Faialia mereltä nähtynä |
Hortan
satamassa (38ast 32min N, 28ast 38min N), Faialin saarella oli valtavasti veneitä. Nyt oli juuri se aika kun huviveneilijät ovat
menossa Caribialta kohti Eurooppaa. Verden viereen kiinnittyi sunnuntaipäivänä
suunnilleen samankokoinen vene, jossa asui mukava nuori belgialainen pariskunta
ja heidän erittäin rauhallinen Kultainen noutaja koiransa. Kuului vain pieni tömps kun koira
hyppäsi laiturilta Verden kannelle päästäkseen omaan veneeseensä. Useissa muissa
paikoissa oli jatkuvasti neljäkin venettä kiinnitettynä vierekkäin toisiinsa.
Jos siitä sitten sisimmäinen oli ensimmäisenä lähdössä pois, oli manööveri
aikamoinen.
Laituriin maalattu muisto Verden käynnistä |
Marinassa
olimme hyvässä suojassa. Kunnon
aallonmurtajat pitivät isot aallot ulkona ja tuulet pysyivät saaren toisella
puolella. Mainingit ja vuorovedet aiheuttivat kyllä aika ajoin melkoista
keinuntaa ja liikehtimistä veneille.
Cafe Sportin tunnelmia |
Peter Cafè
Sport rantakadulla hyvin lähellä marinaa on legendaarinen purjehtijoiden kokoontumispaikka.
Sieltä se löytyi se Hoskilaisten lähettämä korttikin. Tämä Cafè on perustettu
jo 1900-luvun alussa, varmaan muuttanut muotoaan moneen kertaan ja on kaiketi
aina ollut kovin suosittu. Me kävimme siellä usein käyttämässä hyvin toimivaa
WiFiä, syömässä tai jotain juomassakin.
Yhtenä päivänä
kävimme naapurisaarella Picolla norjalaisvene Fridan miehistön kanssa.
Porukkaan kuului yksi norjalainen, yksi ruotsalainen ja me kaksi suomalaista.
Menimme yhteysaluksella, saimme sieltä vuokra-auton ja kiersimme saarta.
Tällä vinssillä on vedetty valaita maihin |
Pico on korkea
tulivuorisaari ja maisemat ovat mahtavia. Huippu oli pilvessä, joten emme
nähneet ihan korkeimpia kohtia.
Koska
valaanpyynti on ollut aikaisemmin tärkeä elinkeino näillä saarilla, tutustuimme
muutamaan sen monista valaanpyynnistä kertovista museoista ja kuulimme monia
mielenkiintoisia asioita tästä varmaan raskaasta ja vaarallisesta ammatista. Viinimuseossa
opimme kuinka laava on hyvä pohja viininkasvatukselle, se sitoo kosteutta ja
kerää lämpöä päivisin ja luovuttaa sitä sitten yöllä pitäen viiniköynnökset
lämpiminä. Valitettavasti tässä museossa ei ollut maistiaisia.
Viininviljelyä laavakiviaitojen suojassa |
Teimme myös
yhtenä päivänä kierroksen vuokra-autolla Faialilla ihan vaan kahdestaan. Tämä
meidän ”kotisaari” on paljon pienempi kuin Pico ja on muutamassa tunnissa
kierretty ympäri. Ajoimme tietä pitkin ylös ja pääsimme katsomaan jo kauan
aikaa rauhallisena ollutta tulivuoren valtavaa kraateria, joka nyt jo viheriöi
kauniisti.
Suomalaisveneet
olivat hyvin edustettuina Hortassa. Melina, jonka kanssa olemme usein kulkeneet melkein samaa tahtia, ja
jonka kapteeni ja crew on antanut meille moneen kertaan apua kun olemme sitä
tarvinneet, asettui torstaina laituriin melkein meidän viereen ja Meriida, jota emme ennen ole tavanneetkaan oli
marinan toisessa päässä.
Sunnuntaina, 8.
kesäkuuta Verde irtosi laiturista kello 7 aamulla ja suuntasi kohti Englantia
ja siellä Falmouthia. Siellä ehkä viivytään muutama päivä.
Haaveena on olla HSK:n
satamassa heinä-elokuun vaihteessa, mutta sehän on tietysti vain arvio. Matkaan
voi tulla isojakin muutoksia kun jäljellä on vielä ainakin
2500 mailia. Emme ota mitään
riskejä. Jos ennusteet lupaavat liian kovaa keliä, me odottelemme sen ohimenoa
jossain turvallisessa paikassa.
Tällä matkalla
on ollut hyvin vaihtelevia kelejä. Aluksi saimme melkein viikon verran
reippaita tuulia, (max 18m/s), jotka veivät eteenpäin hyvää vauhtia. Oli
aurinkoista mutta välillä myös kunnon sateita. Ei tarvinnut ajatellakaan
moottorin käynnistämistä muuta kuin joskus latausta varten.
Lauantaina,
14. päivänä tuuli oli ensi kertaa niin pientä, että purjeita oli avustettava moottorilla.
Se saikin sitten tehdä töitä monta päivää. Tuuli kääntyi vastaiseksi, ja
puskimme sitä päin muutaman päivän myös pelkällä moottorilla.
Tässä osassa
Atlanttia on ollut liikkeessä useita korkea- ja matalapaineita mutta onneksi ne
kaikki ovat väistäneet pois meidän reitiltä.
Torstaina
kahden aikaan iltapäivällä olimme Falmouthissa (50ast 09min N, 05ast 04min W).
Täälläkin on sesongin aiheuttamaa tungosta. Etsimme ensin itse vapaata Visitors-poijua,
jota ei löytynyt. Soitimme Visitors
Yacht Haveniin ja kysyimme paikkaa laiturista. Lupasivat paikan, mutta meille
kelpaavaa ei löytynyt. Onneksi sitten veneemme viereen ilmestyi ”poijupoika”,
joka järjesti meille poijupaikan, oli kovin ystävällinen ja antoi hyviä
neuvoja.
Nyt lepäämme
pois pahimmat väsyt. Sitten lähdemme Englannin rannikkoa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti