21.3 – 29.4.2013 Vielä Uudessa Seelannissa

Riverside Drive Marina ja sen telakka on hyvä paikka olla sekä veneen että miehistön kannalta. Henkilökunta on ystävällistä ja auttavaista ja ihan telakan alueelta löytyy ammattitaitoista apua moniin korjaustöihin. Tänne on myös helppo tilata vaikka netin kautta varaosia.

 

Manu käsitteli pohjan itse  ja potkurikin sai oman maalinsa ulkopuolisen urakoitsijan toimesta. Täällä on havaittu, että potkuriin kasvaa vahva kerros kotiloita aivan pienessä ajassa ja silloin kulku hidastuu selvästi. Rikin tarkastajakin kävi, mutta ei suostunut nousemaan mastoon, kun vene oli kuivilla, eli se tarkastus tehdään myöhemmin satamassa.  Veneen vahaustöissä olimme molemmat mukana ja teimme sitä aina kun muilta töiltä ehti. Moottoriin tehtiin perushuolto, uusittiin impelleri, vaihdettiin jäähdytysletku ynnä muuta pientä. Autopilotin korjaukseen, ssb radion korjaukseen sekä gps ongelmiin saimme ammattimiehen apua, joskaan ei vielä saatu niitä täysin kuntoon täällä telakalla, koska piti tilata uusia osia ja vaihtaa hapettuneita kaapeleita. Matkaa kaupunkiin telakalta oli pari kilometriä, mutta sielläkin käytiin aina silloin tällöin ainakin ruokavarastoja täydentämässä ja tarvikkeita hankkimassa

 

Pääsiäisen yli oltiin telakalla. Pyhät kuluivat työn merkeissä.  Pyhien jälkeen siirryttiin taas veteen ja ajettiin pieni matka Town Basinin marinaan, joka olikin jo tuttu paikka. Täälläkin on oikein hyvä olla, suuri osa veneistä on pallonkiertäjiä ja mukana on myös paikallisia, jotka asuvat veneessä. Rikitarkastaja  kävi tarkastamassa vielä maston ja totesi, että kaikki on kunnossa, kun ensin vaihdettiin etustaagin yläpäähän sokka joka oli vioittunut. Sähkömies joutui käymään vielä useamman kerran kun aina löytyi vielä joku huono liitin joka täytyi vaihtaa. Uskomattoman paljon pientä korjattavaa, putsattavaa ja pestävää löytyi työlistalle ja aina kun lista lyheni, niin löytyi uusia vikoja.

Pari viikkoa jatkettiin töiden merkeissä, mutta sitten vuokrattiin auto ja lähdettiin reilun viikon kierrokselle. Alle saimme vanhan Toyota Camryn joka oli kyllä hyvässä kunnossa, mutta siinä oli naarmuja ja kolhuja. Vuokraaja sanoi, ettei haittaa jos tulee jotain lisää ja sehän sopi meille. Ei kun matkaan ja totuttelemaan taas vasemman puoleiseen liikenteeseen. Aluksi ajoimme Aucklandiin tapaamaan vanhoja tuttuja jotka tapasimme ensi kerran Robinson Crusoe saarella. Peter ja Debbie asuivat Whangaparaoan asuntoalueella, joka oli kapea niemi, maasto oli vaihteleva, hienoja taloja ja puutarhoja ja josta oli aivan mahtavia maisemia Hauraki Gulfin lahteen. Pitkän kiertoajelun jälkeen ja Yacht klubilla käynnin jälkeen vietimme rattoisan illan.

 

Aamulla jatkoimme matkaa läpi Aucklandin, tiesimme kyllä, että on ruuhka-aika, mutta kyllä se vähän kuitenkin yllätti, kun moottoritielläkin mentiin toista tuntia kävelyvauhtia. Maaseudulla liikenne oli rauhallista ja jäi aikaa ihailla mahtavia maisemia. Sää muuttui vähitellen sateiseksi ja tuuliseksi. Kun saavuimme Taurangan keskustaan, tuuli oli jo myrskylukemissa ja vesi tuli aivan vaakaan.  Siinä jäi kaupunkikävelyt tekemättä. Aamullakin vielä sateli ja niin päätimme lähteä ajelemaan kohti Rotoruaa. Tämä  alue on vulkaanista aluetta jossa maan kuori tuntuu olevan hyvin ohut. Rikin haju tuntuu kaikkialla ja siellä näkyy runsaasti höyryäviä lähteitä joista kuuma vesi pulppuaa. Jokivesikin oli suorastaan kuumaa. Ajoimme ensin Wai-O-Taupun Termal Wonderlandiin. Siellä oli hyvä kävelyreitti, jossa oli höyryäviä kraatereita, kuumia lähteitä ja rikin hajua. Tämä oli suomalaiselle aivan uudenlainen ympäristö ja mahtava kokemus. Rotoruassa viihdyimme kaksi päivää, sillä ihasteltavaa riitti.

 

Palasimme vielä Taurangaan, kun sääkin kirkastui. Matkalla kävimme mielenkiintoisessa Kiwi Centerissä eli hedelmätarhassa. Alueelle järjestetään kiertoajeluja, ja kuinka ollakaan me satuimme olemaan ainoat osallistujat ja siten saimme aivan privaatti palvelun. Opaskin oli niin innoissaan työstään, että puolen tunnin ajelusta tuli tunnin mittainen. Siellä oli uskomattoman paljon sellaisia hedelmäpuita joita Suomessa ei ole kuultu olevankaan. Kiwi on Uuden Seelannin päävientituotteita ja näitä tarhoja oli teiden varsilla kymmenien kilometrien matkalla. Kiwi oli kypsymässä ja sen poiminta alkaa huhtikuulla. Hedelmät poimitaan raakoina ja poimijoita kerääntyy kaikkialta maailmasta. Työvoiman tarve on suuri ja opas kertoi, että kenellekään uusiseelantilaisille ei makseta työttömyyskorvauksia poiminta-ajalta, että saataisiin väki töihin tarhaan. Kiertoajelun aikana opas keräsi meille muovikassillinen eksoottisia hedelmiä ja näin käynnistä jäi hyvä maku suuhun.

 

Taurangan vieressä on Maorien pyhä Manganui vuori. Saimme motellihuoneiston aivan vuoren juurelta. Tämä alue on varsinainen turistikohde. Harrastus mahdollisuuksia löytyy kaikille. Me lähdimme vaeltamaan Manganui vuoren huipulle. Kävelijöitä ja juoksijoita riitti aivan tungokseen asti.

 

Taurangassa meillä oli ilo käydä Murrayn ja Barbaran kotona, jotka tapasimme aikanaan Fidzillä. Heidän talonsa oli vuoren rinteessä, alempana avautui meri ja taustalla kohosi Manganui vuori. Illalla kävimme heidän Yacht Clubillaan syömässä ja tutustumassa heidän toimintaansa, viereisessä pöydässä ruokaili Emirates veneen miehistö.

Sunnuntaina palasimme Whangareihin veneelle, jossa työt odottivat. Nyt aloitimme reittisuunnittelun ja tutustumisen uusiin matkakohteisiin, sekä viranomaismääräyksiin. Viisumianomus Australiaan kävi kätevästi netissä, Indonesiaan myös anomus lähti liitteineen netissä, mutta sinne piti hankkia agentti hoitamaan asiat valmiiksi. Reittisuunnitelma on sellainen, että ensin purjehditaan Uuteen Caledoniaan sieltä Australian Cairnsiin ja coralliriuttojen suojassa pohjoiseen ja Torresin salmesta suuntaamme Darwiniin. Darwinista mennään Indonesian Kupangiin ja Balin kautta Cristmas saarelle ja sitten on vuorossa Cocos Keeling, Rodriques, Mauritius, Reunion ja Etelä-Afrikan Durban jonne aikataulun mukaan tullaan lokakuun lopussa ja Cape Towniin joulukuun alkupuolella. Samaa reittiä on lähdössä myös Melina, norjalainen Frida ja muutama muukin vene. 

 

Viime viikonloppuna on ollut monenlaista ohjelmaa joka päivälle. Taidokkaita sirkusesityksiä veneen mastossa esitti ranskalaisveneen pariskunta niin lähellä meitä, että saimme seurata sitä omasta veneestä. Lauantai-iltana olimme sataman toimistossa työskentelevän, ruotsissa asuneen Sharronin kotona BBQ:lla, jonne oli kutsuttu muutamia venekuntia. Oli mukava jutella muiden pohjoismaisten kanssa. Taisi joukossa olla joku sveitsiläinen ja hollantilainenkin.

 

                                  Melinan Elina ja Ilkka ja heidän keskellään emäntämme Sharron

Huomenna tiistaina, kun ensin on saatu malaria lääkkeet, me siirrymme Marsden Coveen, joka on uloskirjaussatama. Sitten kun sää on kohdallaan lähdemme sieltä kohti Uutta Caledoniaa. Matka kestää noin 8 päivää.