Lähtöjuhlassamme tunsimme itsemme lähes kuninkaallisiksi. Mainiot ystävämme HSK:lta olivat todella paneutuneet järjestelyihin. Meille esitettiin aivan meitä varten sanoitettu laulu, tarjoilut olivat mainiot kuohuviineineen ja suomalaisine perinneruokineen. Saimme myös hyviä matkaeväitä ja evästyksiä matkan varrelle. Loppuhuipennus oli aallonmurtajasta ulos ajaessamme kuulunut torven toitotus. Myös ilahduttavan suuri joukko sukulaisia oli paikalla todistamassa ”kuninkaallista juhlaamme”.
Valtavan suuri kiitos kaikille järjestäjille ja muille paikalla olleille ja tietysti myös niille monille jotka ovat meitä auttaneet ja neuvoneet talven aikana.
Torvimusiikin saattelemana lähdettiin tasan klo 18 ja suunnattiin suoraan etelään HSK:N satamasta ja käännyttiin mukavasti kryssien länttä kohti hyvässä tuulessa. Lähtöhulinassa taisi unohtua veneen perästä lippukin. Onneksi oli saalingissa 2 komeata ARC-lippua ja vielä HSK:n viiri.
Pikkuhiljaa alkoi tajuntaamme iskeytyä totuus. Nyt tämä oikeasti alkaa, me vain ja kotimme Verde ehkä koko vuoden. Vilkuttelimme Helsingille niin kauan kuin sen torneja vähänkin näkyi.
Ilta oli aurinkoinen ja vastainen etelätuuli vähän tyyntyi pikkuhiljaa. Kokeiltiin ensi kertaa uutta tuuliperäsintä. Se toimi ihan mukavasti.
Yötä myöten ilma viileni ja vaatetta oli lisättävä päälle kerros toisensa jälkeen. Valvontavuorot otettiin käyttöön. Mukavan rauhallinen yö näin alkajaisiksi ja juhlahumu vielä mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti