Balin
Marinassa (08.44,46S 115.12,80E) oli vastassa tuttua väkeä. Muutamaa päivää
aikaisemmin olivat tulleet Melina ja norjalainen Frida. Mitään suurempaa
korjattavaa ei veneessä tällä kertaa ollut. Täällä meidän pitää tehdä tarkastukset ja bunkraukset Intian
Valtameren ylitystä varten. Puhdas vesi ostettiin 20 l vaihtopulloissa. Diesel
tuli pienellä tankkilaivalla, josta kaikki muutkin veneet kävivät täyttämässä
säiliönsä. Indonesian diesel on epäilyttävän likaista, mutta sitä joutui nyt ottamaan ensin kanistereihin ja sitten kun se on
laskeutunut niin suodattimien kautta tankkiin.
Bali on tosi
turistikohde, liikenne on ruuhkaista ja meluista. Valtavat beach alueet ja
ravintoloita sen mukaan. Kävimme yhdellä rannalla syömässä, siellä oli n. 50
kalaravintolaa vierekkäin ja niiden pöydät olivat levittäytyneet hiekalle
ainakin kilometrin matkalle. Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. KIertoajelulla
saimme huomata kuinka mielettömän runsasta täällä on kivipatsaiden ja
kaikenlaisten puutöinen tuotanto. Tienvarsilla oli esillä erilaisia kivitöitä
kymmenien kilometrien matkalla. Temppeleitä myös löytyy varmaankin
tuhansittain.
Indonesiassa
voi helpohkosti tuntea itsensä miljonääriksi. Kun yksi euro on noin 13 000
rupiaa, niin sataa euroa vastaava summa lompakossa on jo yli miljoona rupiaa.
Kun nyt tehtiin isoja ruokaostoksia, niin kauppalasku oli useita miljoonia.
Useiden ruokien hinnat olivat meille pieniä, mutta monille paikallisille kovin
suuria.
Torstaiaamuna
meitä lähti neljä venettä kohti Christmas Islandia. Meidän lisäksi norjalainen
Frida, hollantilainen Boomerang ja suomalainen Melina. Alkumatka oli yhtä
hulinaa. Rannan lähellä hurjasteli kaikenlaisia huvivehkeitä. Moottoriveneet ajelivat
kovaa ristiin rastiin ja vetivät turisteja perässään ja ilmassa monennäköisten patjojen
ja varjojen varassa. Niitä oli niin
paljon että piti olla tarkkana ja seurata myös tätä hömppäliikennettä.
Pian
päästiin siitä eroon. Neljän veneen
ryhmä hajaantui pikku hiljaa ja parin päivän päästä ei nähty enää ketään muita.
Radioilla ja sähköposteilla pidettiin yhteyksiä. Tuulen suunta pysyi aika lailla samana koko
matkan, mutta voimakkuus vaihteli. Vene keikkui aika paljon. Alkumatkasta Verden
nopeus oli aika pieni.
Sunnuntai-iltana
löytyi oikean suuruinen ja suuntainen tuulen ja virran yhdistelmä,
joka toi meitä reipasta vauhtia kohti Joulusaarta. Maanantaina 19. päivänä eli neljän
päivämatkan jälkeen ajettiin Flying Fish Coveen (10. 25,7S
105. 40,2E) ja pudotettiin ankkuri. Saman tien ajettiin rantaan ja
hoidettiin ystävällisten viranomaisten kanssa tulli-, immigration-, ja
garanteenimuodollisuudet. Kukaan ei tullut veneeseen käymään. Tuoreruokiakaan
ei viety pois, kun lupasimme olla viemättä niitä maihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti