sunnuntai 27. lokakuuta 2013

18.10 – 27.10.2013 Afrikan rannikkoa etelään


Zululand  Yacht Club osoittautui rauhalliseksi, turvalliseksi ja ystävälliseksi paikaksi, jossa on myös telakka.  Melina nostettiin ylös tarkistusta varten, koska he olivat törmänneet matkalla valaaseen.  Hyvä että nostettiin, peräsimestä löytyi vikaa. Valaita on täällä runsaasti, tiedämme myös kaksi muuta venettä jotka osuivat valaaseen. Me selvisimme onneksi ilman törmäystä.  Käytimme loppumatkasta moottoria ja arvelemme, että sen ääni ehkä piti valaat loitolla.

Täällä Yacht Clubilla on erinomainen  ravintola  ja baari. Ei kannata tehdä veneessä ruokaa kun sitä saa ostaa tosi edulliseen hintaan valmiina ja hyvänmakuisena.





Vuokrasimme taas auton ja kävimme Safarilla ensin Hluhluwen ja Imfologin luonnonsuojelualueilla ja seuraavana päivänä St. Lucian alueella.  Nämä afrikkalaiset nimet ovat tosi hauskoja.  Molemmissa puistoissa sai itse ajaa autolla ja katsella eläimiä, jotka välillä olivat ihan auton vieressä. Näimme paljon Afrikan eläimiä, myös vedessä eläviä ja lintuja. Harmittavaa oli, että norsut ja leijonat jäivät toistaiseksi näkemättä.  Apinoita on   paljon tienvarsilla ja myös tässä veneen ympärillä ja joskus veneen kannellakin .

 
Kävimme myös Krokotiilikeskuksessa, jossa oli vähän eläintarhatyyliin eri ikäisiä ja erilaisia krokoja. Manu otti käteensä ihan pikkuisen krokotiilinpoikasen. Se oli kuulemma vaarallinen, jos ei pitänyt sen päästä kiinni.
 
Maisemien katselu niin puistoissa kuin matkalla niihin on myös mielenkiintoista. Afrikkalaistyyliset asuinalueet levittäytyvät savanneille laajoina hökkelikylinä ja välillä on taas taajamia  ja hienompia asuinalueita.

Maaseudulla yleisin näkymä oli tehoviljellyt eukalyptyspuumetsät. Puut oli istutettu viivasuoriin riveihin ja niitä on tienvarsilla kymmenien kilometrien matkalla. Ne kasvavat erittäin nopeasti ja ilmeisesti eukalyptuspuuta käytetään hyvin monenlaiseen tarkoitukseen rakentamisesta puuhiilen tuotantoon ja sellupuuksi.

torstai 17. lokakuuta 2013

3.10. – 17.10. Kohti Afrikkaa


Torstaiaamuna klo 6 tuli tullimies käymään ja sen jälkeen olimme vapaat lähtemään  Reunionilta. Kävimme kuitenkin vielä sataman  mukavassa ja ystävällisessä pikku baarissa, johon meidät oli oikein kutsuttu aamukahville. Siellä olimme käyttäneet myös wifiyhteyttä.

Saaren suojassa ajettiin  muutama tunti moottorilla, mutta sitten löytyi tuuli moneksi päiväksi. Tätä väliä Reunionilta Etelä-Afrikkaan sanotaan erittäin hankalaksi sekavien tuulien ja aaltojen vuoksi. Haimme tietoa säästä ja siihen liittyvistä asioista mahdollisimman paljon jo ennen matkaa. Pyysimme ja saimme myös apua Lauri Strengelliltä Australiasta. Hän on lähettänyt päivittäin tietoa tuulista, virtauksista, matala- ja korkeapaineista ja muista matkaamme vaikuttavista asioista, joita hän on  tutkinut Internetistä. Meillähän tuota yhteyttä ei merellä ole. Tuulet ja aallot ovat olleet matkan ensimmäisessä puolikkaassa aika kohtuullisia.

Vaikein ja ajoitukseltaan tarkin paikka on aivan Afrikan rannikon tuntumassa, jossa etelästä usein tuleva kylmä rintama ja sen mukana tuleva voimakas tuuli kohtaa pohjoisesta tulevan  voimakkaan  Agulhas virran. Kahden vastakkaisen voiman osuessa yhteen meri menee sekavaksi ja saattaa nousta jopa kymmenen metriä korkeita aaltoja, jotka ovat pienille veneille vaarallisia. Kun etelästä tai lounaasta tuleva tuuli nousee (usein äkillisesti), tälle alueelle ei pidä mennä.

Kaikki sääolosuhteet muuttuvat täällä kovin nopeasti. Aallon tai mainingin korkeus muuttuu joskus monta kertaa päivässä ja sama koskee myös tuulien voimakkuuksia ja suuntia.

Muutama päivä ja yö meni aika kovissa tuulissa, maksimi oli 19 m/s. Veneen ohi ja yli lentävät aallot pysyivät kyllä Verden ulkopuolella, mutta sitloorassa ei useinkaan pysynyt kuivana Me pienensimme purjeet välillä melkein postimerkeiksi ja vauhti hiipui 3 – 4 solmuun. Meillä ei ollut kiirettä, koska sopivaa sääikkunaa ei ollut näkyvissä..

Alkoi jo menottaa pian Afrikan mantereelle, vaihdoimme ahkerasti postia Laurin kanssa ja kuuntelimme ja osallistuimme paikalliseen PeriPeri Radio Nettiin SSB:llä ja saimme hyödyllistä tietoa ja ohjeita.

Maanantai 14.10 ja tiistai 15.10 tuntuivat hyviltä ja turvallisilta kelin puolesta. Hankalia etelä- eikä lounaistuulia ei ollut luvassa ja seuraava voimakas myräkkä tulisi vasta tiistaina iltapäivällä. Moottori pantiin käyntiin ja nopeus säädettiin niin että ollaan maanantai-iltana Agulhas virran reunassa.

Ylityksestä tulikin yllättävän helppo. Tuuli,  aalto ja vielä virtakin olivat koko illan ja yön hyvin pieniä ja melkein ainoaksi työksi jäi muiden laivojen tarkkailu. Me olimme löytäneet erittäin hyvän sääikkunan. Olimme perillä Richard Bayn satamassa aamulla kello puoli kahdeksan. Oli tosi mukava kiinnittyä laituriin 11 päivän purjehduksen jälkeen. Ennustettu kova tuuli alkoi puolenpäivän aikaan.


Nyt olemme AFRIKASSA!

Sitten alkoi taas odotus: Maahantuloviranomainen kävi samana päivänä ja  tullia  saimme odottaa seuraavaan päivään. Kun terveyshenkilöä ei vielä kolmantenakaan päivänä näkynyt, saimme lopulta luvan siirtyä Zululand Yacht Clubille vastaanottolaiturista, jossa olimme odotelleet. Nyt voi Afrikkaan tutustuminen alkaa.

Eräs paikallinen sanoi, että kaiken tämän odottelun ja vastaavan voi selittää yhdellä sanalla, joka on Afrikka!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

24.9. - 2.10. Reunionille

 



Nämä ensimmäiset kuvat ovat Mauritiukselta Port Louisin kaupungista
 
 
 
 
 
 
Matka Mauritiukselta Reunionille on noin 140 mailia ja se ajettiin reilussa vuorokaudessa. Välillä ajeltiin moottorillakin kun tuuli muuttui kovin pieneksi. Keskiviikkona iltapäivällä oltiin perillä  Port-des- Galets nimisessä satamassa (20.56S  55.16E). Satamassa tehtiin ruoppauksia ja muutenkin tuntui olevan ahdasta. Meidät ohjattiin  kiinnittymään ison katamaraanin kylkeen ja siinä nukuimme ja odottelimme tullimiehiä, jotka olivat luvanneet tulla aamulla ja tulivatkin, mutta eivät edes käyneet veneessä vaan oikeastaan vain halusivat nähdä passit ja kysyivät haluammeko välttämättä leiman niihin.

Satamasta on vain  muutaman kilometrin matka  pienehköön Le Portin kaupunkiin. Tässä kuumuudessa matka tosin tuntuu kävellen ihan liian pitkältä.  Sieltä löytyi ihan hyviä kauppoja ja muutaman kilometrin päässä oli myös suurensuuri Jumbo.


Vuokrasimme kolmeksi päiväksi auton ja ajelimme saarta ympäri ja serpentiiniteitä ylös ja alas.  Maisemat ovat upeita, korkeuserot suuria ja niinpä näimme alapuolella kauniita kyliä joissa talot ja puutarhat olivat pääosin siistejä ja hyvin hoidettuja kuten koko saari yleensäkin.  Paljon kunto- ja kilpapyöräilijöitä oli harjoittelemassa  jyrkillä ja kiemuraisilla  teillä. Tiet koko saarella ovat aivan erinomaisessa kunnossa, pyöräilijöillekin on monin paikoin varattu oma, keltainen kaista. Meri näytti ihan erilaiselta ylhäältä katsottuna. Onneksi sattui olemaan kirkkaita kelejä, joten näkyvyys oli hyvä. Muuten vuoret näyttävät usein olevan pilvien peitossa vaikka tähän aikaan vuodesta sadetta ei paljon saadakaan.

Ajelimme myös ylös katsomaan aktiivisen tulivuoren lähimaisemaa. 2631 metriä korkea tulivuori Piton de la Fournaise on purkautunut viimeksi  2007, nyt se on rauhallinen, mutta sen kraateri  ja  muu  ympäristö näyttää  kuumaisemalta.

Sunnuntaina aalto merellä kasvoi sääennusteiden mukaan viiteen metriin.  Kuuntelimme aaltojen  kohinaa rantapenkereen takana. Täällä turvallisessa marinassa se tuntui vain virtauksina jotka siirtelivät venettä edestakaisin.

Vielä tehdään viimeisiä tankkauksia ja huoltoja ja torstaina 3. lokakuuta lähdetään kohti Etelä-Afrikan Richards Baytä.  Matka kestää 10 – 15 vuorokautta riippuen tuulista.