29.2. – 4.3. San Blasin saaristossa

Pari päivää viihdyttiin Waisaladupin kupeessa nauttien maisemista ja puhtaasta sinisestä vedestä jossa oli mukava uida ja sukeltaa. Paikkaa voisi sanoa vaikka ruuhkaiseksi, niin paljon siellä oli muitakin veneitä.
Sitten vaihdettiin paikkaa kymmenisen mailia itään ja vähän pohjoiseenkin. Aivan San Blas saariston pohjoisreunalla on Hollandes-ryhmä pieniä saaria ja riuttoja ja suojaisia ankkurointipaikkoja. Olimme yön sen itäpäässä (9ast 34min N, 78ast 40min W). Tuntui uskomattomalta katsella, että riutan takana näkyivät Caribianmeren ainakin kolmemetriset aallot ja turvallisella puolella niitä ei tuntunut ollenkaan. Tiettyyn aikaan päivästä tosin näimme kuinka virtaus toi isohkon pyörivän aallon kohtaan, missä oli vedenalainen riutta.
Tämä on ihan paratiisi. Löysimme hyviä snorklauspaikkoja, joissa näimme monen värisiä kaloja, koralleja ja kasveja. Veneitä ei täällä ollut ruuhkaksi asti. Tapasimme muutamia naapuriveneilijöitä, jotka ovat viettäneet vuosikausia ison osan vuodesta täällä San Blasissa.
Seuraavana päivänä siirryttiin Hollandes-ryhmän läntisimmän saaren kupeeseen muutaman mailin matka. Saaren etelä- ja länsipuolella ei ollut hankalia riuttoja tai muita esteitä. Siksi tästä oli hyvä lähteä heti aamuhämärissä seuraavalle purjehdukselle kohti länttä. Siitä tulikin pitkä ja mukava purjehdus. Tuulet olivat sopivia ja sopivansuuntaisia, niin että matka joutui. Aalto oli aika korkea, mutta onneksi samalla pitkä, eikä se tuntunut epämukavalta. Saatiin pari pienehköä kalaakin, mikä tietysti hiukan hidasti matkantekoa. Ennen pimeän tuloa saavuttiin Portobelon lahteen (9ast 33,5min N, 79ast 40min W) ankkuriin. Tätä lahtea on Columbus aikoinaan pitänyt niin kauniina, että on antanut sille nimeksi Puerto Bello. Paljon veneitä on täälläkin ankkurissa.