21.7. - 7.8.2013 Indonesiaan

Lauantaina 20.7, kun lopulta saatiin kaivatut varaosat, käytiin tullissa ja lähdettiin kohti Indonesian Kupangia.  Pari ensimmäistä päivää moottoroitiin, mutta sitten saatiin tuulta ja hyvällä vauhdilla isohkojen maininkien ja virtausten kuljettamina ja keikuttamina saavuttiin Kupangin edustalle ankkuriin (10. 09,5 S  123.34,5E)  keskiviikkoaamuna.  Virrat tietysti vaihtelivat matkalla myötäisestä vastaiseen vuoroveden mukaan ja välillä veivät venettä melkein kylki edellä eteenpäin.

Pian soitti agentti Napa VHF:llä. Hänen kanssaan oli etukäteen käyty kirjeenvaihtoa ja sovittu että hän hoitaisi meidän tulli- ja muut viralliset sisään kirjaukset. Nuo asiat saattavat täällä viedä useita päiviä, jos itse yrittää hoitaa kaiken. Napa on ystävällinen ja avulias mies. Kun dingillä ajoimme rantaan, oli siellä odottamassa paikallinen perhe, jotka auttoivat veneen vetämisessä ja kantamisessa riittävän kauas ja vahtivat sitä, kun olimme kaupungilla. Perheen pojat olivat reippaita ja vahvoja.  Isän suoritusta ihmettelimme eniten. Hänellä ei ollut toista jalkaa ollenkaan ja silti hän kantoi yhdellä jalalla ja kainalosauvalla siinä kuin muutkin.  Mielellään tälle perheelle maksoi pikku summan heidän avustaan.

Kupangin kaupunki on vilkas ja meluisa.   Mopoja liikkuu valtavasti  ja  lisäksi liikenteessä on autoja ja pikkubusseja, joista ”sisäänheittäjät” tarjoavat kyytiä jalankulkijoille. Rakennukset ovat suurimmaksi osaksi aika huonokuntoisia, mutta rakennus- ja kunnostustöitä oli näkyvissä. Rukouskutsut kuuluivat minareeteista usein. Oli ramadan aika mutta ei sitä kaupungilla huomannut.Turisteja ei paljon näkynyt, ja pitkänmatkan veneitäkin oli ankkurissa meidän lisäksi vain kaksi.

Kovin montaa päivää emme jaksaneet täällä olla. Passit saatiin takaisin jo torstaina, mutta muita papereita piti odottaa lauantaihin asti, kun Harbour Master oli vielä perjantaina sitä mieltä, että keli oli liian kova, eikä antanut meille lähtölupaa. Outoa sinänsä, kun meidän ja sääennusteiden mukaan säässä ei ollut mitään vikaa.

Lauantaina saatiin lupa ja haettiin viralliset paperit Napalta rannasta ja lähdettiin kahden vuorokauden matkalle kohti Floresin saaren länsipuolella olevaa Rincan saarta (08.54,9S  119.55E), joka on osa Komodon luonnonpuistoa.  Täällä piti olla useampia poijuja, mutta me löysimme vain yhden ja kiinnityimme heti siihen.  Etsimme hyviä snorklauspaikkoja, mutta emme oikein hyviä löytäneet. Osasyynä olivat varmaan kovat tuulen puuskat ja virtaukset, jotka tekivät uimisesta haastavampaa.

Oli mukava katsella kuinka hiekkarannalla kipitti apinoita  ja käveli noin kaksi metrisiä liskoja. Nämä liskot ovat Komodon Dragoneja, joiden suojelualueella nyt olemme.

Siirryimme parempaan snorklauspaikkaan Komodon saarelle, Loh Liangiin (08.36,37S 119.31,49E).  Täälläkin piti olla poijuja, mutta niitä ei näkynyt. Sen sijaan tuli heti kolme veneellistä paikallisia poikia ohjaamaan meidät sopivaan ankkuripaikkaan ja sitten he kauppasivat matkamuistoja mm. puusta tehtyjä Komodon Dragonejä, joita muutama sitten  ostettiinkin.  Ankkurin pito oli hyvä, mutta virtaukset pyörittivät venettä moneen eri suuntaan. Ihan veneen vieressä oli hyvä snorklausalue, jossa paljon erilaisia kaloja ja kauniita, värikkäitä koralleja.

Matkalla huomasimme, että kartat eivät aina pidä paikkaansa. Meidän Navionicsin karttojen mukaan ajettiin välillä yli saarien, kun näköhavainto sanoi, että vedessä ollaan. Aika pelottava havainto. Tarkkana pitää olla ja pimeän aikana uskaltaa ajaa vain isoja vesiä.

Päätimme lähteä kohti Lombokin saarta, mutta pysähdyimme kuitenkin vielä yöpymään Komodon saaren pohjoispäässä olevaan pieneen lahteen, jossa ei ketään muita ollut, siis paratiisilahteen. Kun illalla huomasimme, että uimaporras oli unohtunut veteen, näimme paratiisin käärmeen. Noin puolitoista metrinen tummanruskea käärme oli noussut uimatasolle ilmeisesti portaita pitkin. Olisi varmaan kiemurrellut vaikka mihin asti, ellei Manu olisi hätistellyt sen takaisin veteen. Käärmeen myrkyllisyydestä ei ole tietoa, mutta kammottavalta sen näkeminen tuntui.

Parin vuorokauden vaihtelevakelisen purjehduksen jälkeen saavuttiin Lombokin saarelle Medana Bayn Marinaan (08.21,75S 116.07,72E). Me olemme ainoa vierasvene tällä hetkellä, mutta selvästi tänne odotetaan isoa joukkoa Sai Indonesia Rallyyn osallistuvia veneitä. Ravintola on täydessä valmiudessa ja henkilökunta on oikein avuliasta. Iso Suomen lippu oli laitettu ovipieleen valmiiksi kun ensi kertaa menimme käymään ravintolaan joka samalla toimii marinan toimistona.

Vene keikkuu kovasti maininkien ansiosta, mutta lahti on muuten hyvin suojaisa.

Kävimme koko päivän saarikierroksella. Meillä oli onni saada oppaaksi nuori mies Aly, joka oli paljon toiminut oppaana, osasi englantia ja oli suoritanut yliopistossa matkailualan tutkinnon. Hän hoiti työnsä hyvin ja miellyttävästi samoin kuin myös hänen autonkuljettajansa.

Kävimme Monkey Forestissa syöttämässä kesyjä ja viisaan tuntuisia apinoita. Opas sanoi, että ne eivät pelkää turisteja, mutta osaavat jostain syystä mennä karkuun paikallisia.

Kävimme myös perinteisessä indonesialaisessa kylässä ja saimme kokeilla kankaankudontaa perinteisillä kangaspuilla. Kävimme suurella temppelialueella, jonka erikoisuus oli mm. se, että siellä oli edustettuna eri uskontokuntia sulassa sovussa.

Aly kertoi meille paljon Lombokin asukkaista ja erikoisesti heidän uskonnoistaan. Täällä on muslimeja, hinduja, budhalaisia ja myös kristittyjä. Opas ja kuljettaja olivat hartaita muslimeja ja kävivät myös kierroksemme aikana välillä rukoilemassa sillä aikaa kun me tutustuimme asioihin paikallisten oppaiden johdolla. He eivät syöneet koko päivänä ennen kuin kello 6 illalla, koska on Ramadan aika.

Me saimme hyvän yleiskuvan Lombokin saaren asukkaista, liikenteestä, rakennuksista ja myös isosta kaupungista Mataramista. Liikennettä oli paljon ja se oli meluisaa. Ei olisi ollut ihan helppoa itse ajaa täällä vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja lähes ilman tienviittoja.

Seuraavana päivänä kävimme vielä lähikylässä tutustumassa valtavan suureen, ahtaaseen ja pölyiseen toriin ja aika vaatimattomaan ”supermarkettiin”. Nyt matkattiin hevoskyydillä. Neljän kilometrin matkasta maksettiin 20 000 rupiaa eli noin 2 euroa. Hevoset kärryineen ja kuljettajineen näyttävät olevan  yleisin joukkokuljetusmuoto ainakin lyhyillä matkoilla. Näin kuljetetaan lapsia kouluun ja äitejä torille ja kauppoihin ja turisteja mihin vain (turistihinnoilla tietysti). Emme tosin nähneet tällä matkalla ketään muita turisteja.

Medana Baystä lähdettiin aamulla ennen viittä ja suunnattiin kohti Balin Marinaa (08.44,46S 115.12,80E). Purjehdus oli vauhdikas ja miellyttävä. Tuulet ja virtaukset olivat suosiollisia eikä aallokkoa paljon ollut. Nautimme miellyttävästä olotilasta.

Viivymme täällä noin viikon verran ja sitten lähdetään noin viiden päivän matkalle kohti Christmas Islandia.