Oli mukava
lähteä taas merelle Cairnsin satamasta, vaikka alkumatkasta tuulet olivatkin
turhan pieniä. Täällä Great Barrier Reefin suojassa saaret ovat suurimmaksi
osaksi aika pieniä ja matalia, eikä niistä ole paljon tuulensuojaksi. Useimpien
ympärillä on kuitenkin isompi riutta-alue, joka estää aaltojen tulon
ankkuripaikalle. Sopivia ankkurointipaikkoja ei kovin tiheässä ole, joten
purjehdusmatkat venyvät aika pitkiksi. Emme
halunneet ajaa yön yli täällä riutta-alueella, missä usein vielä liikkui
kalastusaluksia pimeän aikana.Teimme useamman kerran niin, että lähdimme jo
aamuyöstä liikkeelle ja olimme sitten ennen pimeää perillä seuraavassa
ankkurissa. Perille ajo pimeässä uudessa paikassa kun ei ole oikein
turvallista.
Olisi muuten
ollut tosi vaikea löytää turvallisia yöpymispaikkoja, mutta onneksi meillä on
hyvä kirja: Cruising Coral Coast, joka antaa hyvää ja luotettavaa tietoa tästä
ja monesta muustakin asiasta, kuten esimerkiksi Kapteeni Cookista, jonka
seikkailut tuntuvat liittyvän moneen saareen ja niemeen tällä rannikolla.
Ensimmäinen
yö vietettiin Low Islets saariryhmän takana. Nimensä mukaisesti nämä saaret
olivat kovin matalia ja niitten antama ”suoja” ei tuntunut luotettavalta. Matkan
edistyessä opittiin uskomaan, että riittää kun ankkuri pitää ja ympärillä on
riittävästi tilaa.
Manu ja Rainbow Runner 114 cm
Seuraavana
päivänä käytiin Cooktownissa (15.28S
145.14E), alkumatkan ainoassa kaupungissa hakemassa dieseliä. Sataman
polttoainelaiturilla ei ollut ketään ja kukaan ei oikein tiennyt mitään.
Tilasimme taxin, nostimme tyhjät kanisterimme sen tavaratilaan ja kävimme
huoltoasemalta hakemassa niihin sisältöä.
Emme jääneet kaupunkiin yöksi vaan ajeltiin vielä muutaman mailin päässä
olevaan Cape Bedfordin lahteen ja oltiin siellä yötä.
Yksi mukavimpia
paikkoja tällä matkalla oli LIzard Island (14.40S 145.27E). Se on saanut nimensä siitä, että ainoat
Kapteeni Cookin siellä näkemät maaeläimet ovat olleet liskoja. Mekin näimme
luonnossa parimetrisen liskon, kun kiipesimme Cooks Lookoutille (358m). Sieltä
tuo kuuluisa merimies on katsellut ja yrittänyt löytää tuosta uloimmasta
riuttaketjusta reittiä ulos. Onneksi meillä on tänä päivänä paremmat kartat
kuin silloin.
Mukava mieli
Lizard Islannista meille jäi myös siksi, että löysimme ihan veneen läheltä
hyviä ja värikkäitä snorklauspaikkoja joissa oli paljon erilaisia kaloja.
Juhannusta
vietimme tänä vuonna suositun tuntuisessa Margaret Bayssä (11.58S 143.12E).
Siellä oli kymmenkunta venettä yhtä aikaa. Useimmissa muissa yöpymispaikoissa olemme
olleet yksin tai kaksin jonkin toisen veneen kanssa. Täällä tapasimme taas myös
Melinan.
Viimeiset kaksi yötä Australian itärannikolla oltiin Escape
Riverillä (10.58S 142.41E). Tässä isossa
joessa on helmifarmi, jonka edustaja toivotti meidät VHF:n kautta
tervetulleeksi joelle ja antoi samalla ohjeita ajamiseen. Niiden avulla tiesimme miten kiertää helmien
kasvatus alueet ja löysimme hyvän ankkuripaikan. Täällä myös selkeästi
sanottiin: ”Älkää menkö uimaan, joessa on krokotiilejä”.
Aamulla
matalan veden aikaan, kello seitsemältä lähdettiin taas pohjoista kohti.
Vuorovesi oli nyt nousemassa ja sen virtaukset ja melkoiset tuulet auttoivat
meidät 10 solmun vauhtia läpi Albany Passagen,
noin 400 metriä leveän solan mantereen ja Albany saaren välissä. Matkan ajoitus oli mennyt täydellisesti ja
selvisimme oikein hyvin ja ongelmitta tuulten, aaltojen ja virtausten
yhteisvaikutuksesta.
Vuorovesivirran aiheuttamia kuohuja Albany Passagen suulla
Jatkoimme
vielä matkaa ja pudotimme iltapäivällä ankkurin Horn Islannin viereen
(10.35,7S 142.14,5E ). Tässä paikassa on
niin kovia virtauksia, että lokipyörä pyörii ja maileja kertyy lisää
ankkurissakin.
Aamulla lähdimme tutustumaan vastapäiseen
Thursday Islandiin, jonne lossi vei meidät nopeasti. Nämä saaret ovat
Australiaa, mutta samalla jo Torresin Salmen eteläreunaa.
TÄSSÄ KUVIA, JOTKA KUULUVAT
EDELLISEEN BLOGIIN:
Ensin muutamia Kurandan "Korkean paikan leiriltä"
Tässä vielä pari kuvaa vierailulta Strengellin Laurin, Anskun ja Lukan kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti