Aamulla kiersimme Pigeon saaren veneellä ja jatkoimme matkaa pohjoiseen. Tuulet temppuilivat taas villin lailla. Vain 11 mailin päästä löytyi seuraava ankkurilahti Deshaies. Maininki ei tänne pääse, mutta tuuli pyörittää aika lailla kaikkia veneitä.
Iloksemme näimme ankkuripaikalla Suomen lipun, siis suomalaisen veneen. Oli tosi mukava jutella ihan kotoisella suomella Jorman ja Riitan kanssa. Ja olemme saaneet valtavasti kokemuksen tuomaa neuvoa ja tietoa. he ovat viettäneet jo monta talvea täällä Caribialla.
Perjantaiaamuna heräsimme aikaisin ja tarkoitus oli heti lähteä kohti Antiguaa. Emme kuitenkaan lähteneet, koska minä olin kovin väsynyt ja anoin lepopäivää ja yllätys, yllätys se myönnettiin. Päätöksestä seurasi kuitenkin monta vapaapäivää. Maininki merellä kasvoi, niin kuin säätiedotus ennustikin ja me emme halunneet lähteä keikkumaan yli 3 m aaltoihin. Olemme siis levänneet ja hoitaneet käytännön asioita kuten pyykinpesetystä.
Sunnuntai-iltana tuuli nousi myös ankkuripaikalla niin että vene keikkui ja tuuli vonkui. Otimme pimeässä pois aurinko/sadekatoksen joka piti kauheaa pauketta. Seurattiin oman ja muitten veneitten ankkurin pitävyyttäkin. Onneksi kaikilla näytti kiinnitys pitävän. Ei se tuuli tainnut kuitenkaan olla kuin n. 13 m/s.
Maanantai-iltapäivänä tuuli sitten oli monta tuntia vielä kovempi. Pahimmillaan yli 20 m/s. Onneksi nyt oli valoisaa. Hyvin meidän ankkuri piti veneen paikallaan. Oikeastaan on ihmeellistä kuinka semmoinen pieni kuokka voi kestää koko veneen ja tuulen aiheuttaman paineen. Seurasimme sitloorassa istuen veneitten pyörimistä ja aaltojen pikkuhiljaa kasvamista.
Näimme myös kuinka pikkuasiasta voi tulla iso ja vakava. Eräältä naapuriveneen rouvalta vei tuuli hatun ja mies lähti sitä jollalla hakemaan. Tuuli ja aalto oli jo niin iso, että hattua ei löytynyt ja lopulta tuuli kaatoi jollan ylösalaisin. Mies ja muuta tavaraa putosi veteen. Toisesta veneestä lähti pariskunta jollalla apuun ja sai lopulta merelle karkaavan jollan kiinni, muttei käännettyä oikeinpäin. Hinasivat sen kuitenkin yhden veneen luo ja kiinnittivät siihen. Itse hatunhakija ui turvaan veneelle, mutta ei kuitenkaan jaksanut omaansa vaan meni lähimpään. Lopulta siis kaikki hyvin, mutta emme tiedä mitä jollasta putosi mereen. Olikohan tarpeellista yhden hatun takia näin uhmata meren voimaa?
Saa nähdä kuinka monta päivää tässä vielä odotellaan kelien rauhoittumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti