lauantai 23. huhtikuuta 2011

Tiistaista 19.4. lauantaihin 23.4.







Viereen tuli vene Suomen lipulla, sen nimi oli Merilelu. Me soudimme tervehtimään ja saimme yllätyksen. Englantia puhuva nuori nainen pyyteli anteeksi, että hän puhuu vain muutaman sanan suomea ja kertoi olevansa hollantilainen, samoin kuin hänen mukana olevat vanhempansa. Veneen omistaja ja kapteeni oli suomalainen Kari, joka sillä hetkellä ei ollut veneessään. Juttelimme hetken ja toivotimme hyvää matkaa.
Kun St. Annen pieni kylä oli tutkittu, päätettiin lähteä liikkeelle. Päätettiin ajaa yön yli kun kelikin oli leppoisa. Tuulta välillä liian vähänkin. Aamulla oltiin taas Deshaiesin kohdalla ja päätettiin pysähtyä muutamaksi päiväksi.
Torstaina kiipesimme aika jyrkkää mäkeä ylös ja vierailimme Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa oli myöskin joitain eläimiä. Se on tosi hieno paikka. Kannattaa käydä, jos satutte Guadeloubelle käymään. Kaikessa rauhassa kävelimme ja ihailimme niin uljasta kasvipaljoutta kuin papukaijoja ja lammen kaloja. Monet täkäläisistä luonnonkasveista ovat näköjään Suomessa huonekasveina.
Perjantaina kiipesimme pienen Deshaiesjoen vartta pitkin yläjuoksulle päin. Matkasta ei tullut kauhean pitkä, mutta kun suurin osa pompittiin kiveltä toiselle joen puolelta toiselle, niin kyllä se ainakin minun jaloilleni antoi tarpeeksi liikuntaa. Ylhäällä kävimme uimassa joessa ja sen viileä, suolaton vesi virkisti mukavasti.
Tästä on tullut oikein hyvä kuntoilujakso, kun vielä edellisiin lisätään paljon uintia ja snorklausta lähirannassa. Lisäksi olemme huoltaneet taas venettä. Esimerkiksi veneen moottori käy hyvin, mutta ei sammu normaalisti. Manu saa sen kyllä sammutettua moottoritilasta vasaranvarren avulla. Nyt hän on etsinyt vian syytä voidakseen korjata sen. Ja saattaahan niitä muutamia muitakin vikoja olla.
Korjasin ”kirjoitusvirheen”, jonka tein edellisessä blogissa. Luoteisväylä lipsahtanut koillisväyläksi.

1 kommentti:

  1. virvon varvon tuoreeks terveeks on taas virvottu suomen huippu lämpötiloissa 22 C Seinäjoella. sireeni vihertää kun oikein tarkkan katsoo.

    Västärikki säesteli kun söimme mämmiä ulkona.

    Ihan pikkuisen lunta jossian ojassa kuin muistutuksena, että vielä ei ole kesä.
    Kyrönjoki on jo rauhoittumaan päin.

    Pohjolan kuultava valo villitsee ja taikoo...

    Hanni ja Seppo

    VastaaPoista