3.10. – 17.10. Kohti Afrikkaa

Torstaiaamuna klo 6 tuli tullimies käymään ja sen jälkeen olimme vapaat lähtemään  Reunionilta. Kävimme kuitenkin vielä sataman  mukavassa ja ystävällisessä pikku baarissa, johon meidät oli oikein kutsuttu aamukahville. Siellä olimme käyttäneet myös wifiyhteyttä.

Saaren suojassa ajettiin  muutama tunti moottorilla, mutta sitten löytyi tuuli moneksi päiväksi. Tätä väliä Reunionilta Etelä-Afrikkaan sanotaan erittäin hankalaksi sekavien tuulien ja aaltojen vuoksi. Haimme tietoa säästä ja siihen liittyvistä asioista mahdollisimman paljon jo ennen matkaa. Pyysimme ja saimme myös apua Lauri Strengelliltä Australiasta. Hän on lähettänyt päivittäin tietoa tuulista, virtauksista, matala- ja korkeapaineista ja muista matkaamme vaikuttavista asioista, joita hän on  tutkinut Internetistä. Meillähän tuota yhteyttä ei merellä ole. Tuulet ja aallot ovat olleet matkan ensimmäisessä puolikkaassa aika kohtuullisia.

Vaikein ja ajoitukseltaan tarkin paikka on aivan Afrikan rannikon tuntumassa, jossa etelästä usein tuleva kylmä rintama ja sen mukana tuleva voimakas tuuli kohtaa pohjoisesta tulevan  voimakkaan  Agulhas virran. Kahden vastakkaisen voiman osuessa yhteen meri menee sekavaksi ja saattaa nousta jopa kymmenen metriä korkeita aaltoja, jotka ovat pienille veneille vaarallisia. Kun etelästä tai lounaasta tuleva tuuli nousee (usein äkillisesti), tälle alueelle ei pidä mennä.

Kaikki sääolosuhteet muuttuvat täällä kovin nopeasti. Aallon tai mainingin korkeus muuttuu joskus monta kertaa päivässä ja sama koskee myös tuulien voimakkuuksia ja suuntia.

Muutama päivä ja yö meni aika kovissa tuulissa, maksimi oli 19 m/s. Veneen ohi ja yli lentävät aallot pysyivät kyllä Verden ulkopuolella, mutta sitloorassa ei useinkaan pysynyt kuivana Me pienensimme purjeet välillä melkein postimerkeiksi ja vauhti hiipui 3 – 4 solmuun. Meillä ei ollut kiirettä, koska sopivaa sääikkunaa ei ollut näkyvissä..

Alkoi jo menottaa pian Afrikan mantereelle, vaihdoimme ahkerasti postia Laurin kanssa ja kuuntelimme ja osallistuimme paikalliseen PeriPeri Radio Nettiin SSB:llä ja saimme hyödyllistä tietoa ja ohjeita.

Maanantai 14.10 ja tiistai 15.10 tuntuivat hyviltä ja turvallisilta kelin puolesta. Hankalia etelä- eikä lounaistuulia ei ollut luvassa ja seuraava voimakas myräkkä tulisi vasta tiistaina iltapäivällä. Moottori pantiin käyntiin ja nopeus säädettiin niin että ollaan maanantai-iltana Agulhas virran reunassa.

Ylityksestä tulikin yllättävän helppo. Tuuli,  aalto ja vielä virtakin olivat koko illan ja yön hyvin pieniä ja melkein ainoaksi työksi jäi muiden laivojen tarkkailu. Me olimme löytäneet erittäin hyvän sääikkunan. Olimme perillä Richard Bayn satamassa aamulla kello puoli kahdeksan. Oli tosi mukava kiinnittyä laituriin 11 päivän purjehduksen jälkeen. Ennustettu kova tuuli alkoi puolenpäivän aikaan.

Nyt olemme AFRIKASSA!

Sitten alkoi taas odotus: Maahantuloviranomainen kävi samana päivänä ja  tullia  saimme odottaa seuraavaan päivään. Kun terveyshenkilöä ei vielä kolmantenakaan päivänä näkynyt, saimme lopulta luvan siirtyä Zululand Yacht Clubille vastaanottolaiturista, jossa olimme odotelleet. Nyt voi Afrikkaan tutustuminen alkaa.

Eräs paikallinen sanoi, että kaiken tämän odottelun ja vastaavan voi selittää yhdellä sanalla, joka on Afrikka!