lipsahtanut koillisväyläksi.

Perjantaista 8.4. maanantaihin 18.4.
Tehtiin tosi hyvä ja vauhdikas purjehdus Dominican pääkaupunkiin Roseauhun (15ast 17min 04sek N, 61ast 22min 34sek W). Vastassa oli ystävällinen ja paljon puhuva poijupoika, joka osoitti ankkuripaikan, vei minut veneellään tulliin käymään ja löysi vielä poijunkin meille, kun sitä pyysimme. Tietysti pientä korvausta vastaan.
Aamulla lähdettiin taas eteenpäin kohti etelää. Tälle matkalle osui kaikenlaista keliä. Oli poutaa ja sadetta, kaikenlaista tuulta. Pitkästä aikaa sateessa tuli hetkeksi oikein kylmäkin.
Ajettiin saman tien Martiniquen eteläpuolella olevaan Le Marin (14ast 27min 50sek N, 60ast 52min 18sek W) satamaan. Viimeisellä, itään suuntautuvalla pätkällä saatiin oikein kunnon vastainen tuuli ja maininki.
Ankkuripaikassa tavattiin Sarema-veneen Pekka. Istuimme hänen kanssaan muutamana iltana ja saimme paitsi hyvää seuraa, myös oikein hyviä neuvoja ja apuja tältä paljon maailmaa kiertäneeltä kapteenilta. Hän on veneellään vaimonsa Riitan kanssa purjehtinut mm. läpi Luoteisväylän.
Muutamaksi päiväksi siirryttiin hyvin pieni matka St. Annen ankkuripaikkaan. Täällä ei ole niin paljon veneitä, ja vesi on puhtaampaa niin että päästään uimaan.

Keskiviikosta 6.4. torstaihin 7.4.

Purjehdittiin Marie Galant nimiselle saarelle. Tämä pieni saari vähän hankalassa suunnassa tuulien suhteen ja siksi siellä käynti on tähän asti jäänyt. Ajoimme ankkuriin St-Louisin (15ast 57min 20sek N, 61ast 19min 20sek W)pikkukaupungin eteen. Kun kävimme kaupungilla tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa aika lailla taaksepäin. Useimmat talot olivat aika surkean näköisiä. Ihmiset olivat toki iloisia ja ystävällisiä. Yhteysalukset toivat tännekin turisteja, mutta kaupunkikuvassa se ei näkynyt aivan samalla tavalla kuin jossain muualla.
Aamulla tehtiin vielä kävelylenkki ja nähtiin vähän kaupungin ympäristöäkin. Saaren pääelinkeino on maatalous. Tie kulki sokeriruokopeltojen keskellä. Näimme myös lehmiä ja erikoisen näköisiä sikoja. Palasimme veneelle ja suuntasimme taas kerran kohti Les Saintesia, koska Marie Galantilla ei ole tullia ja aiomme nyt lähteä pois Guadeloupen alueelta. Mukavasti myötätuulessa tultiin tämä lyhyehkö matka.

Kiitos Hannu tarkkaavaisuudestasi, kyllä sen tuuli/vesigeneraattorin nimi on Duogen. Kuitenkin se on sellainen malli, joka toimii tuuligeneraattorina, kun se on pystyssä ja kun siihen vaihdetaan potkuri lavat ja masto käännetään veteen, se toimii vesigeneraattorina. Myötätuuli osuuksilla tuuligeneraattorilla ei saada kunnon tehoja, mutta vesigeneraattori tuottaa hyvin. Meillä se on toiminut erittäin hyvin.
Huomasin, että Verden pituus oli muuttunut jossain tekstissä vahingossa 1 metriksi, kun se oikeasti on 11 m. Anteeksi kaikki mokat.

Mukava huomata myös, että kylmän talven jälkeen se kesä saapuu Suomeenkin. Veneen laskua suunnitellaan ja venekursseja aloitetaan.

Lauantaista 2.4. tiistaihin 5.4.

Nyt löytyi oikea paratiisisaari! Tämä on pieni Ilet Gosier, Point-à-Pitrestä muutama maili itäänpäin. Saari on vain alle kilometrin mittainen, mutta tänne mahtuu monta ihastuttavaa asiaa kuten pitkästi hiekkarantaa, sopivan matalaa kaikenikäisille, mukavasti varjostavia kookospalmuja, piknikpöytiä siroteltuna puitten lomaan ja tilaa pelata vaikkapa jalkapalloa tai petankkia, ranskalaisten alueella kun ollaan. Luonnon kauneutta joka puolella yllin kyllin ja on täällä pieni baari-ravintolakin. Viikonloppuna paikka oli täynnä ihmisiä ja veneitä kaupungista. Olivat tulleet piknikkasseineen ja kylmälaukkuineen joko omalla veneellä, vesiskootterilla tai pienellä yhteysaluksella. Aikamoinen touhu ja hälinä vallitsi niin vesillä kuin saaressakin. Mutta auringon laskiessa saari hiljeni ja maanantaista alkaen paikalla oli vain purjeveneitä, jotka olivat ankkurissa saaren ja sitä ympäröivän koralliriutan suojassa. Mikä ihana rauha!