17.5. – 31.5.
Australiaan
Perjantaina kiersimme lenkin vuokra-autolla Uuden
Caledonian maaseudulla.
Näimme upeita punaisenkirjavia vuoristomaisemia ja kauniita, matalia rantoja. Teiden kunto vaihteli tosi paljon. Isoimpien kolojen yli tai ohi oli ajettava tosi varovaisesti ja hiljaa. Tienviittoja kaipasimme lisää risteyksiin, kaikin ajoin emme olleet ihan kartalla. Ohitimme myös ison näköisen öljynjalostamon. Oli mukava saada edes jonkinlainen kuva tämän maan maaseudustakin.
Viikonlopun
aikana alkoi etenkin Kapteenia taas jo menottaa eteenpäin. Säätiedotuksia
tutkittiin innokkaasti ja todettiin, että vaikka ne eivät ihan parhaat
mahdolliset olleet, niin Noumean vierailu jäisi kuitenkin lyhyeksi.
Tiistaina lähdettiin kohti Australian Cairnsia, vaikka
ennusteessa vieläkin oli aluksi monta päivää tyyntä ja loppumatkalla korkea
maininki ja isohko tuuli. Ja juuri sellainen siitä matkasta tuli. Tiistaista perjantaihin ajettiin suurimmaksi
osaksi moottorilla, tosin purjeilla auttaen. Keskiviikkona aamuvarhain tapahtui
mukavaa. Saatiin nostettua veneeseen 66 cm pitkä tonnikala. Sitä sitten syötiin
kolmatta päivää.
Torstaina
vähän säikähdettiin, kun suihkukone ylitti meidät matalalla. Hetken päästä
VHF:stä kuultiin sen olevan Ranskan
armeijan kone. Uusi Seelanti on Ranskan territoriota ja suihkari teki
valvontaa. Kysyi veneen nimeä ja muita tietoja. Kuuluvuus oli aika huono, mutta
saatiin vaan asiat selväksi.
Lauantaina
kaikki muuttui. Tuuli kasvoi ja samanaikaisesti oltiin sitten jo 2,5 metrin
mainingin keikutuksessa. Ja sitä samaa jatkui sitten koko loppumatkan. Tuuli
vaihteli suurimman osan aikaa 9- 15 m/s, puuskissa välillä parikymmentä.
Maininki nousi isoimmillaan 4 metriin.
Viimeiseen
iltaan ja yöhön osui hankalin keli.
Tuulen suunta muuttui myötäiseksi ja ja jouduttiin tekemään jiippejä
että saatiin purjeet vetämään. Yöllä tultiin riutan ”portista” (Crafton
Passage) läpi, mutta tuuli eikä
aaltokaan ei silti hellittänyt, ja sade teki elämän aika epämukavaksi.
Kaiken tuon
jälkeen tuntui upealta aamulla päästä Marlin Marinaan (16.56,1S 145.46,9E), laituriin kiinni ja levätä pois matkalla
kertynyt univaje ja antaa lihasten rentoutua kunnolla. Veneen keikkuessa
kun joutui tietysti jännittämään kaikkia
lihaksia. Purjehtijalla pitäisi olla
kova kunto! Cairnsissa tulemme olemaan ainakin viikon verran ja sitten jatkamme
matkaa pohjoiseen.
Mukava lukea kuulumisia, ja hienoja kuvia taas. Siitä tunasta olisi ollut kiva saada myös kuva. Paljonko tuollaisella 66cm tonnikalalla on painoa..?
VastaaPoista