Kun iltapäivällä ajettiin jollalla rantaan, kuului iloisia huutoja ja pari pikkupoikaa juoksi vastaan ja veti meidän kanssa veneen rantahiekalle. Vähän matkan päässä oli aikuisiakin istumassa matolla maassa niin kuin täällä tapana on ja meidät kutsuttiin mukaan. Annoimme kyläpäällikölle pussillisen kavaa ja hän toivotti meidät tervetulleeksi ensin omalla kielellään ja sitten englanniksi ja antoi luvan tutustua kylään. Pari poikaa lähti oppaiksi ja toinen heistä ohjasi meitä kädestä kiinni pitäen ympäri kylää. Kovin alkeellisia ja pieniä olivat tämän kylän asumukset. Mattojen päällä siellä istuttiin ja nukuttiin niin sisällä kuin pihallakin. Ihmiset olivat kovin ystävällisiä ja lämminhenkisiä ja koko kylässä vallitsi mukava tunnelma.
Myöhemmin tapasimme Tonyn, australialaisen miehen, joka oli purjehtinut maailman meriä vuosikausia, kiertänyt Kap Hornin ja jopa yksin purjehtinut maapallon ympäri nonstoppina. Hän oli vuokrannut tästä kylästä kolme taloa, asuu yhdessä niistä ja vieraille on kaksi taloa. Kaikkien matkojen jälkeen hän on ihastunut juuri tähän kylään. Hän keräsi tarvikkeita ja rahaakin kylän väelle ja etenkin koululle, mutta ei vain antanut niitä, vaan opetti heitä tekemään töitä ja järjestelemään asioitaan.
Seuraavana aamuna pääsimme seuraamaan koulun viikon avausseremoniaa. Mukana olivat Tony ja myös yhden Uuden Seelannin veneen miehistö ja kolme Australian rouvaa, jotka olivat Tonyn vieraina. Tony ja lapset näyttivät viihtyvän oikein hyvin yhdessä. Ohjelmassa oli ensin lyhyt hartaushetki luokassa, jossa tuolit oli vain meille vieraille, oppilaat ja opettajat istuivat matolla.
Sitten aussirouvat esittelivät tuomisensa, koko matkalaukullisen kaikkea mahdollista mitä koulussa ehkä voidaan käyttää. Meidän kynät ja piirustuspaperit näyttivät kovin vaatimattomilta, mutta siinä oli kaikki mitä meillä oli enää jäljellä.
Sitten mentiin pihalle ja oppilaat järjestäytyivät hienosti jonoihin. Nyt oppilaat nostivat Fidzin lipun ja lauloivat kansallislaulun. Tony ehdotti, että laulettaisiin muutkin kansallislaulut. Melkein iski paniikki päälle. Kun oli kuultu Uuden Seelannin laulu, kuulin pyydettävän Suomen vastaavaa. Ei siinä muu auttanut kuin rohkaista mielensä ja esittää soolona Maamme-laulun ensimmäinen säkeistö. Sen enempää en halunnut yleisöä kiusata. Sen jälkeen oli vielä vuorossa Australian laulu.
Koulussa oli luokat 1 – 6 ja oppilaita parisataa. Yli puolet lapsista oli muista kylistä ja asui viikot koulun asuntolassa, jota opettajat valvoivat kukin vuorollaan. Oppilaat olivat kovin eläväisiä, mutta kuitenkin kurinalaisia. Oli oikein mukava seurata koulun ja kylän elämää vähän aikaa.
Parin päivän vierailun jälkeen purjehdimme oikein hyvässä tuulessa takaisin itään päin ja asetuttiin Vuda Point Marinaan (17.40,9S 177.23,2E).
Mahtavia kuvia! Todella mukava postaus. =)
VastaaPoistap.s Itsellä kans takana ensimmäinen "lämpimien vesien seiluu", kun olin Kroatiassa viikon seilailemassa.. Huippukivaa puuhaa kyllä!
-Junnu-