S/Y VERDE: 11.6. - 25.6 Cairnsista Torstaisaarelle

Oli mukava lähteä taas merelle Cairnsin satamasta, vaikka alkumatkasta tuulet olivatkin turhan pieniä. Täällä Great Barrier Reefin suojassa saaret ovat suurimmaksi osaksi aika pieniä ja matalia, eikä niistä ole paljon tuulensuojaksi. Useimpien ympärillä on kuitenkin isompi riutta-alue, joka estää aaltojen tulon ankkuripaikalle. Sopivia ankkurointipaikkoja ei kovin tiheässä ole, joten purjehdusmatkat venyvät aika pitkiksi. Emme halunneet ajaa yön yli täällä riutta-alueella, missä usein vielä liikkui kalastusaluksia pimeän aikana.Teimme useamman kerran niin, että lähdimme jo aamuyöstä liikkeelle ja olimme sitten ennen pimeää perillä seuraavassa ankkurissa. Perille ajo pimeässä uudessa paikassa kun ei ole oikein turvallista.

Olisi muuten ollut tosi vaikea löytää turvallisia yöpymispaikkoja, mutta onneksi meillä on hyvä kirja: Cruising Coral Coast, joka antaa hyvää ja luotettavaa tietoa tästä ja monesta muustakin asiasta, kuten esimerkiksi Kapteeni Cookista, jonka seikkailut tuntuvat liittyvän moneen saareen ja niemeen tällä rannikolla.

Ensimmäinen yö vietettiin Low Islets saariryhmän takana. Nimensä mukaisesti nämä saaret olivat kovin matalia ja niitten antama ”suoja” ei tuntunut luotettavalta. Matkan edistyessä opittiin uskomaan, että riittää kun ankkuri pitää ja ympärillä on riittävästi tilaa.

Manu ja Rainbow Runner 114 cm

Seuraavana päivänä käytiin Cooktownissa (15.28S 145.14E), alkumatkan ainoassa kaupungissa hakemassa dieseliä. Sataman polttoainelaiturilla ei ollut ketään ja kukaan ei oikein tiennyt mitään. Tilasimme taxin, nostimme tyhjät kanisterimme sen tavaratilaan ja kävimme huoltoasemalta hakemassa niihin sisältöä. Emme jääneet kaupunkiin yöksi vaan ajeltiin vielä muutaman mailin päässä olevaan Cape Bedfordin lahteen ja oltiin siellä yötä.

Yksi mukavimpia paikkoja tällä matkalla oli LIzard Island (14.40S 145.27E). Se on saanut nimensä siitä, että ainoat Kapteeni Cookin siellä näkemät maaeläimet ovat olleet liskoja. Mekin näimme luonnossa parimetrisen liskon, kun kiipesimme Cooks Lookoutille (358m). Sieltä tuo kuuluisa merimies on katsellut ja yrittänyt löytää tuosta uloimmasta riuttaketjusta reittiä ulos. Onneksi meillä on tänä päivänä paremmat kartat kuin silloin.

Mukava mieli Lizard Islannista meille jäi myös siksi, että löysimme ihan veneen läheltä hyviä ja värikkäitä snorklauspaikkoja joissa oli paljon erilaisia kaloja.

Juhannusta vietimme tänä vuonna suositun tuntuisessa Margaret Bayssä (11.58S 143.12E). Siellä oli kymmenkunta venettä yhtä aikaa. Useimmissa muissa yöpymispaikoissa olemme olleet yksin tai kaksin jonkin toisen veneen kanssa. Täällä tapasimme taas myös Melinan.

Viimeiset kaksi yötä Australian itärannikolla oltiin Escape Riverillä (10.58S 142.41E). Tässä isossa joessa on helmifarmi, jonka edustaja toivotti meidät VHF:n kautta tervetulleeksi joelle ja antoi samalla ohjeita ajamiseen. Niiden avulla tiesimme miten kiertää helmien kasvatus alueet ja löysimme hyvän ankkuripaikan. Täällä myös selkeästi sanottiin: ”Älkää menkö uimaan, joessa on krokotiilejä”.

Aamulla matalan veden aikaan, kello seitsemältä lähdettiin taas pohjoista kohti. Vuorovesi oli nyt nousemassa ja sen virtaukset ja melkoiset tuulet auttoivat meidät 10 solmun vauhtia läpi Albany Passagen, noin 400 metriä leveän solan mantereen ja Albany saaren välissä. Matkan ajoitus oli mennyt täydellisesti ja selvisimme oikein hyvin ja ongelmitta tuulten, aaltojen ja virtausten yhteisvaikutuksesta.

Vuorovesivirran aiheuttamia kuohuja Albany Passagen suulla

Jatkoimme vielä matkaa ja pudotimme iltapäivällä ankkurin Horn Islannin viereen (10.35,7S 142.14,5E ). Tässä paikassa on niin kovia virtauksia, että lokipyörä pyörii ja maileja kertyy lisää ankkurissakin.

Aamulla lähdimme tutustumaan vastapäiseen Thursday Islandiin, jonne lossi vei meidät nopeasti. Nämä saaret ovat Australiaa, mutta samalla jo Torresin Salmen eteläreunaa.

TÄSSÄ KUVIA, JOTKA KUULUVAT EDELLISEEN BLOGIIN:

Ensin muutamia Kurandan "Korkean paikan leiriltä"