Nyt päästiin matkaan vasta seitsemältä ja pimeä aika tuntui lyhyeltä ja mukavammalta, kun oli ihan poutasää. Valtava Santa Cruzin kaupunki näkyi nyt takanamme upeana valomerenä ja isoja ja pieniä aluksia ohitti meitä joka puolelta, ihan kuin Lauttasaaresta lähtiessä. Tuuli suosi meitä pitkän aikaa. Sivumyötäisessä päästiin lähelle Gran Canarian luoteisnurkkaa.
Pitkästä aikaa meitä tuli tervehtimään iso parvi delfiineitä. Ne viihtyivät Verden ympärillä kauan, tai niin kauan kuin Manu oli juttelemassa niille keulassa. Hän pääsi melkein koskettamaan niitä.
Ja kun matkan loppuosaa mentiin koneen voimalla, Kippari sai matkan ensimmäisen kalan. Tai ei ihan, koska se pääsi irti koukusta vain muutaman metrin päässä veneestä. Nähtiin kuitenkin, että se oli ainakin puolitoistametrinen, mutta kuvaa ei ikävä kyllä saatu. Olisi pitänyt kuvata kalastajan leveä hymy jo silloin, kun hän väsytti kalaansa. Kuvassa mustekalaviehe, johon kala otti kiinni. Toisessakin pyydyksessä kävi kala joka onnistui katkaisemaan 2 mm siiman solmun kohdalta. Ilmeisesti Kipparin pitää opetella tekemään uudet solmut.
Kuuden maissa iltapäivällä tultiin Las Palmasiin, melkein samaan laituripaikkaan, josta noin viikko sitten lähdettiin. Meidän Canarian kierros jäi tällä kertaa aika lyhyeksi ja monta saarta jäi kokonaan näkemättä. Totesimme jo, että tänne Canarian saarille pitäisi tulla myöhemmin uudestaan ja täällä voisi vaikka viikkokaupalla kulkea saarelta toiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti