perjantai 20. kesäkuuta 2014

8.6 – 20.6.2014 Azoreilta kohti Englantia

 

Faialia mereltä nähtynä
Hortan satamassa (38ast 32min N, 28ast 38min N),  Faialin saarella oli  valtavasti veneitä.  Nyt oli juuri se aika kun huviveneilijät ovat menossa Caribialta kohti Eurooppaa. Verden viereen kiinnittyi sunnuntaipäivänä suunnilleen samankokoinen vene, jossa asui mukava nuori belgialainen pariskunta ja heidän erittäin rauhallinen Kultainen noutaja  koiransa. Kuului vain pieni tömps kun koira hyppäsi laiturilta Verden kannelle päästäkseen omaan veneeseensä. Useissa muissa  paikoissa  oli jatkuvasti  neljäkin venettä kiinnitettynä vierekkäin toisiinsa. Jos siitä sitten sisimmäinen oli ensimmäisenä lähdössä pois, oli manööveri aikamoinen.

Laituriin maalattu muisto Verden käynnistä




Marinassa olimme hyvässä suojassa.  Kunnon aallonmurtajat pitivät isot aallot ulkona ja tuulet pysyivät saaren toisella puolella. Mainingit ja vuorovedet aiheuttivat kyllä aika ajoin melkoista keinuntaa ja liikehtimistä veneille.

Cafe Sportin tunnelmia

Peter Cafè Sport rantakadulla hyvin lähellä marinaa on legendaarinen purjehtijoiden kokoontumispaikka. Sieltä se löytyi se Hoskilaisten lähettämä korttikin. Tämä Cafè on perustettu jo 1900-luvun alussa, varmaan muuttanut muotoaan moneen kertaan ja on kaiketi aina ollut kovin suosittu. Me kävimme siellä usein käyttämässä hyvin toimivaa WiFiä, syömässä tai jotain juomassakin.

Yhtenä päivänä kävimme naapurisaarella Picolla norjalaisvene Fridan miehistön kanssa. Porukkaan kuului yksi norjalainen, yksi ruotsalainen ja me kaksi suomalaista. Menimme yhteysaluksella, saimme sieltä vuokra-auton ja kiersimme saarta.
Tällä vinssillä on vedetty valaita maihin
Pico on korkea tulivuorisaari ja maisemat ovat mahtavia. Huippu oli pilvessä, joten emme nähneet ihan korkeimpia kohtia.
Koska valaanpyynti on ollut aikaisemmin tärkeä elinkeino näillä saarilla, tutustuimme muutamaan sen monista valaanpyynnistä kertovista museoista ja kuulimme monia mielenkiintoisia asioita tästä varmaan raskaasta ja vaarallisesta ammatista. Viinimuseossa opimme kuinka laava on hyvä pohja viininkasvatukselle, se sitoo kosteutta ja kerää lämpöä päivisin ja luovuttaa sitä sitten yöllä pitäen viiniköynnökset lämpiminä. Valitettavasti tässä museossa ei ollut maistiaisia.

Viininviljelyä laavakiviaitojen suojassa













Teimme myös yhtenä päivänä kierroksen vuokra-autolla Faialilla ihan vaan kahdestaan. Tämä meidän ”kotisaari” on paljon pienempi kuin Pico ja on muutamassa tunnissa kierretty ympäri. Ajoimme tietä pitkin ylös ja pääsimme katsomaan jo kauan aikaa rauhallisena ollutta tulivuoren valtavaa kraateria, joka nyt jo viheriöi kauniisti.







Suomalaisveneet olivat hyvin edustettuina Hortassa. Melina,  jonka kanssa olemme  usein kulkeneet melkein samaa tahtia, ja jonka kapteeni ja crew on antanut meille moneen kertaan apua kun olemme sitä tarvinneet, asettui torstaina laituriin melkein meidän viereen ja  Meriida, jota emme ennen ole tavanneetkaan oli marinan toisessa päässä.

Sunnuntaina, 8. kesäkuuta Verde irtosi laiturista kello 7 aamulla ja suuntasi kohti Englantia ja siellä Falmouthia. Siellä ehkä viivytään muutama päivä. 
Haaveena on olla HSK:n satamassa heinä-elokuun vaihteessa, mutta sehän on tietysti vain arvio. Matkaan voi tulla isojakin muutoksia kun jäljellä on vielä  ainakin  2500  mailia. Emme ota mitään riskejä. Jos ennusteet lupaavat liian kovaa keliä, me odottelemme sen ohimenoa jossain turvallisessa paikassa.

Tällä matkalla on ollut hyvin vaihtelevia kelejä. Aluksi saimme melkein viikon verran reippaita tuulia, (max 18m/s), jotka veivät eteenpäin hyvää vauhtia. Oli aurinkoista mutta välillä myös kunnon sateita. Ei tarvinnut ajatellakaan moottorin käynnistämistä muuta kuin joskus latausta varten.
Lauantaina, 14. päivänä tuuli oli ensi kertaa niin pientä, että purjeita oli avustettava moottorilla. Se saikin sitten tehdä töitä monta päivää. Tuuli kääntyi vastaiseksi, ja puskimme sitä päin muutaman päivän myös pelkällä moottorilla.
Tässä osassa Atlanttia on ollut liikkeessä useita korkea- ja matalapaineita mutta onneksi ne kaikki ovat väistäneet pois meidän reitiltä.

Torstaina kahden aikaan iltapäivällä olimme Falmouthissa (50ast 09min N, 05ast 04min W). Täälläkin on sesongin aiheuttamaa tungosta. Etsimme ensin itse vapaata Visitors-poijua, jota ei löytynyt. Soitimme Visitors  Yacht Haveniin ja kysyimme paikkaa laiturista. Lupasivat paikan, mutta meille kelpaavaa ei löytynyt. Onneksi sitten veneemme viereen ilmestyi ”poijupoika”, joka järjesti meille poijupaikan, oli kovin ystävällinen ja antoi hyviä neuvoja.

Nyt lepäämme pois pahimmat väsyt. Sitten lähdemme Englannin rannikkoa eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti