perjantai 4. toukokuuta 2012

20.4. - 2.5. Matkalla ja perille

Sijainti tänään, perjantaina 27.4. on 9.33 S 130.21 W. Aina vaan olemme merellä, mutta matkaa kohteeseen on enää n. 500 mailia. Tuuli on vaihdellut lähes nollasta 14 metriin sekunnissa, ei siis ainakaan liian suuria. Aalto on ollut vähän turhan suurta. Se keinuttaa venettä välillä ihan hullun lailla. Ruokaillessa on pakko pitää lautasesta ja varsinkin mukista koko ajan kiinni, muuten ne saattavat lähteä seikkailulle. Sain jo kerran syliini ruokakipon, johon olin juuri kaatanut mysliä ja maitoa. Se oli tosi kiva siivottava sylistä, sohvatyynyltä ja lattialta. Mutta kaikkeen näköjään tottuu. Nyt pystyy jo aika hyvin lukemaan ja nukkumaan tässä ikiliikkuja-kiikussa. Tiskaaminen on ihan oma taitolajinsa näissä olosuhteissa. Vaatteista ei tule paljon pyykkiä, kun uimapukua enempää ei millään voi pitää päällään tässä n. 30 asteen helteessä. Kapteenin tunnelmia pilasi vessan putkien tukkeutuminen suolan kertymisen vuoksi. Muutaman päivän suunnittelun ja putkien irrottelun ja siivoamisen jälkeen sekin tärkeä osa venettä toimii jälleen. Keskiviikkona 2.5. tulimme perille Hiva Oan saarelle. Viimeinen yö oli hyvin vähätuulinen ja ajoimme koko yön koneeella. Aamuyöstä pienennettiin vähän vauhtia ja odotettiin auringon nousua ennen kuin ajettiin Atuonan ankkurilahteen (9ast 48 min S, 139ast 02min W). Veneitä on aika tiheässä ja swelli pääsee lahteen sisään joten kaikilla on keula-ankkurin lisäksi myös perässä ankkuri. Nyt olemme tukevasti ankkurissa ja nukumme varmasti ensi yönä 23 päivän päivän väsymyksiä pois. Sisään kirjautuminen oli helppoa. Vaikein osuus oli jaksaa kävellä noin 3 km kylälle helteessä tietä, joka meni yläkautta alas. Onneksi ystävälliset paikalliset asukkaat tarjosivat meille kyydin autollaan loppumatkasta molempiin suuntiin. Ehkä harmaista hiuksista on joskus hyötyäkin. Löysimme Germanderien toimiston, joka hoiti tullausta ja immigraatiota. Nuori virkailija passitti meitä ensimmäiseksi pankkiin maksamaan takuumaksun, joka on kotimaan lentolipun suuruinen. Itse koitimme sanoa, ettei se kuulu EU-kansalaisille, mutta ei se auttanut. Pankki oli siestalla, ja pian sama virkailija poimi meidät kadulta poliisiautoon ja pyyteli kovasti anteeksi omaa virhettään ja vei meidät takaisin Germanderien toimistoon ja siellä asiat hoituivat sitten vauhdilla, eikä eidän tarvinnut maksaa yhtään mitään. Niin että, seikkailu tuli siitäkin. Nyt ollaan varmaan muutama päivä tässä ja sitten kierrellään muita Marquesasin saaria ja tehdään vain päivämatkoja jonkin aikaa.

1 kommentti:

  1. Hienoa että selvititte tuon pitkänpitkän legin Galapagokselta ilman suurempia ongelmia. Tuosta blogissa mainitusta Verden keikkumisesta tuli mieleen Atlantin ylitys, jolloin olo oli välillä kuin tehosekoittimessa :-)
    Terkut Pietarista ja hyvää jatkoa !
    Tara, Sarkku ja Hulda

    VastaaPoista