keskiviikko 30. toukokuuta 2012

19.5. – 28.5. Apataki-atollille ja Toaulle

Lauantaina iltapäivällä lähdettiin eteenpäin. Ajoitettiin matka niin, että oltaisiin aamun valjetessa perillä Apatakilla. Suunnitelma ei ihan onnistunut koska tuuli
tuli sivulta ja reippaasti 7 – 8 m/s ja puuskissa enemmänkin. Pienensimme purjeita moneen kertaan, mutta olimme silti liian aikaisin perillä ja odottelimme auringon nousua atollin ulkopuolella. Ajoimme aukosta sisään kovassa vastavirrassa ja pääsimme hyvin perille tämän ison atollin vesialueelle. Asetuimme Roto Avan ankkurialueelle (15ast 18min S, 146ast 23min W). Manu jo ehti ehdottaa, että nostetaan saman tien ankkuri ja mennään eteenpäin. Paikka näytti ankealta ja yksinäiseltä. Onneksi emme lähteneet. Olimme löytäneet oikean paratiisirannan. Pohjassa oli tosi monimuotoisia ja kauniita, erikokoisia korallimuodostelmia ja niiden ympärillä valtavasti monenkokoisia ja värisiä kaloja, jotka löysivät nopeasti piilopaikkoja korallien välistä ja sisältä. Meillä oli ihan oma ”akvaario” snorklattavana ja lisäksi oma hiekka- tai oikeastaan korallibeachi, jossa käytiin picnicillä. Vietimme vedessä useita tunteja päivässä upeaa luontoa ihmetellen ja väriloistoa ihaillen. Tuntui, että koko atolli kirkkaine vesineen ja palmurantoineen oli vain meitä varten. Muita veneitä ei tullut, eikä muita ihmisiä tuntunut olevan olemassakaan. Varmuutta ei tosin ollut koska tämän ison atollin läpimitta on noin 19 mailia ja vastarantaa emme voineet nähdä. Snorklatessa nähtiin muun muassa kolme pienehköä haita, jotka rauhallisesti uiskennellen tarkkailivat meitä, eivätkä tuntuneet pelottavilta. Picnicillä kahlailin mukavasti loiskutellen rantaviivan tuntumassa. Kun huomasin hain seuraavan minua parin metrin päässä, tuntui turvallisemmalta siirtyä kuivalle maalle kävelemään. Manu sai seurakseen pari isompaa, valkoista haita kun kävi tarkistamassa potkuria. Hänkin tuli hyvää vauhtia pois vedestä, koska tunsi olonsa epämukavaksi haiden ollessa selän takana. Tämän tapauksen jälkeen käytiinkin sitten varovaisemmin uimassa. Tiistaina lähdettiin aamuhämärissä liikkeelle, että oltaisiin sopivaan aikaan ajamassa laguunista ulos. Ajoitus onnistui hyvin ja sitten tultiin n. 40 mailin matka Toaun atollille hyvällä vauhdilla ja ihan päivänvalolla. Asetuttiin Amyot-passiin (15ast 48min S, 146ast 09min W) eli atollin aukkoon jo puolenpäivän jälkeen. Nyt emme olleet oikeastaan atollin sisällä vaan reunalla ja purjeveneen kulun sisäpuolelle sulki koralliriutta. Moottoriveneet siitä näyttivät kulkevan yli. Viereen tuli muutaman tunnin kuluttua vanha tuttu Melina-vene. Tämäkin on tosi mukava paikka. Paikalla on poijut ja pieni ravintola, jota emännöi perheineen ystävällinen ja iloinen Valentine. Keskiviikkoiltana kävimme me suomalaiset ja sveitsiläiset Yvonne ja Bruno syömässä herkullisen ja runsaan lobsteri-illallisen. Kun kysyimme tässä saaressa asuvien lukumäärää, lueteltiin meille kaikkien kuuden asukkaan nimet. Tunnelma oli niin leppoisa ja kotoinen, että tuntui haikealta lähteä eteenpäin. Lauantaina lähdettiin kuitenkin kohti Tahitia. Matka sujui reippaasti ja maininki aiheutti aikamoista keikkumista. Maanantaiaamuna oltiin perillä ja asetuttiin ankkuriin Yacht Club de Tahitin marinaan Aruen Laguuniin (17.32 S 149.32W).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti