lauantai 30. kesäkuuta 2012

22.6. - 30.6. Bora-Boralla




Juhannuksenviettoon päätettiin mennä Bora-Boralle. Aamulla kun lähdettiin, niin sopivasti iltapäivällä oltiin perillä tällä kauneudestaan kuuluisalla saarella, jota kutsutaan myös Pacificin helmeksi. Asetuttiin poijuun uudelleen rakennetun Bora-Bora Yacht Clubin edustalle (16.29S, 151.46W).  Vanha, kuuluisa klubi on tuhoutunut vuosia sitten myrskyssä ja uudet omistajat rakentavat uutta osittain vanhan pohjalta.  Paljon on vielä tehtävää, ennen kuin  kaikki on valmista, mutta perusasiat toimivat ja henkilökunta on iloista, ystävällistä ja palvelualtista. Kävimme juhannusaattoiltana syömässä Melinan väen kanssa. Ruoka oli erinomaista, mutta ei ihan halvinta.
Saaressa on jylhän näköisiä vuoria ja sitä ympäröi suuri laguuni, jonka vedessä vilisee kalastus- ja turistiveneitä ja vesiskoottereita ym. 
Me tutustuimme alueeseen ensin taas polkupyörillä kiertäen rantoja pitkin kulkevan tien, 32 km. Koko matkalla oli vain yksi mäki.
”Pääkaupunkiin” Vaitapeen on Jahtiklubilta parisen kilometriä matkaa ja sinne kävellessä on hyvä katsella saaren asukkaitten taloja ja elämää.  Tämä ei ole kaikkein siistein näkemistämme saarista.
Täällä on meneillään suuri juhlatapahtuma, Hieva. Olimme yhtenä iltana katsomassa siihen liittyvää tanssiesitystä tai oikeastaan kilpailua. Valtavan suuri ryhmä nuoria ihmisiä, lapsia ja mukana aikuisiakin esiintyivät hiekkakentällä. Käsittääkseni kaikki olivat amatöörejä ja esitys taidokas. Siinä oli mukana vanhempaa ja uudempaa polynesialaista tanssia. Minä ainakin nautin sen katselusta kovasti.
Perjantaina lähdimme snorklausmatkalle. Meidät haettiin jahtiklubilta ja saimme nauttia oikein privaattimatkasta, muita kun ei ollut sattunut ilmoittautumaan mukaan. Veneeseen olisi mahtunut varmaan ainakin toistakymmentä asiakasta mukavan ja hauskapuheisen kuljettajaoppaan lisäksi. Meidät vietiin ensin tutustumaan Coral Gardens nimiseen paikkaan. Pohjassa oli tosiaan ikään kuin puutarha koralleista ja lisäksi aivan valtavasti erilaisia, pienehköjä kaloja, jotka aivan parveilivat meidän ympärillä. Sitten oli vuorossa isojen rauskujen kanssa uiminen. Nekin tottuivat meihin pian ja antoivat koskea itseään ja lopulta puskivat itseään meitä vasten. Tässä kohdassa oli alle metrin syvyistä ja sileä hiekkapohja.  Kolmanteen paikkaan ajettiin riutan ulkopuolelle ja siellä saatiin koko retken hienoin kokemus. Saimme uida haitten kanssa. Ensin näkyi allamme, monen metrin syvyydessä pienempiä haita, mutta pikkuhiljaa lähemmäs tuli isompia, jotka uivat joskus aivan kosketusetäisyydellä. Opas oli kyllä sanonut ennen veteen menoa, että hait pitävät erikoisesti suomalaisten lihasta, koska se tuoksuu lohelle. Nämä hait olivat kuitenkin ikään kuin kesyjä tai ainakin hyvin syöneitä, eivätkä olleet meille vaarallisia. Kyllä näistä kokemuksista kannatti maksaakin.  Emme olisi näin hienoja paikkoja itse löytäneetkään.
Ostimme muutama päivä sitten uuden kameran, AEE SD19, joka on vesitiivis 60 metriin asti ja aika edullinen. Tämän blogin kalakuvatkin ovat siis ihan itse otettuja.


tiistai 19. kesäkuuta 2012

13.6. - 20.6. Huahine Huilla ja Raiatealla



Keskiviikkona viiden tienoissa lähdettiin kohti Huahine Huin saarta. Matkaa oli vajaa sata mailia, joten ajettiiin yön yli ja oltiin torstaina puolelta päivin perillä Faren kylän ulkopuolella (16.43 S, 151.02 W).
Kylä on aika pieni, mutta siellä on hyvä marketti, joka meille veneilijöille on aina tärkeä. On myös auto- ja pyörävuokraamoja, muutama hiljaisen tuntuinen ravintola ja pikku putiikkeja. Perjantaina oli toripäivä ja tarjolla mm. runsaasti hedelmiä. Huahinen saari tuntuu tähänastisista Tahitin lähisaarista vähiten turismin pilaamalta.
Me kiinnityimme poijuun, koska pohjassa oli korallia ja ankkuri ei tuntunut siinä kovin hyvin pitävän. Lauantain vuokrattiin polkupyörät ja kierrettiin niillä saarta. Matkan varrella ajoimme erään kylän läpi jossa oli meneillään kaikkien Huahinen kylien väliset kilpailut, joissa lajeja oli valtavasti. Oli petankkia, lentopalloa, melontaa ja juurestenkasvatusta ym.  Juureksien kokoa oikein punnittiin ja suurimmat kai palkittiin. Mukavaa kun pitävät tällä tavalla yllä kotiseutuhenkeä.
Sunnuntaina kylä oli kovin hiljainen. Ainoa tapahtuma oli yhteysaluksen käynti.
Maanantaiaamuna suunnattiin keula kohti Raiatean saarta. Taas tuli tehtyä lyhyt ja leppoisa purjehdus. Iltapäivällä oltiin  jo ankkurissa Uturoan marinan ulkopuolella (16.43S, 151.27W).
Paikka on aika tuulinen ja yö oli levoton. Onneksi ankkuri tuntuu pitävän. Tässä emme varmaankaan montaa päivää viihdy.  Pakollisia töitä taas riittää. Vesikone teki lakon ja tarvitsee huoltoa, kenties myös varaosia.  Vessanpyttykin lopetti toiminnan ja pumppuun pitää vaihtaa tiivisteitä.
Pian jatketaan taas matkaa Bora Boralle.
Hauskaa Juhannusta kaikille t. Manu ja Tarja

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

29.5. – 13.6. Tahitilla ja Moorealla

Yacht Club de Tahitilla oli paljon veneitä, koska viikonloppuna oli tulossa kisaveneitä. Saatiin kuitenkin paikka poijusta ja vielä yhdeksi päiväksi laiturista. Marina on hyvin varustettu. Siellä on siistit suihkut, pesukoneet, ravintola rannassa ja huoltoasema kahvioineen. Täällä toimii sama langaton verkko kuin Marquesasilla (Hotspot-WGD), kunhan vain muistaa ostaa riittävän usein kortteja sitä varten. Kortin sisältämä 11 tuntia tuntuu kuluvan kovin nopeasti. On riemastuttavaa pitkästä aikaa pystyä lukemaan ja kirjoittamaan sähköposteja. Tahitin pääkaupunki Papeete on marinasta noin viiden kilometrin päässä. Siellä käytiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla näännytettiin itsemme kävelemällä kuumuudessa koko matka. Toisella retkellä jo pysäytettiin reippaasti bussi ja kysyttiin meneekö se Papeeteen. Osuimme oikeaan kulkuneuvoon ja kuljettajakin oli vielä niin ystävällinen, että neuvoi meitä paluumatkan osalta ihan kysymättä. Kaupunki itse oli pettymys meille. Olimme odottaneet edes vähän piirteitä vanhasta, perinteisestä Polynesiasta, mutta tämä olisi voinut olla mikä tahansa suurkaupunki suurine autoineen ja liikenneruuhkineen. Myyntikojut ja torit olivat tosin pullollaan kukallisia tahitiaiheisia kankaita ja niistä tehtyjä paitoja, mekkoja ja liinoja. Sisään kirjautuminen saarelle oli helppoa. Tai oikeastaan piti kyllä ensin etsimällä etsiä ja kysymällä kysyä Harbour Masters Office eli satamamestarin toimisto, joka oli juuri vaihtanut paikkaa. Mutta sitten kaikki olikin sujuvaa. Näytettiin passit ja venetodistus ja kerrottiin veneen paikka. Satamamestari kehotti lähettämään tiedon Tahitilta lähdöstä muutamaa päivää aikaisemmin sähköpostilla hänelle ja lupasi lähettää todistuksen ulos-clearauksesta paluupostissa. Ja niin tapahtui. Koko Tahiti oli paljon uudenaikaisempi kuin olimme odottaneet. Viivyimme viikon verran samassa paikassa ja josta osa ajasta kului veneen siivoukseen ja kunnostukseen. Maanantaina 4.6. lähdimme moottoroiden kohti parinkymmenen mailin päässä olevaa Moorean saarta. Pian tuuli nousi ja saatiin pitkästä aikaa oikein purjehduksen makua. Tuuli kasvoi 12 – 16 m/s etuviistosta ja aalto ylitti 2m. Riemua kesti jonkin aikaa, kunnes tultiin saaren suojaan ja tuuli ja aalto pienenivät täysin. Saavuimme Moorealle ja ankkuroimme Oponohu lahdelle suojaisaan paikkaan (17 29 S, 149 51 W), seitsemän muun veneen seuraksi. Paikka oli aivan hiekkarannan edessä, johon oli hyvä rantautua jollalla ja kauppakin löytyi aivan läheltä. Rannassa on hyvin siisti puisto piknikpöytineen. Sitä näyttävät myös paikalliset asukkaat käyttävän paljon. Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kiersimme sillä koko saaren. Saari on niin pieni että rantaviivaa kulkevan tien olisi kulkenut hyvin parissa tunnissa, mutta me käytimme siihen koko päivän. Monenlaisia kauppoja oli siellä täällä, mutta ei niin paljon kuin Tahitilla. Esimerkiksi helmikauppoja on täälläkin paljon. Kävimme myös ylhäällä vuorella olevalla näköalapaikalla, josta oli huikeat maisemat mm. Opunohu Bayhin ja myös viereiseen Cook Bayhin. Paikallinen Hilton-hotelli on rakennettu meren päälle. Riutan sisäpuolella majat ovat suojassa aalloilta. Uiminen ja snorklaus ovat taas harrastuksiamme. Veneen alla voi nähdä hyvin usein rauskuja ja napoleonkaloja ihan vain kannelta katsomallakin. Ainakin lahdissa on usein savuista, koska tapana on, että jätteet hävitetään polttamalla. Kiireellä suljetaan välillä luukkuja, ettei venekin täyttyisi savusta. Joka päivä nousee savua jostakin päin.