Tiistaista 1.3. sunnuntaihin 6.2.

Vihdoin saatiin tieto, että meidän kovasti odottama paketti on tullut ja noudettavissa FedEx:ltä , teollisuusalueelta. Saatiin ohjeet ja käveltiin sinne ihan mukava parin kilometrin matka. Aika isossa laatikossa oli pienen pieni pussi, jossa jokin tärkeä osa vesikoneeseen. Manu vaihtoi osan vanhan tilalle, ja kone rupesi toimimaan. Vesikone on se vempain joka tekee meille puhdasta, juomakelpoista vettä suolaisesta vedestä. Se on tosi hyvä olemassa etenkin pitemmillä purjehduksilla. Aikoinaan se lopetti ykskaks toimintansa, mutta nyt on kaikki taas hyvin.
Keskiviikkoaamuna suunnattiin keula kohti St-Barthelemyn saarta, tai lyhyemmin St-Bartsia. Pitkästä aikaa lähdettiin matkaan täysillä purjeilla. Päästiin hyvää vauhtia eteenpäin, mutta tuuli oli niin vastainen, ettei päästy ihan oikeaan suuntaan. Matkalla saatiin vielä oikein kunnon sadekuuro niskaan. Ihan piti kaivaa esiin sadetakkejakin. Niin kuin aina täällä, sadepilven alla tuuli voimistuu ja saattaa käyttäytyä ihan omituisesti. Niinpä me sitten reivattiin. Sadetta jatkui melkein perille asti, mutta kun päästiin Gustavian kaupungin edustalle, alkoi aurinko paistaa. Meille näyttäytyi sataman edustalla oleva lahti ja saaren ranta koko kauneudessaan.
Tämä St Barts on oikeastaan ”meidän saari”. Sen ovat aikoinaan saaneet ruotsalaiset vuonna 1784 ranskalaisilta , kun luovuttivat heille kauppaoikeuden Göteborgiin. Kun Suomi vielä oli osa Ruotsia 1700-luvun lopulla, niin omistusoikeus on ihan selvä. Ranska tosin osti saaren takaisin vuonna 1877 80 000 frangilla.
Tämä on kaunis, pieni saari. Se ikään kuin Ranskan näyteikkuna länteen. Liikkeissä on huippumuotitavaraa. Vaikka St-Barts on tullivapaa alue, niin hintalappuja ei uskalla edes katsoa. Turisteina on mm. paljon amerikkalaisia rikkaammanpuoleisia ihmisiä, niin risteilijöitten tuomia, kuin muitakin. Pieni lentokenttä tuntuu olevan kovassa käytössä. Pienehköjä lentokoneita näyttää olevan jatkuvasti nousussa tai laskussa. Saaren väestö on pääosin valkoihoista, toisin kuin muissa käymissämme saarissa.
Me asetuimme ankkuriin aika kauas satamasta, jotta vesi on puhtaampaa ja voidaan uida, mutta lähelle Gros Ilets kiviä ja pikku saaria. Pitkästä aikaa oli mukava käydä niitten luona snorklaamassa ja katsomassa upean monivärisiä ja muotoisia kaloja.
Saavuimme tänne ihan tietämättämme paikallisten karnevaalien eli Mardi Grasin alkajaisiksi. Ensimmäisenä oli päiväkoti- ja kouluikäisten paraati. Siitä tietysti minä, vanha opettaja ja samalla mummi nautin täysin siemauksin. Upeita asuja olivat jaksaneet valmistaa. Hyvä idea sinne Nurmoonkin kouluväelle.
Täällä näkyy vielä yllättävän monella lailla ruotsalaisuusajan vaikutukset. On sinikeltaisia lippuja ja ruotsinkielisiä kadunnimiä vielä jäljellä. Mukavassa, veneilijöiden ja paikallisten suosimassa Select-baarissa voisi ilmeisesti tilatakin ruotsiksi. En kokeillut ruotsiksi, suomeksi enkä edes ranskaksi.