24.9. – 5.10. Fidzillä

24.9. – 5.10.  Fidzillä

Suvalta lähdettiin kiertämään Viti Levun saarta myötäpäivään. Pienen päivämatkan jälkeen pysähdyttiin  Beqan saaressa olevaan Vagan lahteen. Emme edes käyneet maissa vaan lähdimme aamulla eteenpäin ja purjehdimme mukavasti Cuvu Harbouriin, jossa oli elämää edellisen lahden edestäkin. Rannalla oli useita isoja hotelleja ja kaikenmoista vesihärveliä liikkui vesillä. Täälläkin viihdyttiin vain yksi yö.

Seuraavaksi löydettiinkin sitten tosi mukava paikka. Kartoissa sen nimi on Likuri Island, mutta nykyään sitä sanotaan  Robinson Crusoe Islandiksi. Saarella on tosi ystävällinen henkilökunta, joka toivottaa myös purjeveneilijät tervetulleiksi.  Pääasiassa he viihdyttävät saarella asuvia turisteja ja lähihotelleista veneillä tuotuja turistiryhmiä. Me ”yachties”, kuten he meitä nimittävät, saamme osallistua kaikkiin järjestettyihin ohjelmiin ja vielä ilman eri korvausta.  Me ostimme itsellemme tullessamme Robinson Crusoe Islandin ikuisjäsenyyden yhdellä paikallisella dollarilla eli puolella eurolla, että saamme nauttia näistä kaikista eduista. Ruoka on erittäin hyvää ja edullista. Täällä viihdymme varmasti useampia päiviä.  Onneksi kuulimme tästä paikasta Suvassa eräältä hollantilaiselta purjehtijalta, jonka nimi on valitettavasti unohtunut.

Ohjelmissa olemme nähneet   taas tansseja, mm. taidokasta tulitanssia. Joinain päivinä  puhelias ja hauska alkuasukas opetti kuinka kookospähkinä halkaistaan. Olemme osallistuneet myös Kava-seremoniaan.  Siinä istutaan ringissä maton päällä ja juodaan kupista paikallista juomaa, Kavaa (joka ei ole alkoholia) juhlallisin ja täsmällisin kuvioin jokaiselle vuorollaan tarjoiltuna.

Sama henkilökunta,  joka osallistuu tansseihin ja tarjoiluihin saattaa muuttua alkuasukkaiksi, jotka hyökkäävät turisteja tuovan veneen kimppuun.  Fidzillä on vielä parisataa vuotta sitten harjoitettu ihmissyöntiä. Onneksi sitä ei enää tapahdu kuin leikisti.

Samassa paikassa meidän kanssa oli kaksi venettä Uudesta Seelannista, Sea Dove ja Tuscado-Junction.  Tutustuimme taas nopeasti ja saimme paljon hyvää tietoa heidän maastaan ja myös Fidziltä, joka tuntuu olevan uusiseelantilaisille talvipurjehduspaikka vähän niin kuin meille Ahvenanmaan saaristo kesäisin.

Jalkapohjat ovat tottuneet jo mukavasti maastossa kävelyyn. Emme ole paljon käyttäneet täällä kenkiä edes illallisella, mutta eipä täällä kenkiä näy paljon muillakaan. Sitten tapahtui onnettomuus.  Richard ja Joan olivat lähdössä illan pimeässä jollallaan veneelleen Sea Dovelle, kun Joan astui rauskun (stringray)  päälle, joka iski pyrstöllään hänen jalkapöytäänsä.  Isku oli kovin kivulias ja jalka oli turvoksissa vielä muutaman päivän päästä. Sen jälkeen me käytimme ainakin pimeän aikana crokseja ja tömistimme ja läiskytimme ennen veteen astumista.

Seuraavaksi purjehdittiin lyhyt matka Malololailai-saarella olevaan Muscet Cove Marinaan (17.46,7S  177.10,6E).

Tämäkin on upea paikka, mutta aivan erilainen kuin edellinen.

Alueella on laituri ja Yachtclubin tilat ja myös pieni ja kallis kauppa, uima-allas, kaikenlaisia pieniä vesikulkuneuvoja tarjolla,  vuokrattavia huviloita,  golfkenttä ja pieni lentokenttä.  Tämä taitaa olla tyypillinen Fidziläinen lomanviettokeskus.

Tullessamme oli kova tuuli, poijupaikat olivat täynnä ja ankkuripaikoilla oli aika huono pito. Olimme tyytyväisiä kun saimme viimeisen vapaan laituripaikan.  Muutaman kymmenen metrin päässä veneestä  on lähin baari ja grillauspaikka, joka on kaikkien veneilijöiden ja mökkiasukkaiden kohtauspaikka iltaisin. Kaupasta voi käydä ostamassa grillipaketin ja lautaset saa baaritiskiltä. Ei tarvitse edes tiskata itse.  Kovin avoimien ja puheliaitten uusiseelantilaisten ja australialaisten kanssa pääsee grillatessa helposti juttusiin. Saimme myös kutsun uusi seelantilaiseen kotiin, kun saavumme sinne.

 Monet pysähtyvät ohi kulkiessaan Verden kohdalle ja katsovat lippua ja Helsinki-tekstiä ja arvailevat mistä olemme.