3.5. - 12.5. Taiohaeen

Atuonasta lähdettiin ensin pieneen naapurisaareen, Tahuatalle ja asetuttiin Hana Moe Noan ankkurilahteen. Siellä nähtiin heti parvi haita, tai ainakin hain eviä. Uimassa käytiin siis vain pikaisesti ja varovasti. Ukkonenkin jyrisi jossakin kauempana ja satoi vähän väliä. Käytiin vielä kävelyllä kovin pehmeällä hiekkarannalla ja sitten päätettiin vaihtaa paikkaa. Muutama maili eteenpäin oli Baie Hapatonin lahti, johon ajettiin ja ankkuroiduttiin ihan umpisateessa. Pitkästä aikaa tuli ihan kylmä, kun uimapuvussa ohjasi venettä läpimärkänä. Rauhallisen yön jälkeen ajeltiin takaisin Hiva Oalle. Tällä kertaa tultiin saaren pohjoispuolelle, Haniapa-lahteen. Välillä saatiin ihan kryssiäkin, joka oli taas vaihteeksi ihan mukavaa. Ankkuria laskettiin pariin kertaan, koska ensin osuttiin kivikkoon, jossa ankkuriketju piti kamalaa kolinaa. Oltiin yksin ankkuroituna koko lahdelle. Sunnuntaina oli paikallisia paljon liikenteessä rannassa ja musiikki soi. Me emme löytäneet jollalle sopivaa rantautumispaikkaa, ja pysyimme veneessä ja kävimme uimassa tullen mennen, koska oli kovin kuuma päivä. Iltapäivällä maanantaina 7.5. lähdettiin yhden yön yli purjehdukselle Nuka Hivan saarelle, Taiohae Bayhin (8ast 55min S, 140ast 05min W). Tuuli oli mukavan reipasta ja tulimme koko matkan pelkällä etupurjeella ja olimme sopivasti seitsemän maissa, valoisan aikana perillä. Täällä näyttää olevan hyvä jollalaituri ja kylä alkaa heti laiturista. kauppatavaroitakaan ei tarvitse kantaa kovin pitkää matkaa. Tämä on selvästi purjehtijaystävällisempi paikka kuin Atuona, palveluineen kaikkineen. Melina oli ollut jo muutaman päivän Taiohaessa. Vuokrasimme heidän kanssaan yhdessä auton ja kiersimme sillä koko saaren. Maisemat olivat tosi upeita. Käytiin yli kilometrin korkeudessa ja katseltiin sieltä välillä merelle asti. Korkeimmilla paikoilla oli ihan havupuumetsää. Teitten varsilla ja osin teilläkin oli paljon villiintyneen oloisia lehmiä, hevosia, sikoja ja kanoja. Ne ovat jääneet tai jätetty tänne lopetetuilta ja konkurssiin menneiltä tiloilta joskus aikaa sitten. Tiet olivat suurelta osin niin huonoja, ettei niiden ajamisesta olisi kuka tahansa selvinnyt. Onneksi meillä oli maasturi autona ja kuljettajana Melinan kapteeni Ilkka, joka osasi taitavasti valita ajoreitit kiertäen isot kivet ja sadeveden tekemät kuopat. Seuraavina päivinä pyykit vietiin pesulaan, pankkikoneesta sai paikallisia rahoja (French Polynesian Frangeja ), postista ostettiin uusi simkortti puhelimeen koska Soneran yhteys ei täällä toiminut. Kun vielä haettiin dieseliä huoltoasemalta kanistereilla niin alamme olla valmiita suuntaamaan Tuamotu-atollien kautta Tahitin suuntaan. Parin viikon päästä ollaan perillä Tahitilla.