Ensimmäiset vuorokaudet matkasta olivat leppoisia. Tuuli oli sopivan pientä, eli 7-10 m/s. Maininki keikutteli venettä ja kuumaa oli päivällä noin 30 astetta. Tuuliperäsin oli ohjaamassa, hoiti hyvin hommansa ja säästi sähköä.
Kun päästiin maaliskuulle, myötätuuli kääntyi sivulle ja pikkuhiljaa etutuuleksi ja samalla voimistui.
Sunnuntai-iltana puolenyön aikaan ylitettiin päiväntasaaja ja pidettiin pienet juhlat. Nyt ollaan taas pohjoisella pallonpuoliskolla.
Manu sai melkein kaksimetrisen Marlinin eli miekkakalan. Se oli uhkean näköinen jo vedessä, iso "miekka" näkyvissä. Nostokoukku kiinni ja kala veneeseen, mutta silloin kun nostimme sitä ylös, kala virkistyi yllättäen ihan mahdottomasti ja riuhtoi siiman poikki, hyppäsi ylöspäin ja pääsi nostokoukustakin irti ja lähti omille teilleen. Harmittihan se, mutta jälkikäteen tuumasimme että hyvä näin. Mitähän kaikkea tuo kala olisi rikkonut, jos olisimme saaneet sen kannelle asti?
Maanantaina alkoikin sitten "sadekausi". Taivaalle kertyi pilviä ja monet niistä toivat mukanaan squellin. Ja se tarkoittaa sitä, että alkoi sataa, tuuli kasvoi reippaasti ja saattoi muuttaa suuntaakin. Näitä piti koko ajan seurata ja välillä pienentää ja välillä taas suurentaa purjeita. Kovin suuria purjeita emme kyllä käyttäneetkään. Ja koska maininki oli aika iso, keikuimme taas turhan paljon. Tätä keliä jatkui monta päivää.
Lähtiessä oli suunnitelmissa vierailla French Guianassa, Kouroun kaupungissa ( 5ast 8min N, 52ast 38min W), mutta päätimmekin jatkaa matkaa saman tien Trinidadiin. Sieltä pitäisi löytyä firmoja, jotka osaavat korjata rikiin tulleen vian niin, että se varmasti taas kestää. Olemme perillä Trinissä ehkä viikon päästä eli maaliskuun puolivälin tienoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti