Yacht Club de Tahitilla oli paljon veneitä, koska viikonloppuna oli tulossa kisaveneitä. Saatiin kuitenkin paikka poijusta ja vielä yhdeksi päiväksi laiturista. Marina on hyvin varustettu. Siellä on siistit suihkut, pesukoneet, ravintola rannassa ja huoltoasema kahvioineen. Täällä toimii sama langaton verkko kuin Marquesasilla (Hotspot-WGD), kunhan vain muistaa ostaa riittävän usein kortteja sitä varten. Kortin sisältämä 11 tuntia tuntuu kuluvan kovin nopeasti. On riemastuttavaa pitkästä aikaa pystyä lukemaan ja kirjoittamaan sähköposteja.
Tahitin pääkaupunki Papeete on marinasta noin viiden kilometrin päässä. Siellä käytiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla näännytettiin itsemme kävelemällä kuumuudessa koko matka. Toisella retkellä jo pysäytettiin reippaasti bussi ja kysyttiin meneekö se Papeeteen. Osuimme oikeaan kulkuneuvoon ja kuljettajakin oli vielä niin ystävällinen, että neuvoi meitä paluumatkan osalta ihan kysymättä.
Kaupunki itse oli pettymys meille. Olimme odottaneet edes vähän piirteitä vanhasta, perinteisestä Polynesiasta, mutta tämä olisi voinut olla mikä tahansa suurkaupunki suurine autoineen ja liikenneruuhkineen. Myyntikojut ja torit olivat tosin pullollaan kukallisia tahitiaiheisia kankaita ja niistä tehtyjä paitoja, mekkoja ja liinoja.
Sisään kirjautuminen saarelle oli helppoa. Tai oikeastaan piti kyllä ensin etsimällä etsiä ja kysymällä kysyä Harbour Masters Office eli satamamestarin toimisto, joka oli juuri vaihtanut paikkaa. Mutta sitten kaikki olikin sujuvaa. Näytettiin passit ja venetodistus ja kerrottiin veneen paikka. Satamamestari kehotti lähettämään tiedon Tahitilta lähdöstä muutamaa päivää aikaisemmin sähköpostilla hänelle ja lupasi lähettää todistuksen ulos-clearauksesta paluupostissa. Ja niin tapahtui.
Koko Tahiti oli paljon uudenaikaisempi kuin olimme odottaneet. Viivyimme viikon verran samassa paikassa ja josta osa ajasta kului veneen siivoukseen ja kunnostukseen.
Maanantaina 4.6. lähdimme moottoroiden kohti parinkymmenen mailin päässä olevaa Moorean saarta. Pian tuuli nousi ja saatiin pitkästä aikaa oikein purjehduksen makua. Tuuli kasvoi 12 – 16 m/s etuviistosta ja aalto ylitti 2m. Riemua kesti jonkin aikaa, kunnes tultiin saaren suojaan ja tuuli ja aalto pienenivät täysin.
Saavuimme Moorealle ja ankkuroimme Oponohu lahdelle suojaisaan paikkaan (17 29 S, 149 51 W), seitsemän muun veneen seuraksi. Paikka oli aivan hiekkarannan edessä, johon oli hyvä rantautua jollalla ja kauppakin löytyi aivan läheltä. Rannassa on hyvin siisti puisto piknikpöytineen. Sitä näyttävät myös paikalliset asukkaat käyttävän paljon.
Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kiersimme sillä koko saaren. Saari on niin pieni että rantaviivaa kulkevan tien olisi kulkenut hyvin parissa tunnissa, mutta me käytimme siihen koko päivän. Monenlaisia kauppoja oli siellä täällä, mutta ei niin paljon kuin Tahitilla. Esimerkiksi helmikauppoja on täälläkin paljon. Kävimme myös ylhäällä vuorella olevalla näköalapaikalla, josta oli huikeat maisemat mm. Opunohu Bayhin ja myös viereiseen Cook Bayhin.
Paikallinen Hilton-hotelli on rakennettu meren päälle. Riutan sisäpuolella majat ovat suojassa aalloilta.
Uiminen ja snorklaus ovat taas harrastuksiamme. Veneen alla voi nähdä hyvin usein rauskuja ja napoleonkaloja ihan vain kannelta katsomallakin.
Ainakin lahdissa on usein savuista, koska tapana on, että jätteet hävitetään polttamalla. Kiireellä suljetaan välillä luukkuja, ettei venekin täyttyisi savusta. Joka päivä nousee savua jostakin päin.
Yacht Club de Tahitilla oli paljon veneitä, koska viikonloppuna oli tulossa kisaveneitä. Saatiin kuitenkin paikka poijusta ja vielä yhdeksi päiväksi laiturista. Marina on hyvin varustettu. Siellä on siistit suihkut, pesukoneet, ravintola rannassa ja huoltoasema kahvioineen. Täällä toimii sama langaton verkko kuin Marquesasilla (Hotspot-WGD), kunhan vain muistaa ostaa riittävän usein kortteja sitä varten. Kortin sisältämä 11 tuntia tuntuu kuluvan kovin nopeasti. On riemastuttavaa pitkästä aikaa pystyä lukemaan ja kirjoittamaan sähköposteja.
Tahitin pääkaupunki Papeete on marinasta noin viiden kilometrin päässä. Siellä käytiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla näännytettiin itsemme kävelemällä kuumuudessa koko matka. Toisella retkellä jo pysäytettiin reippaasti bussi ja kysyttiin meneekö se Papeeteen. Osuimme oikeaan kulkuneuvoon ja kuljettajakin oli vielä niin ystävällinen, että neuvoi meitä paluumatkan osalta ihan kysymättä.
Kaupunki itse oli pettymys meille. Olimme odottaneet edes vähän piirteitä vanhasta, perinteisestä Polynesiasta, mutta tämä olisi voinut olla mikä tahansa suurkaupunki suurine autoineen ja liikenneruuhkineen. Myyntikojut ja torit olivat tosin pullollaan kukallisia tahitiaiheisia kankaita ja niistä tehtyjä paitoja, mekkoja ja liinoja.
Sisään kirjautuminen saarelle oli helppoa. Tai oikeastaan piti kyllä ensin etsimällä etsiä ja kysymällä kysyä Harbour Masters Office eli satamamestarin toimisto, joka oli juuri vaihtanut paikkaa. Mutta sitten kaikki olikin sujuvaa. Näytettiin passit ja venetodistus ja kerrottiin veneen paikka. Satamamestari kehotti lähettämään tiedon Tahitilta lähdöstä muutamaa päivää aikaisemmin sähköpostilla hänelle ja lupasi lähettää todistuksen ulos-clearauksesta paluupostissa. Ja niin tapahtui.
Koko Tahiti oli paljon uudenaikaisempi kuin olimme odottaneet. Viivyimme viikon verran samassa paikassa ja josta osa ajasta kului veneen siivoukseen ja kunnostukseen.
Maanantaina 4.6. lähdimme moottoroiden kohti parinkymmenen mailin päässä olevaa Moorean saarta. Pian tuuli nousi ja saatiin pitkästä aikaa oikein purjehduksen makua. Tuuli kasvoi 12 – 16 m/s etuviistosta ja aalto ylitti 2m. Riemua kesti jonkin aikaa, kunnes tultiin saaren suojaan ja tuuli ja aalto pienenivät täysin.
Saavuimme Moorealle ja ankkuroimme Oponohu lahdelle suojaisaan paikkaan (17 29 S, 149 51 W), seitsemän muun veneen seuraksi. Paikka oli aivan hiekkarannan edessä, johon oli hyvä rantautua jollalla ja kauppakin löytyi aivan läheltä. Rannassa on hyvin siisti puisto piknikpöytineen. Sitä näyttävät myös paikalliset asukkaat käyttävän paljon.
Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kiersimme sillä koko saaren. Saari on niin pieni että rantaviivaa kulkevan tien olisi kulkenut hyvin parissa tunnissa, mutta me käytimme siihen koko päivän. Monenlaisia kauppoja oli siellä täällä, mutta ei niin paljon kuin Tahitilla. Esimerkiksi helmikauppoja on täälläkin paljon. Kävimme myös ylhäällä vuorella olevalla näköalapaikalla, josta oli huikeat maisemat mm. Opunohu Bayhin ja myös viereiseen Cook Bayhin.
Paikallinen Hilton-hotelli on rakennettu meren päälle. Riutan sisäpuolella majat ovat suojassa aalloilta.
Uiminen ja snorklaus ovat taas harrastuksiamme. Veneen alla voi nähdä hyvin usein rauskuja ja napoleonkaloja ihan vain kannelta katsomallakin.
Ainakin lahdissa on usein savuista, koska tapana on, että jätteet hävitetään polttamalla. Kiireellä suljetaan välillä luukkuja, ettei venekin täyttyisi savusta. Joka päivä nousee savua jostakin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti