maanantai 13. syyskuuta 2010

tai 5.9. ja maanantai 6.9. ja tiistai 7.9.

Ajettiin kerrankin purjeilla tosi pitkä matka, ainakin tunti Lissabonia kohti. Oeirasin satamaan tultaessa jouduttiin ajamaan läpi pian alkavan kisan veneitten ryhmän ilman, että meillä oli aavistustakaan mihin suuntaan lähtö tapahtui. Kisan lähtö oli sijoitettu juuri sataman suulle. Selvittiin ongelmitta siitäkin. Satama on turvallinen ja hyvin varustettu. Se on keskellä hyvinhoidettua, monipuolista urheilukeskusta. Palvelu oli erinomaista. Hintaan kuului ilmaiset kuljetukset autolla kauppaan tai esimerkiksi asemalle. Hyvä puoli oli myös se, että satama antoi 50% alennuksen ARC:iin menijöille. Pyykkiä pesimme nyt useamman koneellisen. Paksut purjehdusasut pannaan nyt puhtaina odottamaan paluuta. Nettiyhteys oli käytettävissä vain siten, että mentiin sataman toimistoon oman koneen kanssa ja saatiin siellä liittää se verkkojohtoon. Hämmästyttävän monessa satamassa tämä nettiasia on hoitunut huonosti tai ei ollenkaan.
Aamulla Manu lenkillä käydessään oppi, että uimarantoja oli runsaasti joka puolella. Helle aina vain jatkui. Päivällä kävimme uimassa ja otimme aurinkoakin. Kovin monet näyttivät vain nukkuvan auringossa tai varjossa. Meille vesi ja uiminen on aina paljon tärkeämpää.
Iltapuolesta alkoi kerääntyä pilviä taivaalle ja vähän jyrähtelikin.
Tiistaiaamuna lähdimme retkelle Sintraan. Löysimme todella näkemisen arvoisen alueen Lissabonin lähistöllä. Matkasimme junalla ja bussilla ja samalla näimme Portugalista vähän muutakin kuin merenrantaa. Tosin bussin kuljettaja ajoi kuin olisi ollut formulakisoissa, vaikka tiet olivat kovin mutkaisia ja kapeita. Vähän tööttäili joskus ennen tiukkaa mutkaa. Taisi olla vauhdikkaimpia kyytejä , joissa olemme olleet. Mutta yllättävästi pysyttiin tiellä.
Sintrassa on linnakkeita ja upeita palatseja, joita kuninkaalliset ovat asuttaneet vuosisatoja. Siellä on mahdollisuus joko vaeltaa paikasta toiseen kävellen tai kulkea bussilla. Ylhäällä vuorilla oleva luonnonpuisto on todella hieno paikka runsaine puustoineen ja monipuolisine kasveineen. Me ehdimme tutustua tarkemmin vain Palatsi Penaan ja Mouroksen linnoitukseen. Molemmat olivat mielenkiintoisia ja paljon historiaa sisältäviä paikkoja. Nähtävää olisi ollut vaikka moneksi päiväksi, mutta palasimme illalla takaisin veneelle. Tekisi mieli joskus palata sinne, vaikkapa vaeltamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti