Matkaan lähdettiin
sunnuntaina 1. päivänä puoli yhdentoista aikaan. Matka alkoi hyvin. Ihan
ensimmäisenä päivänä Manu sai 90 cm Dorado-kalan. Siitä riitti ruokaa
muutamaksi päiväksi.
Tuuli
vaihteli alkumatkasta 8 – 14 metriä sekunnissa. Se oli ihan sopivaa ja vei venettä
eteenpäin. Aalto oli 2,5 – 3m ja se jaksoi meitä keikutella turhankin
paljon. Elimistön piti taas tottua liikkeeseen.
Muutamana
yönä tuuli oli suurimmillaan 15 m/s. Eihän se vielä kauhean kova ollut, mutta
miksihän veneen pitää keikkua kovimmin juuri yöllä ja muutaman aallon lyödä
veneen ylitsekin. Kaikki luukut pidettiin kiinni eikä yhtään aaltoa päästetä
veneen sisään eikä niistä aalloista sen kummempaa vaaraa ollut. Muutamana yönä
on ollut näkyvissä kirkas tähtitaivas ja siinä hienosti erottuva linnunrata.
Torstaista
eteenpäin tuuli pieneni ja nostettiin isopurjekin kokonaan. Hankalaa on se,
että kun tuuli on pieni ja aalto isohko niin purjeet alkaa paukkua ja se ei ole
purjeille hyvä eikä myöskään mukavaa kuunneltavaa. Niitä säätämällä päästään
eroon noista äänistä. Lauantain
vastaisena yönä tuuli käänsi suuntaa ja meni niin pieneksi että pantiin
moottori käyntiin ja se kävikin sitten sunnuntaiaamuun asti.
Päivisin on
ollut lämmintä. Oikeastaan tukalan kuumaa ainakin sitloorassa istuessa, kun
aurinko paistaa täysillä. Perätuhdolla istuessa tuuli viilentää parhaiten. Yöllä
on viileämpää, välillä pitää oikein käyttää lakanaa peittona.
Puuhaa
täällä riittää. Tärkeintä on tietysti purjehdus, purjeitten säätö ja reitin
suunnittelu ja tarkistus. Aikaa vievät myös kahvinkeitot, ruoanlaitot ja
tiskaukset, etenkin kun astiat seilaavat pitkin pöytää ja joskus lattiaakin jos
ei niistä aina pidä kiinni tai ymmärrä asettaa riittävän turvalliseen paikkaan.
Olemme myös yhteydessä noin kymmenkuntaan muuhun veneeseen pari kertaa päivässä
SSB-radiolla toimivan Nettiradion kautta. Kuulemme muitten sijainteja ja
sääolosuhteita ja annamme myös omamme. Vaikka useat veneet lähtivät lähes yhtä
aikaa, ryhmä hajaantui nopeasti, emmekä ole nähneet yhtään venettä moneen
päivään. Tärkeää on myös nukkua päivällä
pois yön valvonnoista syntyviä univajeita. Valvomme yöllä vuorotellen noin
kaksi tuntia kerrallaan, Manu joskus enemmänkin, kun jaksaa paremmin.
Aina pitää
tutkia asioita eteenpäin. Kun nyt on aikaa, etsimme tietoja Etelä-Afrikastakin
kaikista saatavilla olevista lähteistä.
Internetiin emme saa yhteyttä täällä keskellä merta.
Kelin
kannalta koko matka oli aika samanlaista. Loppumatkasta tosin tuulen voimakkuus
ja aallon korkeus vaihtelivat ripeään tahtiin. Oli pakko seurata olosuhteita
jatkuvasti ja tehdä säätöjä. Matka meni mukavasti ja ehkä helpommin kuin olimme ennakoineet.
Keskiviikkona
18. päivä saavuimme Mauritiukselle Port Louisin satamaan (20.09S 57.29E). Tullipaikan löytäminen vei hetken,
mutta itse muodollisuudet eivät olleet hankalia. Siirryimme aivan vieressä
olevaan Caudan Waterfrnt Marinaan
turvallisesti Melinan kylkeen kiinni.
Aika reipas
oli maisemanvaihdos Cocos Keelingin asumattoman palmusaaren kupeesta tämän
suurkaupungin ytimeen. Ranta-alue eli WaterFront on täynnä komeaa ja kallista
hotellia ja muuta turistirakennusta.
Meillä on nyt todella kaunis, upea, turvallisen tuntuinen ja siisti
ympäristö.
Jonkun
päivän päästä lähdetään taas eteenpäin parin päivän matkalle kohti Reunionin
saarta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti