Edelleen kohti Marquesasia 14.4. - 19.4.

Tänään, torstaina sijaintimme oli klo 18.00 UTC-aikaa 06ast 30min S, 110ast 57min W, tuuli 11m/s ja meri kuoppainen. Olemme kohta puolivälissä matkaa Galapagokselta Marquesasille. Täällä merellä tapahtumia riittää. Ruoan ja välipalain laitto on normaalia päivärutiinia, mutta ruokailut on aina odotettu hetki. Usein on saatu meren antimia. Tätäkin kirjoittaessa kapteeni nosti taas komean kokoisen Doraron. Päiväohjelmaan kuuluu purjeitten säädön ja ohjauksen valvonnan lisäksi tietysti lepoja. Nyt olemme saaneet tuulia ja niiden mukana myös isompia aaltoja. Keikuttelu vähän häiritsee kaikkea puuhastelua ja lukemista. Muutosta on myös se, että aurinko lämmittää nyt enemmän pohjoisen puolen poskea, kun on tultu selvästi päiväntasaajan eteläpuolelle. Ohjauksesta meillä pääosin huolehtii Hydrovane-tuuliperäsin, joka tekee työnsä hyvin. Välillä tekee mieli ohjata ihan käsinkin, siinä näkee hyvin meren voiman ja viehätyksen ja saa samalla vähän liikuntaa. Ruokaveden tuottaa PowerSurvivor- vesikone, joka on toiminut erittäin hyvin ja tekee hyvää juomavettä. Sähköä tuottavat aurinkopaneelit ja vesigeneraattori Duogen näin myötätuuliosuuksilla. Satamissa vesigeneraattori muuttuu tuuligeneraattoriksi. Sähköä on riittänyt hyvin, eikä moottoria ole tarvinnut käyttää lataukseen ollenkaan. Valvonta on hoidettu öisin kahden tunnin vuoroissa, siten että toinen voi nukkua ja toinen torkkua. Tutka on päällä läpi vuorokauden ja hälyttää, jos näyttöön ilmestyy jotain. Viimeisten 12 päivän aikana on nähty kaksi laivaa. Tutka helpottaa valvontaa huomattavasti, koska korkeiden aaltojen takaa on joskus vaikea havaita aluksia. Yhtenä päivänä näimme kymmenien delfiinien ohittavan Verden ja samalla tekevän aivan upeita hyppyjä ja pyörähdyksiä. Päätimme, että siinä meni delfiinien sirkuskouluryhmä.

9.4. - 13.4. Kohti Marquesasin saariryhmää

Alkumatka seuraavaan kohteeseen on sujunut hitaasti, mutta muuten ihan hyvin. Aluksi ajettiin moottorilla koko päivä ja vielä yö perään, kun tuuli oli olemattoman pientä. Kun vielä oltiin Galapagos-saarten lähellä, nähtiin meressä merikilpikonnia, merileijonia ja delfiinejä ja paljon lintuja mm. pääskysiä, pelikaaneja ja erilaisia lokkeja.
Suunnitelmana meillä oli ajaa tarpeeksi etelään, vaikka koneelle että löytäisimme koillisesta puhaltavat pasaatituulet ja merivirrat, jotka veisivät meitä oikeaan suuntaan.
Tiistaipäivänä saatiin hyvää tuulta etenkin iltapäivällä, mutta yöksi se loppui kokonaan ja taas Volvo sai tehdä töitä aina torstaiaamuun asti. Nyt pitää jo tarkasti harkita, koska moottoria käyttää, ettei polttoaine lopu ennen kuin matka.
Olosuhteet ovat vaihdelleet kovasti koko ajan ja tuulet ovat olleet osin täysin erisuuntaisia kuin ennusteet ovat ilmoittaneet. Sadepilvien alla on ollut aika kovaakin tuulta, mutta muuten kovin pientä.
Viime yönä tuuli taas loppui kokonaan, mutta maininki pysyi aika suurena. Jonkin aikaa annoimme purjeitten olla ylhäällä ja kuuntelimme niitten plätkytystä, joka ei vienyt meitä mihinkään. Kun hermostuimme siihen, otimme purjeet pois ja sitten vasta kova keikutus alkoikin. Onneksi aamuyöstä virisi edes pieni tuuli, nostimme taas purjetta ja olo rauhoittui.
Tänään, perjantaina on taas menty eteenpäin mukavasti, kun olemme vihdoin löytäneet merivirrat ja hyvät tuulet. Olemme nyt kello 18.00 UTC-aikaa sijainnissa 4ast 15min S, 96ast 6min W. Olemme ajaneet 428 mailia, viimeisenä vuorokautena vain 74 mailia. Jäljellä on noin 2650 mailia. Lämpöä on ollut riittävästi, yleensä reilusti yli 30 astetta. Emme ole nähneet muita aluksia kuin yhden kalastusveneen.
Siis täällä on kaikki hyvin. Toivomme vain, että tuulia ja oikeansuuntaisia virtauksia riittää.

30.3. – 8.4. Galapagoksella

Galapagokselle tullessa on veneilijän palkattava agentti, joka hoitaa kaikkia maksu- ja muita asioita satamakapteenin suuntaan. Me palkkasimme ensimmäisen veneen kylkeen tulijan, Carloksen. Valinta ei ollut paras mahdollinen. Hän kehui osaavansa englantia, muttei osannut kuin hyvin vähän. Väärinkäsityksiä syntyi. Hän ei koskaan tullut veneelle silloin kun lupasi. Hän keräsi kyllä maksut, joita täällä veneilijälle kertyy paljon, mutta esimerkiksi luonnonpuistolippuja (jotka jokaisen on pakko maksaa) jouduimme kyselemään useaan kertaan.
Hyvin pian ankkuroinnin jälkeen tuli venettä tulivat tarkistamaan ja papereita täyttämään tullimies, satamakapteeni ja terveystarkastaja. Myöhemmin tuli mies joka suihkutti myrkkyä lattialle ja nurkkiin. Ilmeisesti se tehtiin torakoitten ja muitten tuhohyönteisten ehkäisemiseksi. Tästä suihkutuksesta saamme todistuksen joka vaaditaan monissa seuraavissakin maissa.
Seuraavina päivinä tutustuttiin kylään, jonka rantakatu on täynnä turistikauppoja, ravintoloita ja retkien järjestäjien kojuja. Vähän kauempana löytyy ihan oikeitten ihmisten kaupunki.
Kävimme kävelyllä Darwinin tutkimusasemalla. Se oli mielenkiintoinen paikka. Joka saarella täällä on kehittynyt erilainen kilpikonnakanta. Niitä pidetään yllä mm. tuomalla tutkimuskeskukseen munia haudottavaksi ja sitten usean vuoden päästä palautetaan ne takaisin omiin saariinsa. Näimme pieniä, isoja ja valtavia kilpikonnia ja lisäksi isoja iguaaneja.
Nettiä ei saatu veneeseen, mutta satamalaiturilla oli kaikille ilmainen WiFi ja lisäksi monessa kahviossa ja ravintolassa omansa.
Hauska kokemus oli seurata ihan kadun varressa olevan kalamyyntipöydän toimintaa ja ympäristöä. Kalaveneistä tuotiin kalaa, taitava mies leikkasi sitä halukkaille ostajille ja ihmisten lisäksi juttu kiinnosti kovasti merileijonia ja pelikaaneja. Ne olivat selvästi kalastajien ystäviä, eivätkä pelänneet turistejakaan. Muuallakin täällä saarilla olemme huomanneet, että eläimet eivät ole oppineet pelkäämään ihmisiä, niitähän suojellaan. Sisämaan taksikierroksella nähtiin kuinka kilpikonnat taapersivat samalla tiellä kuin autotkin ja autot tietysti väistivät konnia.
Täällä on tarjolla monenlaisia opastettuja retkiä. Osallistuimme muutamalle. Pääsimme uskomattoman lähelle erilaisia lintuja ja liskoja. Välillä kävimme snorklaamassa. Näimme hienoja, värikkäitä ja isojakin kaloja, merikilpikonnia, pelikaaneja ja rauskuja. Kävimme myös iguaanien asuinrannalla.
Yksityisautoja täällä ei näe. Kaikki tapahtuu takseilla ja kuorma-autoilla, niin ihmisten kuin tavaroittenkin kuljetukset.
Keskiviikkoaamu- ja aamupäivä kuluivat sadetta ja tuulta kuunnellessa. Ensimmäisen kerran tässä satamassa tuli oikein kunnon tuulenpuuskia ja piti vahtia ankkurin pitävyyttä. Ja pitihän se. Iltapäivällä keli rauhoittui ja lähdettiin ihan omalle retkelle Las Grietakseen. Mentiin pieni matka taksiveneellä, ohitettiin hotelleja ja hiekkabeachi ja kun jaksettiin vielä kipitellä kivistä polkua vähän matkaa, löytyi uimapaikka syvältä kiviseinämien välistä. Nämä kaikki Galapagoksen saaret ovat tulivuoriperäisiä ja tämä Las Grietaskin kuuluu vajoamaan joka kiertää koko Bahia Academican lahtea.
Maanantaina lähdetään eteenpäin kohti Marquesasin saariryhmää, joka kuuluu Ranskan Polynesiaan. Matka on aika pitkä ja voi viedä säästä riippuen montakin viikkoa.
Näyttää siltä, että emme saa taaskaan kuvia lisättyä tähän blogiin. Yritetään myöhemmin uudelleen!!!

18.3. – 29.3. Kohti Galapagosta

Maanantaina lähdettiin Panama Cityyn ostamaan kaikkea tarpeellista, venetarvikkeita ja ruokapuolta. Luulimme, että täällä olisi hyvin varustettuja veneliikkeitä, mutta pettymys oli suuri. Emme löytäneet paljon mitään niistä varusteista joita oli hankintalistalla veneeseen. Ruokatäydennys sentään sujui hyvin.
Tiistaina tankkasimme dieseliä ja vettä tankit täyteen ja lähdettiin ulos. Ensin ajettiin vain 35 mailia Panaman lahdella olevaan pieneen Contadoran (08. 37. 25 N, 79. 02. 12 W) saareen. Se kuuluu kauniiseen Las Perlaksen saaristoon, jossa ehkä olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa. Me kuitenkin lähdimme ulos merelle ja kohti Galapagosta. Matkaa sinne tulee Panama Citystä n. 965 mailia. Siihen kului meiltä yhdeksän päivää.
Outoja ilmiöitä tuli vastaan heti kun lähdettiin merelle. Merivesi on selvästi kylmempää kuin tähän asti, lähes Suomen kesän lukemissa. Lisäksi yöllä kannella valvoessa pitää pukea oikein tuulipukua päälle, vaikka päivällä on läkähdyttävän kuuma. Kylmyys johtuu Etelä Amerikasta tulevasta viileästä merivirrasta. Voi olla, että olemme tottuneet tähän tropiikin lämpöön niin, että vähäinen viileys jo meistäkin tuntuu kylmältä.
Olemme purjehtineet myötätuuleen pienillä ja välillä olemattomilla tuulilla. Aalto on täällä toistaiseksi ollut aivan erilaista kuin Atlantilla tai Caribianmerellä. Se on matalaa ja usein lyhyempää. Vauhtia on usein antanut lisää sopivan suuntainen virta. Välillä on jouduttu käyttämään moottoria, mutta nyt ja tästä eteenpäin pitää tarkkaan harkita kuinka paljon polttoainetta voidaan käyttää, koska matkat ovat pitkiä eikä valtamerellä ole huoltoasemia.
Opettelemme asennoitumaan oikein tähän hitaaseen ja tuulten säätelemään kulkuun. Kiireet on jätetty taakse ja nyt rauhoitutaan ja kalastetaan. Kalaa onkin tullut mukavasti. Olemme saaneet useita sopivan kokoisia tonnikaloja ja niistä on tullut hyvä lisä veneen menuun.
Keskiviikkona ylitimme päiväntasaajan. Hienolta tuntui. Olo oli kuin olympiavoittajalla. Joissain veneissä käy päiväntasaajan kohdassa Neptunus vierailulla. Verdeen ei merestä noussut ketään, mutta me juhlistimme tätä merkkitapahtumaa kuohuviinillä.
Torstaina aamupäivällä saavuimme Sant Cruzin saarelle Bahia Academyn ankkuripaikkaan (00.44.82,7 N 90.18.47,7 W). Ankkuria laskiessa huomasimme, että edessämme olevassa veneessä on Suomen lippu ja tunnistimme sen Melinaksi ja kuulimme tervetulotoivotukset oikein suomen kielellä.